Isä synnytyksessä mukana

  • Viestiketjun aloittaja Jossu
  • Ensimmäinen viesti
Jossu
Hei, kuinka monella mies ei olisi tulossa mukaan synnytykseen? Itselläni rv 24 menossa ja mies innoissaan
lapsesta kyllä, mutta ollaan keskusteltu lähtisikö mukaan synnytys saliin, niin tuntuu karsastavan ajatusta.
Valmennusta ei vielä ole aloitettu, eihän tiedä muuttuuko
mieli matkalla... En halua pakottaakaan mutta yksinkin synnyttäminen tuntuu ekakertalaisena vähän orvolta...
Tuntuu että kaikissa lehdissä vain juttuja joissa miehet mukana, mutta neuvolassa sanottiin että ei kaikki ole, ja mies saa tosiaan itse päättää.
 
äiti04
Meillä mies ei halunnut synnytykseen, mutta meidän tilanne oli sikäli erilainen kuin teillä, koska minäkään en halunnut häntä sinne. Ideaalitilanne minulle olisi ollut se, että mies olisi ollut kanssani h-hetkeen asti ja mennyt sitten pois varsinaisen synnytyksen ajaksi ja tullut sitten takaisin.
En tiedä miksi halusin näin, olin kuullut ennen synnytystä kauhujuttuja siitä, kuinka nainen muuttuu miehen silmissä erilaiseksi/epäviehättäväksi jos mies on synnytyksessä mukana jne, oikeastaan ihan naurettavaa. Kaikkea sitä ajatteleekin silloin raskaana ollessaan. :D Kuitenkin halusin varsinaisen synnyttämisen hoitaa yksinäni.
Meillä kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti: mies oli kanssani synnytyssalissa, juttelimme kaikenlaista ja odottelimme ponnistusvaihetta. Minulla oli supistuksia tasaisin väliajoin, mutta epiduraalin avulla tunnelma säilyi rauhallisena. Mies lähti käymään vessassa ja tietenkin juuri sillä aikaa synnytys alkoi oikein kunnolla. Mies, vessasta tullessaan, siis käveli suoraan tilanteeseen jossa minä olen työntämässä lasta ulos sisästäni. Siinä sitten unohtui kaikki aiemmat sopimukset ja isä oli siis kuitenkin synnytyksessä mukana.
Voithan pyytää synnytykseen jotain läheistä ystävää tai vastaavaa, jos miestä ei saa mukaan. Älä kuitenkaan pakota miestäsi, en usko että synnytyksen seuraaminen väkisin tekee kenellekään hyvää. Mutta voihan olla, että mies ajan kanssa lämpenee ajatukselle. :)
 
jane83
Oma avomieheni haluaa ehdottomasti tulla mukaan synnytykseen, jonka olisi tarkoitus koittaa joulukuussa. Odotan esikoistamme ja tuleva isä on vauvasta vähintään yhtä innoissaan kun minä itse.Itsekin haluan että mies on ehdottomasti synnytyksessä mukana, hänestä on varmasti iso apu vaikkei pystykään itse tapahtumassa kauheasti auttamaan.
 
***
Meillä mieheni ei halua tulla synnytysen loppuvaiheeseen mukaan. Olemmekin sopineet että hän on aluksi tukena ja sitten poistuu, kun siltä alkaa tuntua. Olimme juuri valmennuksessa ja kätilö siellä kertoi että kannattaa antaa miehelle vapaa valinta. Loppujen lopuksi voi käydä niin että mies ajattelee olevansa vielä vähän aikaa ja vielä ja vielä...
ja onkin loppuviimeksi kokoajan huomaamattaan.
 
...
Ei se mies sieltä todellakaan mihinkään lähde :D Tasan varma homma on tuo!

Sopikaa ihmeessä noin jos se helpottaa ""turhaa"" synntyksen suunnittelua (turhaa siksi ettei synnytystä OIKEASTI voi suunnitella, se EI koskaan mene suunnitelmien mukaan.

Jos mies tulee mukaan ja kaikki sujuu normaalisti siinä se mies on vieressä pitelemässä tulevaa äitiä kädestä kiinni!

Eihän se mies mitään edes näe, ellei itse halua tunkea jalkopäähän kätilöitten väliin tiirailemaan...

 
tiukkis
En olisi koskaan suostunut tekemään lasta miehen kanssa, joka ei uskalla tulla synnytykseen. Jos nainen kerran synnyttää niin kyllä miehen täytyy se kestää nähdä. Mielestäni jos yhdessä kerran ollaan, niin mieheltä täytyy saada tukea elämän vaikeissakin asioissa.

Onneksi tästä ei tarvinnut edes keskustella, mies on tulossa mukaan aivan innoissaan ja on luvannut olla mukana joka hetki.
 
malla
Miehen painostaminen ei varmastikaan kannata, jos hän ei sinne synnytykseen halua. Voisit ehkä kuitenkin tiedustella, mikä siinä hirvittää. Siellä äidin pääpuolella alapäähän ei näe. Olen ihan varma, että vauvan näkeminen heti synnyttyä on niin mahtava tunne, ettei sitä kannata isän jättää väliin. Pari kuukautta on synnytyksestä kulunut ja ihanat muistot jäi. Hyvältä tuntui, että mies oli mukana ponnistamassa ja pitämässä kädestä. Me ponnistettiin päät yhdessä. Mieskin vaistomaisesti, kun minä ähisin vieressä. Varmasti hauska näky, jos ois videolle saanut :)

Ehkäpä joku ystävä voisi tulla mukaan, jos et halua yksin mennä synnyttämään. Muista kuitenkin, ettei kenenkään tarvitse synnyttää yksin. Kätilön tuen ja kannustuksen tulet takuulla saamaan. Älä siis turhia murehdi.
 
janni
Minä olen ihan samaa mieltä kuin ""tiukkis"". Lapsi on yhteinen asia eikä isän pitäisi jättää vaimoaan yksin synnyttämään, ainakaan jos vaimo haluaa miehen olevan mukana.
Minun ensimmäinen synnytys oli hyvin vaikea. Se kesti kauan ja verta tuli reippaasti. Silti mies seisoi rinnallani enkä olisi ilman häntä jaksanut. Kun kipu ja pelko olivat pahimmallaan oli todella helpottavaa kuulla tuttu ja rakastava ääni kuiuskaamassa kannustavia sanoja korvaan. Jälkeenpäin mies sanoi että aina välillä hirvitti ja pelotti, mutta kaikki oli sen arvoista. Saimme terveen ison pojan ja me molemmat itkimme. Se kokemus yhdisti hurjasti.
Nyt kun odotan toista lapsemme ei olla edes keskusteltu siitä tuleeko mies synnytykseen mukaan, se on itsestäänselvyys että mies on mukana.
 
Freeda
Minusta on isän oma asia ja oikeus osallistua synnytykseen. Oma on kyllä tulossa mukaan, mutta ihan mielellään olisin jonkun kokeneemman tuen ottanut mukaan hänen sijastaan.

Isän kannattaa tietenkin vielä omista vertaisryhmistään kysellä muiden kokemuksia. Niin ainakin oma mieheni on tehnyt. Kuulemma hyväksi havaittu konsti on splatter-vaiheessa tuijottaa tiukasti naistaan naamaan tai pitää silmät kiinni.
 
Piitsu
Kyllä se oman lapsen syntymä on miehellekin sen verran upea kokemus, että ei kannattaisi väliin jättää. Kuitenkin jokainen isä tehköön valintansa itse.

Synnytysvalmennuksessa kannattaa ainakin käydä. Tietää hiukan paremmin mitä on odotettavissa ja näkee mahd. synnytyssalin jne. Eipä se synnyttäminen mikään kauhukokemus ole vaikka lekendoja kuuleekin.
 
*
Pyydä mutta älä pakota.

Ja käykäähän lukemassa + nauramassa vatsanne kipeiksi :D

Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä?

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=429431&p=1&tmode=1&smode=1

sekä tietenkin

Älyttömintä mitä SINÄ olet sanonut/tehnyt synnytyksessä??

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=3408407&p=1&tmode=1&smode=1

 
mukaan
Totta kai miehen voi pakottaa mukaan jos haluaa. En minäkään saa valita synnytänkö vai en. Kyllä se synnytys on aika pakollinen homma, kun lapsia haluaa, mutta en minä ainakaan hingu sinne synnytyssaliin paikkojani repimään. Kyllä miehen pitää pystyä siinä vieressä olemaan, kun ei tarvi ku seistä.
 
???
On siinä miehen mukana olossa sellainenkin pointti, että hän täysissä fyysisissä voimissa voi pitää sinun puoliasi, mikäli tilanne niin vaatii. Ekassa synnytyksessäni minulta oli kyllä voimat lopussa, etten olisi jaksanut pitää puoliani missään asiassa, jos olisi ollut tarvetta. Esimerkiksi paljon on sellaisia tilanteita, joissa synnyttäjä alkaa toivoa sektiota, ellei synnytys syystä tai toisesta etene ja valitettavan usein lääkäri / kätilö yrittää saada sinua pinnistämään ja ponnistamaan vielä vähän aikaa. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä, jos mies hoitaisi sen vaatimuspuolen ja sinä voisit vaan keskittyä omaan jaksamiseesi.

Kuten aikaisemmatkin ovat kirjoittaneet, lapsi on yhteinen asia, enkä keksi mitään syytä, miksi mies voisi jättäytyä synnytyksestä pois. On todella pelkuri, ellei uskalla sinne mennä äidin tueksi ja turvaksi!!!
 
Ystävän kanssa
Hei! Minulla on hieman toisenlainen tilanne kuin aiemmin vastanneilla: miehelläni on ennestään kaksi lasta (tämä siis meidän eka yhteinen ja minulle ensimmäinen) ja mies on ollut kahden lapsensa synnytyksessä mukana - ja haluaisi ehdottomasti osallistua tähänkin synnytykseen. Minä en häntä kuitenkaan mukaani halua, sillä ensinnäkin itseäni ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä etten selviäsi synnytyksestä yhtä ""hyvin"" kuin mieheni ex-vaimo (vaikka mieheni ei ole koskaan missään muussakaan asiassa meitä verrannut, silti tämä pelottaa). Ajattelen että en voisi olla oma itseni synnytyksessä kun haluaisin varmistaa että ponnistan paremmin, valitan vähemmän kipuja jne. kuin hänen exänsä (eix ookkin tyhmää, mutta mulle tosi asia...) Lisäksi minua surettaa se, että kokemus on minulle ensimmäinen ja ainutlaatuinen, syntymä ei ole miehelleni niin hämmästyttävä kokemus kuin minulle. Toisekseen äidilläni on kokemuksen syvällä rintaäänellä antaa minulle neuvo: älä ota miestä mukaan. Oma isäni oli ollut minun synnytyksessä mukana (omasta halustaan) ja syntymäni jälkeen hän oli kieltäytynyt koskemasta äitiini kahden vuoden ajan, koska oli nähnyt hänet synnyttämässä!!! Siis oikeesti! Tuskin minun mieheni on isäni tavoin ollut haluton vaimoaan kohtaan synnytykset nähtyään mutta väkisellä mieleeni on jäänyt ajatus että jos mieheni olisi mukana synnytyksessä, niin menettäisin jotain...joutuisin myöhemmin ajattelemaan että voi ei kun mies näki sitä ja tätä ja kun minä tein niin ja näin synnytyksessä...Mielestäni on myös mahdollista että minulle koituisi siitä seksuaalista haluttomuutta jos kokisin että näytin itseni miehelleni erittäin epäedullisessa valossa siellä synnytyssalissa...

Mieheni on loukkaantunut jo nyt (rv 18+4) siitä että otan synnytykseen ystäväni mukaan, mutta loppujen lopuksi nainenhan se on joka synnyttää ja viisas mies tekee niin kuin nainen toivoo - joko tulee mukaan synnytykseen tai pysyy sieltä pois. Ja tärkeintähän on se, että mies on ollut mukana sisäänpano vaiheessa :)
 
hn
Kannattaahan sen miehen tulla kaveriksi, kun aloitus voi venähtää pitkäksikin. Silloin siellä on tympeää yksin olla. Voihan se sitten poistua käytävään, kun homma itsessään alkaa, jos tuntuu pahalta olla. Eli pääsee nopsaan sitten todistamaan uutta pienokaista, jos puhaltelee oven takana ;)
Itselleni tehtiin sektio enkä halunnut miestäni kiusata sillä, että pitäisi leikkausta seurata. Hälle ei olisi ollut miellyttävää olla leikkaussalissa ja siksi sanoin, ettei tarvi tulla. Eipä tarvinnut minunkaan 'huolehtia' kuin itsestä. Heti heräämössä sain vauvan kainaloon ja mies oli mukana myös heti kuvioissa.
 
alina
Jokainen synnytys on erilainen-eikä näin ollen äitien ""onnistumista"" voi vertailla.. Eli sun ei todellakaan kannattas ajatella asiaa niin, että jätät mieheltäsi elämänne tärkeimmän yhteisen kokemuksen väliin vain niinkin lapsellisen ajatuksen takia kun että miehesi pitäisi sinua mahdollisesti jotenkin huonompana! Tiedän kyllä, että jos jostakin syystä olet ajatuksen mieleesi saanut, on se hankala sieltä poistaa... Mutta kannattaa todellakin yrittää kypsyä parisuhteessa loppuraskauden aikana niin, että asiaa ei sen jälkeen edes tarvitse miettiä. Mut itse tietysti päätät.

Meillä mies haluaa ja minä haluan, että koemme elämämme huimimman hetken yhdessä. Mies saa olla tukenani ja puolestapuhujani koko ajan. Itse synnytyksen toki pystyn hoitamaan vain minä, mutta uskon varmasti, että koska olemme yhdessä tähän Projektiin lähteneet, kannattaa sen tuskallisin vaihe hoitaa yhdessä..

Musta toi on ihan kypsymätöntä, että mies ei muka vois koskea naista synnytyksen jälkeen!?! Noh katotaan miten meille käy synnytyksen jälkeen...

 
Janis
Meillä on ollut mieheni kanssa keskustelua aiheesta, mutta hän on hieman kahdenvaiheilla. Täytyy varmaan pyytää muutamaa hänen kaveriaan kertomaan hyvistä/huonoista kokemuksistaan miehelleni, jotta hän saa realistisemman kuvan tapahtumasta. Kuten joku jo sanoikin niin eihän sinne jalkopäähän ole tuijotettava, jos ei halua. Ei siitä vierestä ihan kauheasti mitään käsittääkseni näe jos ei niin halua.
Uskon kyllä vahvasti, että mieheni loppujen lopuksi haluaa olla mukana esikoisensa syntymässä. Onhan se sentään sellainen asia, mihin ei tule toista mahdollisuutta. Toisten lasten kohdalla tietysti, mutta se ensimmäinen on varmasti se mieleenpainuvin.
Mielestäni oli hyvä ajatus siitä, että mies on alussa paikalla ja päättää itse milloin lähtee; tuskin lähtee.
Janis
 
miesnäkökulma
Juuri siitä syystä, että lapsi on kummankin yhteinen ja mies usein tuntee olevansa vastuussa sekä äidin että lapsen hyvinvoinnista, miehen olisi hyvä päästä synnytkseen mukaan.

Miehesi tuskin vertaa sinun kykyäsi synnyttää entisen vaimonsa synnytyksiin. Kyseessähän on ihan eri tilanne! Hän rakastaa nyt sinua ja saa sinun kanssasi lapsen.
Tiedän tämän koska itselläni on samanlainen tilanne. Oikeastaan parasta mitä olen ex-vaimoni kanssa kokenut, oli synnytykset. Siksi en jättäisi kokematta sitä nykyisen vaimoni kanssa mistään hinnasta.. tosin tilannehan saattaa sen vaatia mutta sille minä en itse voi mitään.
En usko että miehesi näkee synnytyksessä mitään sellaista, mikä saisi hänet välttelemään sinua.. onhan hän mitä ilmeisemmin exänsäkin kanssa ollut yhdynnässä ensimmäisen synnytyksen jälkeen:)

Minusta mies, joka ei halua synnytykseen mukaan, rikkoo ""velvollisuuttaan"". On toki ihmisiä joilla on todellinen kammo verta ym. kohtaan ja sen ymmärrän täysin jos haluaa tässä kohtaa jäädä pois synnytyksestä.
Mutta kaikenkaikkiaan se, että mies tulisi mukana synnytykseen on usein miehen mielestä vähintä mitä hän voi tehdä. Onhan nainen kantanut heidän yhteistä lastaan kohdussaan 40 viikkoa ja mitä todennäköisemmin kärsinyt pahoinvoinnista, kivuista ja säryistä useaan otteeseen raskauden aikana. Ja mies ei ole oikeastaan voinut tehdä paljonkaan helpottaakseen naisen oloa.

Jos minä en lähtisi mukaan katsomaan, miten minun lapseni syntyy tähän maailmaan, pitäisin itseäni raukkana enkä kehtaisi myöntää kellekään etten vain ""pystynyt menemään mukaan synnytykseen"".

Sinulle ""ystävän kanssa"" , yritä ymmärtää miehesi näkökulma siihen, että hän haluaa tulla tueksesi synnytykseen. Jos sinusta tuntuu että siitä on jotain seuraamuksia, mitäs jos miehesi suree koko lopunikänsä sitä, ettei saanut nähdä teidän yhteisen lapsenne syntyvän.

Onnea kaikille naisille synnytyksiin, minä todella kunnioitan teitä. Raskaus ja synnytys ei ole varmastikaan helpoin homma maailmassa!
 
Nuutti
Mun mies ei kestä katsoa telkkaristakaan sairaalasarjojen leikkauskuvia, joten häntä alussa epäilytti mukanaolo synnytyksessä. Käytiin yhdessä synnytys-/perhevalmennuksessa ja tutustumassa synnytytosastoon ja sen jälkeen mies on tullut vakuuttuneemmaksi, että hän haluaa tulla mukaan! Oon alusta asti sanonut, että haluan hänen olevan läsnä sairaalassa omana tukenani, mutta olen myös sanonut, ettei hänen tarvitse olla ponnistusvaiheessa läsnä, mikäli siitä tulee huono olo. Voihan sitä olla tukena ja lähettyvillä ennen/jälkeen ponnistusvaiheenkin. Saapi nähdä miten käy, kun on tulee synnyttämisen aika.
 
Yksin menossa
Mä olen menossa synnyttämään yksin. Se on ihan ok. Periaatteessa yksin synnyttäminen kai on normaalia, eihän ne miehet siellä entisaikaankaan mukana olleet. Ainoastaan se mietityttää, että pärjääkö siellä ihan itsekseen? Täytyykö synnytyksessä olla joku ns. viestinviejä hätätilanteen varalta, jos kätilöitä ei ole saatavilla, vai saakohan heihin varmasti yhteyden yksinkin?
 
tinz@
mulla oli eka synnytys viime joulukussa ja nyt toisen la on helmikuussa. meillä oli alusta asti selvää, et mies lähtee mukaan synnytykseen, siitäkin huolimatta, että muuten on aikas verikammoinen (ei esim. halua harrastaa seksiä kuukautisten aikana veren takia). kyllä miehen täytyy todellakin kestää synnytyksen seuraaminen ja tukena oleminen,kun nainen kerran kestää synnyttää. kuten joku jo aiemminkin sanoi, niin ei nainenkaan voi valita lapsia halutessaan, et synnyttääkö vai ei, ni miks miehen pitäis saada valita. ja mä voin ainakin omasta kokemuksesta sanoo, et miehestä on todellakin apua synnyttämässä, mulla meni ponnistusvaihe vähän pitkäsks ja jos ei olis ollu mies tukena, ni varmasti olis imukuppiin päädytty, niin loppu olin kaiken sen ponnistamisen ja valvomisen jälkeen, mut mies jakso niin hyvin kannustaa (no joo, melkenpä ""komentaa"") ponnistamaan, et saatiin tyttö pihalle ilman apuvälineitä. ja meillä ei ainakaan vaikuttanut seksihaluihin pätkääkään. n.viikon kuluttua synnytyksestä ekaa kertaa rakasteltiin.
yksi pointti on sitten vielä se, et kyl miehen on hyvä nähdä mitä se synnytys on, niin ymmärtää sitten paremmin sitäkin, et jos naisen seksihalut ei ookaan ihan ennallaan synnytyksen jälkeen, jne. on tietysti paljon muitakin syitä miks miehen tulis/kannattais olla mukana, eikä vähiten se, et oman lapsen syntymä on aina yhtä ainutlaatuinen asia niin miehelle kuin naisellekin.
 
Er
Voisin tähän sanoa pinen kommentin tuosta miehen ""pakottamisesta"" synnytykseen... Jos äiti ei jostain syystä haluakaan miestä mukaan synnytykseen niin mikäs oikeus se meillä muilla on moralisoida siitä että "" kyllähän miehenkin se täytyy kestää jos naisenkin..."" Ihan vain ystävällismielisenä kommenttina näille joiden kirjoituksen sävy on hieman pakottamiseen taipuvainen.
Aurinkoisia syyspäiviä kaikille odottajille, eiköhän ne lapset sieltä maailmaan saada isän tuella tai ilman... :)
 
Tp
Kun odotettiin esikoista niin mies vähän epäröi onko hänestä mukaanlähtijäksi, mutta halusin hänet mukaan ihan omaksi tuekseni eikä siinä mitään ongelmaa ollutkaan. Muistaakseni en häntä siellä synnytyssalissa kauheesti edes huomannut kun keskityin itseeni, mutta toihan tuo pyytäessä vettä välillä ja synnytyksen jälkeen oli ihana jutella kahdestaan kokemuksesta kun vauva oli viety lastenosastolle tehotarkkailuun.
Nyt odotan toista ja miehen mukaantulo synnytykseen riippuu siitä saadaanko esikoiselle hoitaja siksi aikaa vai ei. Olen varautunut siihen että jos tulee lähtö keskellä yötä niin lähden yksin taksilla ja mies jää esikoisen kanssa kotiin. Päiväaikaan saadaan hoitoapua helpommin.
Uskon pärjääväni synnytyksessä yksinkin kun se on jo kerran koettu, mutta olis hienoa saada mies paikalle kun se uusi vauva putkahtaa maailmaan, varsinkin kun ei tiedetä kumpi sieltä on tulossa.
 
Äiti05
Kerronpa minäkin kokemukseni...
Raskauden alkuvaiheessa olin vakaasti sitä mieltä, että se ei ole mies eikä mikään joka ei kestä synnytykseen mukaan tulla. Ei puhettakaan, että oma mieheni olisi lintsannut jostain niin tärkeästä, minähän siinä sen raskaan työn teen eikä hänen tarvii kuin seistä vieressä.

No, valmennuksessa synntysvideota katsellessa tajusin, että ei synnytys olekaan ihan sellaista kuin leffoissa; ähkäistää muutaman kerran sievästi alavartalo peiton alla ja se siitä. Alkoi kauhistuttaa: minä lojun alasti kuin valas teuraana pöydällä valtavan mahani kanssa, pylly paljaana sairaalan paidassa, verta lentää, pissaa, kakkaa, suolihuuhteluita, limaa, neuloja, alusastioita, välilihaa leikataan, kätilöllä kädet kyynärpäitä myöten mun alapäässä.... Ja päätin, että mies jää ehdottomasti salin ulkopuolelle!

Loppujen lopuksi mies kuitenkin oli mukana koko ajan. Tositilanne oli varmaan vielä rumemman näköistä kuin kuvittelin, mutta silloin ei tippaakaan kiinnostanut mitä mies tai kätilö tai kuka tahansa ajattelee, kunhan vauva saadaan ulos ja äkkiä. Kukaan ei pyörtynyt, ja mies on ilmoittanut haluavansa tulla mukaan seuraavallakin kerralla.

Mun mielestä ei kannata etukäteen päättää mitään puoleen tai toiseen tai pakottaa miestä vasten tahtoaan. Parasta olis varmaan sopia että sairaalaan lähdetään yhdessä, ja siellä sitten tehdään tilanteen mukaan miltä tuntuu. Synnytyssalissa on ovi, josta pääsee sekä sisään että ulos, joten mieltään voi muuttaa vaikka kesken kaiken! :)
 

Yhteistyössä