isä ei tiedä...

  • Viestiketjun aloittaja juuju
  • Ensimmäinen viesti
juuju
Monien juttuja luin tuosta, että miten tullut yh:ksi....että "isä ei lapsestaan tiedä eikä tule tietämäänkään!" Miten tuolla tavalla voi nyky-yhteiskunnassa tehdä? Tiedän yhden tällaisen tapauksen myös, äiti ei ole kertonut lapsestaan isälle, vaikka tietää hyvin kuka tämä on ym...pelkää varmasti että joutuisi taistelemaan huoltajuudesta, isä ei ehkä haluaisi tavata lasta ym, mutta miten ihmeessä hän voi koko elämänsä salata lapseltaan isän ja kuinka hän voi olettaa tietävänsä muka tämän reaktion? Tottakai lapsi joskus kysyy isäänsä ja varmasti haluaa saada sen selville. Eikä pidä olettaa etteikö mies haluaisi tavata lastaan oman elämäntilanteensa takia, kuitenkaan en minä ainakaan haluaisi olla tietämätön maailmalla kulkevasta lapsestani, jos olisin mies. Ja kyllä lapsella on oikeus molempiin isovanhempiin, eikös se ole lapsen etuoikeus? Jos lapsen isä ei välittäisi lapsestaan, ei se takaa sitä etteikö hänen vanhempansa myös haluaisi tietää olevansa isovanhempia.
Kysyisinkin, voiko ulkopuolinen tehdä asiasta jotain ilmoitusta?
 
annis83
Heips, ei millään pahalla mutta tuli hieman paksua tekstia mun korville, koska itse kuulun tähän "kategoriaan".
Millä oikeudella sä lähtisit tekemään mainitsemaasi ilmoitusta asiasta? parasta olisi jos jokainen pitäisi huolen omista asioistaan eikä puuttuisi muiden elämään.
Ja se että oikeus toisiin isovanhempiin....mun kohalla pojalla tulee olemaan monia ns isovanhempia....esim. lapsuuden ystäväni äiti .
Ja häneltä sain hyvät neuvot koska hänen ensimmäinen lapsensa oli lähtöisin raiskauksesta ja hän katuu paljon että koskaan kertoi ns isälle mitään.
Ja tämä kyseinen lapsi..nykyään jo aikuinen on ihan samaa mieltä.
Hän pelkäsi ja palkää edelleen isäänsä ja paljon, meinaan kyseinen ihminen on uhannut mm tappaa lapsensa ja tämän äidin....
Että sä ja sun oikeutesi..huhhui...
Sä olet kuin joku sossutyöntekijä konsanaan, mua muutenkin v******* käydä sairaalas ultras yms. kun joka kerta pitäs käydä juttelee sossutädeille ja ne jauhaa isyyden selvittämisestä.
Nyttemmin olenkin kohteliaasti kieltäytynyt menemästä, koska mua ei kiinnosta niiden painostukset.
Ja jopa oma äitini on kauhuissan painostuksesta(sairaanhoitaja) ja käskee pitää pääni jos niin itse haluan tehdä.
Läheltä löytyy kuitenkin niin paljon ihmisiä jotka haluavat olla yhteydessä lapseen joten ei se jää mistään rakkaudesta paitsi jota se ei välttämättä isältään saisi.


Enkä ole ainut joka on tätä mieltä asiasta.

Ja ihmiset jotka haluatte alkaa ns. "käräytteleen" ihmisiä siitä ettei he kerro lapsensa isälle niin sanon vaan et
HANKKIKAA ELÄMÄ JA ÄLKÄÄ PUUTTUKO MUIDEN IHMISTEN ASIOIHIN!!!!
:kieh: :kieh: :kieh:
Paljon terveisiä omille kohtalotoverilleni :hug:
 
alannah
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2004 klo 21:14 annis83 kirjoitti:
Heips, ei millään pahalla mutta tuli hieman paksua tekstia mun korville, koska itse kuulun tähän "kategoriaan".
Millä oikeudella sä lähtisit tekemään mainitsemaasi ilmoitusta asiasta? parasta olisi jos jokainen pitäisi huolen omista asioistaan eikä puuttuisi muiden elämään.
Ja se että oikeus toisiin isovanhempiin....mun kohalla pojalla tulee olemaan monia ns isovanhempia....esim. lapsuuden ystäväni äiti .
Ja häneltä sain hyvät neuvot koska hänen ensimmäinen lapsensa oli lähtöisin raiskauksesta ja hän katuu paljon että koskaan kertoi ns isälle mitään.
Ja tämä kyseinen lapsi..nykyään jo aikuinen on ihan samaa mieltä.
Hän pelkäsi ja palkää edelleen isäänsä ja paljon, meinaan kyseinen ihminen on uhannut mm tappaa lapsensa ja tämän äidin....
Että sä ja sun oikeutesi..huhhui...
Sä olet kuin joku sossutyöntekijä konsanaan, mua muutenkin v******* käydä sairaalas ultras yms. kun joka kerta pitäs käydä juttelee sossutädeille ja ne jauhaa isyyden selvittämisestä.
Nyttemmin olenkin kohteliaasti kieltäytynyt menemästä, koska mua ei kiinnosta niiden painostukset.
Ja jopa oma äitini on kauhuissan painostuksesta(sairaanhoitaja) ja käskee pitää pääni jos niin itse haluan tehdä.
Läheltä löytyy kuitenkin niin paljon ihmisiä jotka haluavat olla yhteydessä lapseen joten ei se jää mistään rakkaudesta paitsi jota se ei välttämättä isältään saisi.


Enkä ole ainut joka on tätä mieltä asiasta.

Ja ihmiset jotka haluatte alkaa ns. "käräytteleen" ihmisiä siitä ettei he kerro lapsensa isälle niin sanon vaan et
HANKKIKAA ELÄMÄ JA ÄLKÄÄ PUUTTUKO MUIDEN IHMISTEN ASIOIHIN!!!!
:kieh: :kieh: :kieh:
Paljon terveisiä omille kohtalotoverilleni :hug:
Peesaan!! :wave:
 
himmel
Näen kuitenkin toisenkin puolen asiassa. Ap ehkä tarkoitti tilannetta jossa äiti on itse itsekäs, eikä vain oman viitseliäisyytensä puutteen vuoksi halua lähteä setvimään asiaa. Tiedän itsekin tällaisen tapauksen ja lapsen äidin puheet ovat aivan kuin 5-vuotiaan kakaran tällä alueella. Toki raiskauksen uhri on aivan eri asia!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2004 klo 21:14 annis83 kirjoitti:
Heips, ei millään pahalla mutta tuli hieman paksua tekstia mun korville, koska itse kuulun tähän "kategoriaan".
Millä oikeudella sä lähtisit tekemään mainitsemaasi ilmoitusta asiasta? parasta olisi jos jokainen pitäisi huolen omista asioistaan eikä puuttuisi muiden elämään.
Ja se että oikeus toisiin isovanhempiin....mun kohalla pojalla tulee olemaan monia ns isovanhempia....esim. lapsuuden ystäväni äiti .
Ja häneltä sain hyvät neuvot koska hänen ensimmäinen lapsensa oli lähtöisin raiskauksesta ja hän katuu paljon että koskaan kertoi ns isälle mitään.
Ja tämä kyseinen lapsi..nykyään jo aikuinen on ihan samaa mieltä.
Hän pelkäsi ja palkää edelleen isäänsä ja paljon, meinaan kyseinen ihminen on uhannut mm tappaa lapsensa ja tämän äidin....
Että sä ja sun oikeutesi..huhhui...
Sä olet kuin joku sossutyöntekijä konsanaan, mua muutenkin v******* käydä sairaalas ultras yms. kun joka kerta pitäs käydä juttelee sossutädeille ja ne jauhaa isyyden selvittämisestä.
Nyttemmin olenkin kohteliaasti kieltäytynyt menemästä, koska mua ei kiinnosta niiden painostukset.
Ja jopa oma äitini on kauhuissan painostuksesta(sairaanhoitaja) ja käskee pitää pääni jos niin itse haluan tehdä.
Läheltä löytyy kuitenkin niin paljon ihmisiä jotka haluavat olla yhteydessä lapseen joten ei se jää mistään rakkaudesta paitsi jota se ei välttämättä isältään saisi.


Enkä ole ainut joka on tätä mieltä asiasta.

Ja ihmiset jotka haluatte alkaa ns. "käräytteleen" ihmisiä siitä ettei he kerro lapsensa isälle niin sanon vaan et
HANKKIKAA ELÄMÄ JA ÄLKÄÄ PUUTTUKO MUIDEN IHMISTEN ASIOIHIN!!!!
:kieh: :kieh: :kieh:
Paljon terveisiä omille kohtalotoverilleni :hug:

Ja yhdyn juuri samaan !! Kirjoitit juuri samalla tavalla kun mäkin olisin kirjottanu. Ja uskon muuten miltä susta tuntuu tuo ihme sosiaalityöntekijöiden höykkääminen... Synnytin itse kaksi viikkoa sitten tytön... ja en päässyt sairaalasta edes pois enemmin kun olin tavannut sosiaalityöntekijän... koska ja vain siksi että olen yksinhuoltaja. Ihmettelen... en ymmärrä kaikkien ihmisten ajatusten juoksua. USKOMATONTA!!!!!!
 
Marilii harmaana
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.12.2004 klo 21:14 annis83 kirjoitti:
Heips, ei millään pahalla mutta tuli hieman paksua tekstia mun korville, koska itse kuulun tähän "kategoriaan".
Millä oikeudella sä lähtisit tekemään mainitsemaasi ilmoitusta asiasta? parasta olisi jos jokainen pitäisi huolen omista asioistaan eikä puuttuisi muiden elämään.
Ja se että oikeus toisiin isovanhempiin....mun kohalla pojalla tulee olemaan monia ns isovanhempia....esim. lapsuuden ystäväni äiti .
Ja häneltä sain hyvät neuvot koska hänen ensimmäinen lapsensa oli lähtöisin raiskauksesta ja hän katuu paljon että koskaan kertoi ns isälle mitään.
Ja tämä kyseinen lapsi..nykyään jo aikuinen on ihan samaa mieltä.
Hän pelkäsi ja palkää edelleen isäänsä ja paljon, meinaan kyseinen ihminen on uhannut mm tappaa lapsensa ja tämän äidin....
Että sä ja sun oikeutesi..huhhui...
Sä olet kuin joku sossutyöntekijä konsanaan, mua muutenkin v******* käydä sairaalas ultras yms. kun joka kerta pitäs käydä juttelee sossutädeille ja ne jauhaa isyyden selvittämisestä.
Nyttemmin olenkin kohteliaasti kieltäytynyt menemästä, koska mua ei kiinnosta niiden painostukset.
Ja jopa oma äitini on kauhuissan painostuksesta(sairaanhoitaja) ja käskee pitää pääni jos niin itse haluan tehdä.
Läheltä löytyy kuitenkin niin paljon ihmisiä jotka haluavat olla yhteydessä lapseen joten ei se jää mistään rakkaudesta paitsi jota se ei välttämättä isältään saisi.


Enkä ole ainut joka on tätä mieltä asiasta.

Ja ihmiset jotka haluatte alkaa ns. "käräytteleen" ihmisiä siitä ettei he kerro lapsensa isälle niin sanon vaan et
HANKKIKAA ELÄMÄ JA ÄLKÄÄ PUUTTUKO MUIDEN IHMISTEN ASIOIHIN!!!!
:kieh: :kieh: :kieh:
Paljon terveisiä omille kohtalotoverilleni :hug:
PEESAAN!!!!!!!!!!!!!!!!
\|O \|O \|O \|O \|O Hanki tosiaankin oma elämä! Et voi tietää mitään toisten tilanteista!!!!
 
Samaa viranomaisten kärttämistä koin minäkin. Neuvolan täti kysyy yhä vieläkin joka kerta että joko olen kertonut lapsen isälle!!! (Poika 3v) Ja miten niin monilla ihmisillä tuntuu olevan aivan kauhean tuskaisaa vain sen vuoksi että minä en halua lapseni isän pakkotunnustusta? Ja että vielä oikeus isovanhempiin.... Taitaa normaaleissa perheissä olla myös aikamoinen sarka jos aletaan vaatimaan lapsille oikeuksia isovanhempiin!
 
niin tästä tuli taas yh äitien sotatanner :D
mutta joo nämä naiset eivät kai ottaneet huomioon sitä että tämä lapsen isä voisi hyvin olla hyvä isä ja eikö lapsella ole siihen oikeus?
Jos isä ei ole vaikka kiinnostunut naisesta, eli lapsi olisi syntynyt
yhen illan jutun kautta tai lyhyen seurustelun aikana...niin miksei lapselle voisi kuitenkin suoda isää? aika itsekästä toimintaa tollanen eikä ajatella lainakaan lapsen parasta...
 
Niin... tai mitäpä jos jokainen huolehtisi vaan ihan omasta elämästään ja sillä siisti. Jättäisit toisten asiat ihan omaan arvoonsa... varsinkaan kun ei voi tietää toisten asioista juurikaan mitään.
 
Nimimerkille NIIN:

Oletko tullut ajatelleeksi, että Äiti voi ajatella paitsi oman lapsensa, myös muiden parasta kun päättää olla kertomatta isälle. Jospa isä on tahollaan naimisissa ja lapsiakin... Törkeätä on syyttää itsekkääksi äitiä joka antaa isälle mahdollisuuden jatkaa perheensä kanssa sen sijaan että sotkisi syyttömien lastenkin elämän.

Ja muuten, ei oikein uppoa että joku on niin laiska ettei selvitä isyyttä / vaadi tunnustusta, taustalla on joku muu motiivi.

Todellakaan tämä yh:n elo ei ole niin kadehdittavaa kuin sinunlaisesi luulevat... :x
 
annis83
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2004 klo 22:52 Äiskä kirjoitti:
Nimimerkille NIIN:

Oletko tullut ajatelleeksi, että Äiti voi ajatella paitsi oman lapsensa, myös muiden parasta kun päättää olla kertomatta isälle.
Ja muuten, ei oikein uppoa että joku on niin laiska ettei selvitä isyyttä / vaadi tunnustusta, taustalla on joku muu motiivi.

Todellakaan tämä yh:n elo ei ole niin kadehdittavaa kuin sinunlaisesi luulevat... :x
Peesaan :wave:

Ja edelleen jokainen pitäköön huolen omista asioistaan varsinkin kun ei muiden asioista tiedä mitään... :kieh: :kieh: :kieh:
 
Kirsikkainen


Ohhoh..

Ihan ketään en yritä nyt ärsyttää enkä provota, vaan sanon oman mielipiteeni:

Ensinnäkin, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta yms, silloin minä ymmärrän sen, ettei lapsen isälle kerrota. Silloin, kun rikkoo toista kohtaan noin törkeästi, menettää minun silmissäni kaikki oikeutensa.
Mutta jos lapsi on saanut alkunsa kahden ihmisen välisestä seksistä, eikä siinä ole sen kummempaa kummallisuutta, (oli suhde sitten yhden illan tai mikä hyvänsä) niin minusta on väärin, ettei äiti kerro. Minä olen joutunut nyt katsomaan sellaista tilannetta, että mieheni ex kertoi yhtäkkiä synnytyksen aikoihin, että saa mieheni lapsen. Olin pöyristynyt jo siitä, ettei hän ollut kertonut aiemmin. Hänen pitäisi kyllä tietää, että mieheni ei tahdo hänelle mitään hankaluuksia eikä ala ilkeäksi muutenkaan. Mutta kun ei riitä ajatusta kuin itselle.. :eek: Noh.. Saas nähdä. Mutta ellei mitään "syytä" ole olla kertomatta, en voi hyväksyä kertomattajättämistä. Naisten valta tässä asiassa on uskomaton, ja turhauttaa todellakin katsella tätä tilannetta miehen kannalta, kun ne narut joista tilannetta voi vedellä, on aika vähissä.

 
No niin... Eli syitähän voi olla monia... ja jokainen kunnioittakoon niitä. Jokaisella on kai oikeus päättää omasta ja lapsensa asemasta. Miksi edelleenkään puuttua ja yleistää toisen ihmisen tekemisiä... jos ja kun ei varsinkaan tunne. IHMETTELEN EDELLEEN!!!
 
annis83
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.12.2004 klo 16:34 Kirsikkainen kirjoitti:
Ensinnäkin, jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta yms, silloin minä ymmärrän sen, ettei lapsen isälle kerrota. Silloin, kun rikkoo toista kohtaan noin törkeästi, menettää minun silmissäni kaikki oikeutensa.
Just näin...se oli seurusteleva pari joka sitten suhteessa raiskattiin....joten parempi jos jokainen pitäs ne mölynsä mahassansa
eikä edelleenkään oleta yhtään mitään kenenkään asioista.
sitä paitti mikä ihme teitä kiinnostaa tässä asiassa..ei se niin kummallista ole.
Mm tänään näin vanhan luokkakamuni jolla on poika 1v2kk joka erosi siksi ettei parisuhteesta enää tullut mitään..ainaista tappelemista vaan.
Ja nyt ei tämä "isä" halua edes olla poikansa kanssa tekemisissä,ja poika ei sitä ymmärrä...
antakaa jo olla...JOULURAUHA

 
Oma mielipiteeni
No ihan omakohtaisen mielipiteeni ja kokemukseni nyt kerron...
Mun mielestä esim tilanne jossa nainen on omasta halustaan mennyt miehen kanssa sänkyyn ja on tapahtunut "vahinko" silloin se vastuu on molemmilla..en hyväksy sitä jos tällöin äiti päättää ettei itse halua nähdä miestä enää, ja siksi evää lapselta oikeuden isään. Se on naisen omaa itsekkyyttä ja vain oman navan tuijottamista.

Se on taas eri asia jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta ym...
Tai isä on jostain syystä sellainen jota LAPSEN edun vuoksi ei kannata kertoa, esim väkivaltainen, täysalkoholisti, narkomaani ym...laitapuolen kulkija...

Ja uskokaa tiedän mistä puhun.....itse olin elänyt 24 vuotta luullen toista myöhemmin äidin elämään ilmaantunutta miestä isäkseni, kunnes sattuman kautta valhe paljastui.
Ikuisesti olen katkera siitä etten ole tuntenut oikeaa isääni ja nähnyt vasta hänen kuolinvuoteellaan. Sisälle jäi ikuinen kysymysmerkki...sekin olisi ollut parempi nähdä vaikka hän olisi ollut huonokin isä, mutta oli kuitenkin yksinhuoltajana kaksi tyttöäkin kunnialla myöhemmin kasvattanut vaikka oli joskus alkoholinkin kanssa tiettävästi tekemisissä.....

!!!!! AJATELKAA LAPSEN ETUA...EI SITÄ ETTETTE ITSE HALUA NÄHDÄ SITÄ MIESTÄ JA OLLA HÄNEN KANSSAAN TEKEMISISSÄ......!!!!!!
Miettikää sitä että joku päivä se rakastamanne lapsi voi olla ikuisesti teille vihanen siitä mitä te teette ja vihata teitä lopun elämäänne
sen takia

On oikeutettuja syitä olla kertomatta mutta niillä syillä pitää olla peruste

No sitten tämä sosiaalitoimistojen painostus ymmärrän kyllä miksi näin tehdään, sehän on kunnalle yksi kustannustaakka lisää se isätön lapsi jonka elatustuet kunta maksaa...mutta ei se silti oikeiuta siihen painostukseen. Tähän painostukseen on lähinnä raha syynä.

No taas tähän ilmiantamiseen olen sitä mieltä että älkää puuttuko toisten asioihin....se vastuu on sillä äidillä joka yksin tuntee ne taustat.....Kukaan ei tiedä kuka on se äiti jolla todella siihen on syy, tai kuka on se äiti joka oman mukavuudenhaluisuuden nojalla haluaa vain päästä asiasta helpolla.

Ehkä suututankin joitakin..mutta tiedän mistä puhun...enkä ole edes yksin jopa ystäväpiirissäni tunnen kohtalotoverin jonka kanssa olen samat tunteet puhunut
 
Oma mielipiteeni
Ja jatkampa vielä että tiedän myös ettei se yksinhuoltajuuskaan mikään taivas ole, koska itse olen myös 2-lapsen yksinhuoltaja-isä

Lapset on onneksi siunattu hyvällä äidillä jonka kanssa vaan ei oma yhteiselämä sujunut. Kyllähän sitä välillä on rasittavaa vääntää kättä sen exän kanssa ja joskus helpommalta itsestä tuntuisi kun koko exää ei olisi.
Lapsilleen on kuitenkin erittäin hyvä äiti, vaikka elämäntilanteiden myötä minä lastemme lähivanhempi olenkin.
ajottaisista keskinäisistä vaikeuksista huolimatta en haluaisi lasteni kasvavan ilman äitiään.
Sen taakan olen ottanut kantaakseni ryhtyessäni yksinhuoltajaksi ja sen taakan kannan lasteni takia
 
Eikös tää ole vähän kaks piippuinen juttu. On isättömiä lapsia ja lapsettomia isiä. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan. Olen aina tiennyt ettei isäni ole minulle biologista sukua. Mutta äidin puhumattomuuden ja sukulaisten puheliaisuuden takia olen päättänyt jättää ottamatta tähän biologiseen versioon yhteyttä. Jos muiden puheisiin on luottaminen niin parempi olla sen isän kanssa joka on mulle suotu kuin sen joka ei halunnut edes olla mies. Ja olen sitten todellakin puhunut sillä kaksi vuotiaan lapsen suulla joka juuri käsitti ettei hänellä ole kahta vanhempaa kuten muilla pihan lapsilla...ensikodin pihalla.
 
Tietämätön
Nimimerkeille Äiskä ja Annis83:

Ymmärsitte kai minut aivan väärin, siis tarkoitin
että jos syynä on se että äiti ei pysty kestämään sitä
että mies ei tahdokkaan olla tämän naisen kanssa yhdessä
mutta olisi muuten valmis kyllä isäksi, ei sotkisi kenenkään elämää jne...eri asia sitten jos todellakin on toisella jo perhe jne.
Kuitenkin asioista kannattaisi keskustella isän kanssa ja kysyä
hänen mielipidettä...ei kai siitä haittaa ole?
Mutta joo jokainen kun pitää huolen vaan omista asioistaan...ajattelin vaan kertoa omanmielipiteeni :)
 
Caramba
Ottamatta sen kummemmin kantaa alkuperäiseen viestiin.... Sossuista kuitenkin. Ei kenenkään tarvitse suostua sossujen tai neuvolatätien "höykkyytettäväksi". Joku jopa sanoi ettei päässyt sairaalasta kotiin tapaamatta sossua. Toki avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen isyyden vahvistaminen, selvittäminen tai isyyden selvittämisen kieltäminen pitää hoitaa, mutta esim sairaalalla ei ole oikeutta vaatia äitiä tapaamaan sossua eikä neuvolalla oikeutta udella asiasta. Sairaalassa tai neuvolassa riittää se, että sanoo itse hoitavansa asian ja esim olleensa jo lastanvalvojaan yhteydessä. Itse kun olin tuossa tilanteessa muutamia vuosia sitten, niin otin lastenvalvojaan yhteyttä jo ennen lapsen syntymää ja varasin ajan lapsen syntymän jälkeen. Sairaalassa kysyivät asiaa ja ilmoitin asian olevan hoidossa. Asiasta ei puhuttu sen enempää. Älkää siskot hyvät suostuko höykytettäväksi =)
 
rasmus3
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.12.2004 klo 13:02 Oma mielipiteeni kirjoitti:
No ihan omakohtaisen mielipiteeni ja kokemukseni nyt kerron...
Mun mielestä esim tilanne jossa nainen on omasta halustaan mennyt miehen kanssa sänkyyn ja on tapahtunut "vahinko" silloin se vastuu on molemmilla..en hyväksy sitä jos tällöin äiti päättää ettei itse halua nähdä miestä enää, ja siksi evää lapselta oikeuden isään. Se on naisen omaa itsekkyyttä ja vain oman navan tuijottamista.

Se on taas eri asia jos lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta ym...
Tai isä on jostain syystä sellainen jota LAPSEN edun vuoksi ei kannata kertoa, esim väkivaltainen, täysalkoholisti, narkomaani ym...laitapuolen kulkija...

Ja uskokaa tiedän mistä puhun.....itse olin elänyt 24 vuotta luullen toista myöhemmin äidin elämään ilmaantunutta miestä isäkseni, kunnes sattuman kautta valhe paljastui.
Ikuisesti olen katkera siitä etten ole tuntenut oikeaa isääni ja nähnyt vasta hänen kuolinvuoteellaan. Sisälle jäi ikuinen kysymysmerkki...sekin olisi ollut parempi nähdä vaikka hän olisi ollut huonokin isä, mutta oli kuitenkin yksinhuoltajana kaksi tyttöäkin kunnialla myöhemmin kasvattanut vaikka oli joskus alkoholinkin kanssa tiettävästi tekemisissä.....

!!!!! AJATELKAA LAPSEN ETUA...EI SITÄ ETTETTE ITSE HALUA NÄHDÄ SITÄ MIESTÄ JA OLLA HÄNEN KANSSAAN TEKEMISISSÄ......!!!!!!
Miettikää sitä että joku päivä se rakastamanne lapsi voi olla ikuisesti teille vihanen siitä mitä te teette ja vihata teitä lopun elämäänne
sen takia

On oikeutettuja syitä olla kertomatta mutta niillä syillä pitää olla peruste

No sitten tämä sosiaalitoimistojen painostus ymmärrän kyllä miksi näin tehdään, sehän on kunnalle yksi kustannustaakka lisää se isätön lapsi jonka elatustuet kunta maksaa...mutta ei se silti oikeiuta siihen painostukseen. Tähän painostukseen on lähinnä raha syynä.

No taas tähän ilmiantamiseen olen sitä mieltä että älkää puuttuko toisten asioihin....se vastuu on sillä äidillä joka yksin tuntee ne taustat.....Kukaan ei tiedä kuka on se äiti jolla todella siihen on syy, tai kuka on se äiti joka oman mukavuudenhaluisuuden nojalla haluaa vain päästä asiasta helpolla.

Ehkä suututankin joitakin..mutta tiedän mistä puhun...enkä ole edes yksin jopa ystäväpiirissäni tunnen kohtalotoverin jonka kanssa olen samat tunteet puhunut
Näin juuri!! Olen kanssasi täysin samaa mieltä!
 
sipuli
tilanne saattaa olla vaikka minkälainen, ei parane pölhön moralisoida..
Itse näkisin asian niin että joskus on parempi ettei isä tiedä. On olemassa tavattoman kypsymättömiä miehiä, jotka ei yksinkertaisesti lämpeä ajatukselle elätettävästä. Lapsen kannaltakin on parempi silloin tällöin ettei hän ja isä tiedä toistensa olemassaolosta. Kurjaa se on lapselle, varsinikin pienenä miettiä miksi mun isää ei kiinnosta. Pienelle voi vielä sepittää jotain jos tykkää, ja sitten isompana kertoa totuus (faijas ei oo v****akaan kiinnostunu susta) .
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2004 klo 23:13 Äiskä kirjoitti:
Samaa viranomaisten kärttämistä koin minäkin. Neuvolan täti kysyy yhä vieläkin joka kerta että joko olen kertonut lapsen isälle!!! (Poika 3v) Ja miten niin monilla ihmisillä tuntuu olevan aivan kauhean tuskaisaa vain sen vuoksi että minä en halua lapseni isän pakkotunnustusta? Ja että vielä oikeus isovanhempiin.... Taitaa normaaleissa perheissä olla myös aikamoinen sarka jos aletaan vaatimaan lapsille oikeuksia isovanhempiin!
Taidat olla ihminen isolla I:llä. Nimenomaan PAKKOTUNNUSTUS!
Luultavasti 99% pakkotunnustustapauksissa kärsijänä on vain ja ainoastaan lapsi! Sitä voisivat kaikki omaa katkeruuttaan kostavat äiti-immeiset mietiskellä... :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.01.2005 klo 21:23 sipuli kirjoitti:
tilanne saattaa olla vaikka minkälainen, ei parane pölhön moralisoida..
Itse näkisin asian niin että joskus on parempi ettei isä tiedä. On olemassa tavattoman kypsymättömiä miehiä, jotka ei yksinkertaisesti lämpeä ajatukselle elätettävästä. Lapsen kannaltakin on parempi silloin tällöin ettei hän ja isä tiedä toistensa olemassaolosta. Kurjaa se on lapselle, varsinikin pienenä miettiä miksi mun isää ei kiinnosta. Pienelle voi vielä sepittää jotain jos tykkää, ja sitten isompana kertoa totuus (faijas ei oo v****akaan kiinnostunu susta) .
[

/quote]tuota ööh... miten voi lapselle sanoa että faijaas ei kiinnosta jos se faija ei kerran edes tiedä... eihän se ole silloin totuus.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2005 klo 11:42 Visitor kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.12.2004 klo 23:13 Äiskä kirjoitti:
Samaa viranomaisten kärttämistä koin minäkin. Neuvolan täti kysyy yhä vieläkin joka kerta että joko olen kertonut lapsen isälle!!! (Poika 3v) Ja miten niin monilla ihmisillä tuntuu olevan aivan kauhean tuskaisaa vain sen vuoksi että minä en halua lapseni isän pakkotunnustusta? Ja että vielä oikeus isovanhempiin.... Taitaa normaaleissa perheissä olla myös aikamoinen sarka jos aletaan vaatimaan lapsille oikeuksia isovanhempiin!
Taidat olla ihminen isolla I:llä. Nimenomaan PAKKOTUNNUSTUS!
Luultavasti 99% pakkotunnustustapauksissa kärsijänä on vain ja ainoastaan lapsi! Sitä voisivat kaikki omaa katkeruuttaan kostavat äiti-immeiset mietiskellä... :)
Ihan todella, koen olevani ihminen isolla I:llä. =) Toivottavasti saat itsekin joskus kokea saman... Niin, olen ihan samaa mieltä että pakkotunnustuksesta kärsii ainakin se lapsi, todennäköisesti myös isä ja äiti ja kaikki muutkin asian osalliset. Siksipä juuri en ole sellaiseen halunnut lähteä! Ja arvaapa mitä; EN OLE LAISINKAAN KATKERA tästä lapsen isättömyydestä enkä mistään muustakaan. Tämä pikku perheemme silmiinpistävä onnellisuus juuri v...ttaakin muita ihmisiä, heillä olisi paljon helpompi olla jos itkisin että mies ei kanna vastuutaan ja kaikki on muutenkin surkeaa... Voisivat kai tuntea olonsa "ydinperheessä" jotenkin paremmaksi? \|O
 

Yhteistyössä