Sabine78
Hei, nyt on kyllä vähän kurja olo.
Olen tehnyt nykyiselle työnantajalleni töitä 10 vuotta. Olen kaupan alalla, myymäläpäällikkönä eräässä pienessä kaupassa. (Yksityinen yritys) Kerroin työnantajalleni pitkällisen pohdinnan jälkeen että aion irtisanoutua ja lopetan työt 3kk päästä. Kerroin, että kutsumukseni on ihmismielenhoitotyössä ja ajatuksena on lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Perusteluina Kerroin tämän kutsumukseni lisäksi matalan palkkauksen työmäärään nähden, aivan kamalan kiireen ja stressin. Sitä, että koen tämän bisneksen sotivan arvojani vastaan, jätin kertomatta. Joudun lisäksi usein kantamaan murhetta työnantajan henkökohtaisesta elämästä, josta hän puhuu minulle usein.
Työnantajani ei ottanut tätä ilmoitusta kovin hyvin vastaan. Näennäisesti hän sanoi että ymmärtää kyllä, mutta seuraavassa lauseessa sanoi, että mitä jos kuitenkin vielä jäisit. Kertoi mielipiteensä siitä, että ei se stressi siinä toisessakaan ammatissa loista poissaolollaan. Ja vastuu on vieläkin suurempi, tulisin väsymään vielä varmemmin kuin nykyisessä työssä. Työnantaja oli kaksi päivää sairaslomalla ja hoksasin heti, että minun ilmoitukseni oli syynä tähän henkiseen romahdukseen. Olen hyvä työssäni ja nyt hän kokee minun jättävän hänet pulaan. Työnantajani antoi sellaisen kuvan että en tule tätä uutta alaa tekemään vuotta kauempaa ja muutenkin koin tulleeni hieman nöyryytetyksi kun kehtasin kertoa haaveistani jotka ovat aika suuria (yliopisto-koulutus). Tiedostan kyllä ilman työnantajan kommentointiakin että alalle on vaikea päästä.
Mitä olette mieltä tällaisesta käytöksestä? Onko mielestänne normaalia yrittää saada tällaisin keinoin työntekijä jäämään?
Olen tehnyt nykyiselle työnantajalleni töitä 10 vuotta. Olen kaupan alalla, myymäläpäällikkönä eräässä pienessä kaupassa. (Yksityinen yritys) Kerroin työnantajalleni pitkällisen pohdinnan jälkeen että aion irtisanoutua ja lopetan työt 3kk päästä. Kerroin, että kutsumukseni on ihmismielenhoitotyössä ja ajatuksena on lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Perusteluina Kerroin tämän kutsumukseni lisäksi matalan palkkauksen työmäärään nähden, aivan kamalan kiireen ja stressin. Sitä, että koen tämän bisneksen sotivan arvojani vastaan, jätin kertomatta. Joudun lisäksi usein kantamaan murhetta työnantajan henkökohtaisesta elämästä, josta hän puhuu minulle usein.
Työnantajani ei ottanut tätä ilmoitusta kovin hyvin vastaan. Näennäisesti hän sanoi että ymmärtää kyllä, mutta seuraavassa lauseessa sanoi, että mitä jos kuitenkin vielä jäisit. Kertoi mielipiteensä siitä, että ei se stressi siinä toisessakaan ammatissa loista poissaolollaan. Ja vastuu on vieläkin suurempi, tulisin väsymään vielä varmemmin kuin nykyisessä työssä. Työnantaja oli kaksi päivää sairaslomalla ja hoksasin heti, että minun ilmoitukseni oli syynä tähän henkiseen romahdukseen. Olen hyvä työssäni ja nyt hän kokee minun jättävän hänet pulaan. Työnantajani antoi sellaisen kuvan että en tule tätä uutta alaa tekemään vuotta kauempaa ja muutenkin koin tulleeni hieman nöyryytetyksi kun kehtasin kertoa haaveistani jotka ovat aika suuria (yliopisto-koulutus). Tiedostan kyllä ilman työnantajan kommentointiakin että alalle on vaikea päästä.
Mitä olette mieltä tällaisesta käytöksestä? Onko mielestänne normaalia yrittää saada tällaisin keinoin työntekijä jäämään?