Isä ='( *parkuu*
- Viestiketjun aloittaja jybis
- Ensimmäinen viesti
T
TheUnforgiven
Vieras
:hug: :hug: tulee päivä, jolloin se suru ei ole enää niin pinnalla. Mutta se vaatii aikaa, se vaattii kyyneleitä ja sitä että sallitkin surun tulla.
Ensimmäinen vuosi on vaikein :hug:
Ensimmäinen vuosi on vaikein :hug:
S
Surullinen
Vieras
tää on kans toinen
http://www.youtube.com/watch?v=S23nFGelhOA
tätä kuuntelin autossa kun lähdettiin sairaalasta ja oltiin isä saatettu hissiin.
kaikista parasta oli sairaalan henkilökunta,saatiin saattaa isä ja peitellä isä siihen lakanaan.
huoh,onneks ensviikolla pääsee taas juttelemaan noista asioista..voisin vatvoo niitä päivästä toiseen ja tunnista toiseen
http://www.youtube.com/watch?v=S23nFGelhOA
tätä kuuntelin autossa kun lähdettiin sairaalasta ja oltiin isä saatettu hissiin.
kaikista parasta oli sairaalan henkilökunta,saatiin saattaa isä ja peitellä isä siihen lakanaan.
huoh,onneks ensviikolla pääsee taas juttelemaan noista asioista..voisin vatvoo niitä päivästä toiseen ja tunnista toiseen
S
surullinen
Vieras
http://www.youtube.com/watch?v=Cd7kpjIDd_c&feature=related
Tässä toinen.
En muista mikä sen kipaleen nimeä.Kaija Koolla vaan niin ihania biisejä. Halaus sulle ja voimia
Tässä toinen.
En muista mikä sen kipaleen nimeä.Kaija Koolla vaan niin ihania biisejä. Halaus sulle ja voimia
V
vieras
Vieras
:hug: Jaksamista!
Mun isän kuolemasta on nyt aikaa 1vuos ja parikuukautta päälle ja jokaikinen aamu kun ajan yövuorosta kotiin, mua itkettää...
Kotona on sitten niin paljon kaikkee tekemistä, ettei niin jouda asiaa miettimään, eikä ole aikaa päästää tunteitaan vallalle, joten nuo vajaan tunnin työmatkat on hyviä pätkiä muistella isää. :'(
Kyyneleitä saa myös nieleskellä, kun esikoinen muistelee pappaa. Viimeks eilen se sanoi, "kuinka papan kanssa syötiin aina näitä karkkeja, nämä oli papan lemppareita! Muistat sä äiti kuinka mä ostin aina näitä mulle ja papalle, kun mentiin mummolaan" :heart: :'(
Kyllä rakas äiti muistaa.... :'(
Usein huomaan myös sanovani ääneen: Voi isä kuinka kova ikävä mulla onkaan sua, oisitpa täällä!
Mun isän kuolemasta on nyt aikaa 1vuos ja parikuukautta päälle ja jokaikinen aamu kun ajan yövuorosta kotiin, mua itkettää...
Kotona on sitten niin paljon kaikkee tekemistä, ettei niin jouda asiaa miettimään, eikä ole aikaa päästää tunteitaan vallalle, joten nuo vajaan tunnin työmatkat on hyviä pätkiä muistella isää. :'(
Kyyneleitä saa myös nieleskellä, kun esikoinen muistelee pappaa. Viimeks eilen se sanoi, "kuinka papan kanssa syötiin aina näitä karkkeja, nämä oli papan lemppareita! Muistat sä äiti kuinka mä ostin aina näitä mulle ja papalle, kun mentiin mummolaan" :heart: :'(
Kyllä rakas äiti muistaa.... :'(
Usein huomaan myös sanovani ääneen: Voi isä kuinka kova ikävä mulla onkaan sua, oisitpa täällä!
S
surullinen
Vieras
Oi, tuota mä just aina kuuntelen niillä työmatkoilla, kun muistelen isää. Aivan ihana biisi! Äitini suosikki laulaja on Kaija Koo ja sillä tuo laulu tuntuu vielä niin koskettavalta... Muistelen just usein äitiä ja isää yhdessä ja sitä kuinka ihana pari ne olikaan, tuo laulu on kuin niille tehty! :heart: :'(Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mie tuun tähän ketjuun ja..
Meil tulee vasta 4kk isän kuolemasta, ja tunteet on viel niin pinnassa.
Tosin Lumiinan kanssa silleen samoja fiiliksiä, että kun on päivisin tohinaa niin se asia pysyy enempi taka-alalla. Mutta näin iltaisin kun talo hiljenee ja oon itekseen niin sillon se perkeleen suru ja ikävä iskee täysillä.
Toisinaan kidutan itteeni oikein kuuntelemalla isän lempikappaleita, kattelen valokuvia ja oikein "piehtaroin" tässä surussani. Sillon taas hetki sen jälkeen tuntuu helpommalta kestää..
Voimia teille kaikille läheisenne menettäneille. Raskas on tää tie kulkea, mutta pakko on jaksaa. :/
Meil tulee vasta 4kk isän kuolemasta, ja tunteet on viel niin pinnassa.
Tosin Lumiinan kanssa silleen samoja fiiliksiä, että kun on päivisin tohinaa niin se asia pysyy enempi taka-alalla. Mutta näin iltaisin kun talo hiljenee ja oon itekseen niin sillon se perkeleen suru ja ikävä iskee täysillä.
Toisinaan kidutan itteeni oikein kuuntelemalla isän lempikappaleita, kattelen valokuvia ja oikein "piehtaroin" tässä surussani. Sillon taas hetki sen jälkeen tuntuu helpommalta kestää..
Voimia teille kaikille läheisenne menettäneille. Raskas on tää tie kulkea, mutta pakko on jaksaa. :/
kaunis laulu on myös tämä. :heart:
http://www.youtube.com/watch?v=Zdr-JV5xSvQ
ja tämä
http://www.youtube.com/watch?v=Xng7RTWMriI&feature=related
molemmat kaija koota ja isään liittyviä. :heart:
jaksamista teille kaikille. :hug:
http://www.youtube.com/watch?v=Zdr-JV5xSvQ
ja tämä
http://www.youtube.com/watch?v=Xng7RTWMriI&feature=related
molemmat kaija koota ja isään liittyviä. :heart:
jaksamista teille kaikille. :hug:
Anteeksi kun tungen ketjuusi...
Tassa minun itkubiisi.. ei tosin isaan liittyen.. vaan pikku veljeen.. Kuolemasta on kohta vuoden verran.. Vielakin itkettaa, mutta alkaa pikku hiljaa helpottamaan..
http://www.youtube.com/watch?v=W7E3jsATXO4
Muhun kolahtaa varsinkin tuo "pysy aina pikkuveljena ala koskaan miehisty".. eihan se voikkaan enaa nyt... :'( :'( :'(
Tassa toinen pikkuveli laulu.. Tama oli tosin mun mielesta veljeni laulu jo pienesta pitaen..
http://www.youtube.com/watch?v=zSSyyYwJEko
Hassu miten jo vuosia sitten ajattelin kuinka se lintunen joka tuli taivahasta oli veljeni..
Kyllahan se alkaa helpottamaan pikku hiljaa. Tosin uskon uudelleen syntymiseen jne joten on sellainen tunne, etta viela me tavataan. Uskon myos veljeni sielun olevan viela taalla vaikka en sita naekkaan.. :'(
Tassa minun itkubiisi.. ei tosin isaan liittyen.. vaan pikku veljeen.. Kuolemasta on kohta vuoden verran.. Vielakin itkettaa, mutta alkaa pikku hiljaa helpottamaan..
http://www.youtube.com/watch?v=W7E3jsATXO4
Muhun kolahtaa varsinkin tuo "pysy aina pikkuveljena ala koskaan miehisty".. eihan se voikkaan enaa nyt... :'( :'( :'(
Tassa toinen pikkuveli laulu.. Tama oli tosin mun mielesta veljeni laulu jo pienesta pitaen..
http://www.youtube.com/watch?v=zSSyyYwJEko
Hassu miten jo vuosia sitten ajattelin kuinka se lintunen joka tuli taivahasta oli veljeni..
Kyllahan se alkaa helpottamaan pikku hiljaa. Tosin uskon uudelleen syntymiseen jne joten on sellainen tunne, etta viela me tavataan. Uskon myos veljeni sielun olevan viela taalla vaikka en sita naekkaan.. :'(
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Voi sua :hug: :hug:
Nyt minakin taalla itken silmat paasta... kylla se helpottaa ajan kanssa. Tiedan, ettei talla hetkella paljon lohduta, mutta se mika ei tapa se vahvistaa.
Isasi varmasti katselee sinua taivaasta ja on sinusta ylpea miten uskalsit ottaa sen ratkaisevan askeleen esim suhteessasi.. :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja jybis:
Tiedatko etta mietin juuri samaa. Ja siksi on hyva, etta naista suruista puhutaan. Ihan samalla tavalla jokaisella (melkein) on joku asia joka ahdistaa.
Sita vain luulee, etta muut ovat vahvempia.
Olen lukenut jotain kirjoja, jotka ainakin itse koin helpottaviksi. Jos olet kiinnostunut niin laita YV;ta niin voin laittaa sulle nimia. Mulla ainakin itsella auttoi kovasti.
Voimia ja haleja :hug:
M tuun tänne kans,vaik en pystykään biisejä kuuntelemaan.Ihan liian herkkä oon nyt raskaana enkä jaksais nyt itkeä.Mun isä kuoli 7 vuotta sitten vappuna ja ei siitä niin kauaa tunnu olevan.Kyllä vieläkin itkettää.Mutta,se kipu on jo siedettävää.Mä kävin tosi pohjalla isän kuoleman takia,laitoshoidossa asti.Kyllä ikävä on kova mutta mun isä on aina mun isä. JA mun itkubiisi on "on suuri sun rantas autius..." ,jonka lauloin hautajaisissa.
