Miten te muut olette järjestäneet alle vuoden ikäisen lapsen ja etävanhemman tapaamiset? Minulla on 10 kuukautta vanha poika ja hänen isän kanssa on yhteishuoltajuus. Tähän asti isä käynyt tapaamassa poikaa lähes joka viikonloppu meillä kotona ja me ollaan oltu hänen luonaan viikko/ kk. Välimatkaa on 150 km.
Nyt alkaa meikäläisen mitta olla täynnä, etenkin näitä viikonloppu tapaamisia. En voi sietää miestä roikkumassa täällä pikaisesti lauantai- iltana ennen bilettämään menoa ja sitten sunnuntaina krapulaisena puolen päivän jälkeen. Parina viikonloppuna olen ollut tosi väsynyt ja koittanut puuhata omiani, että poika ja isä saisivat olla kahden. Mutta kun olen hiljaa ja näkymätön se on yhtäkuin v****mainen. Mies leikkii pojan kanssa ja ehkä syöttää, jos pöperöt laitan valmiiksi, muuten kaikki hoito on minun kontolla. Illalla hän ei jaksa nukuttaa poikaa ennen lähtöään, kun siihen voi mennä jopa 20 min. Sitten valitetaan, kun poika on niin äitinsä perään... Kotoa en saa lähteä mihinkään, hän ei jää kaksin pojan kanssa. Tilanne on tosi rasittava. Mulla on moninkertainen työ kun mies on paikalla. Pojan takia haluaisin tapaamisia edelleen olevan. Isälle olen sanonut, että kun lopetan imettämisen minä en enää ole tapaamisissa mukana. Se on hänen mielestään minulta ilkeilyä häntä kohtaan...
Tuntuu ettei tilanne ole pojallekaan hyvä. Vanhemmat eivät puhu keskenään tai sitten piikittelyä puolin ja toisin. No, onnneksi poika kasvaa koko ajan ja ehkä asiat siitä helpottuvat...
Nyt alkaa meikäläisen mitta olla täynnä, etenkin näitä viikonloppu tapaamisia. En voi sietää miestä roikkumassa täällä pikaisesti lauantai- iltana ennen bilettämään menoa ja sitten sunnuntaina krapulaisena puolen päivän jälkeen. Parina viikonloppuna olen ollut tosi väsynyt ja koittanut puuhata omiani, että poika ja isä saisivat olla kahden. Mutta kun olen hiljaa ja näkymätön se on yhtäkuin v****mainen. Mies leikkii pojan kanssa ja ehkä syöttää, jos pöperöt laitan valmiiksi, muuten kaikki hoito on minun kontolla. Illalla hän ei jaksa nukuttaa poikaa ennen lähtöään, kun siihen voi mennä jopa 20 min. Sitten valitetaan, kun poika on niin äitinsä perään... Kotoa en saa lähteä mihinkään, hän ei jää kaksin pojan kanssa. Tilanne on tosi rasittava. Mulla on moninkertainen työ kun mies on paikalla. Pojan takia haluaisin tapaamisia edelleen olevan. Isälle olen sanonut, että kun lopetan imettämisen minä en enää ole tapaamisissa mukana. Se on hänen mielestään minulta ilkeilyä häntä kohtaan...
Tuntuu ettei tilanne ole pojallekaan hyvä. Vanhemmat eivät puhu keskenään tai sitten piikittelyä puolin ja toisin. No, onnneksi poika kasvaa koko ajan ja ehkä asiat siitä helpottuvat...