Kissaruttoon on toki rokote.
Elämä on sillätavoin kurjaa, että kaikki elävä kuolee aikanaan. Toiset ennemmin ja toiset myöhemmin.
Kissa on taajamissa ja syrjäseuduilla hyötyeläin. Touhu ei ole ihan samanlaista kuin kaupungissa chihuahuaansa pukeva höynähtänyt eukko, jolle kyseinen eläin on kaikki kaikessa ja sitä paapotaan kuin pientä vauvaa. Eläin on eläin ja eläimiin tulee suhtautua eläiminä. Sanotaanko, että omasta näkökulmastani lähmpänä luontoa olevat ihmiset osaavat suhtautua elämään, eläimiin, niiden hoitoon ja syömiseen varsin järkiperäisesti verrattuna luonnosta vieraantuneisiin kaupunkilaisiin. Siinä samassa kun eläimiä kunniotetaan, niiden myös annetaan olla eläimiä ja toteuttaa viettejään.
Joten tässä kohtaa veikkaan, että ne kissansa luontoon päästävät ovat huomattavasti täyspäisempiä eläinten kanssa kuin monet muut.
Ja ei, kotikissat eivät tuhoa suomen ekosysteemiä. Ne eivät pysty villiintymään luonnossa, vaan tarvitsevat ihmistä rinnalleen.