P
Palanteri
Vieras
Tämä teos on omistettu Anjalle
Intohimon marjat
Lähdit kanssani marjaan aholle,
tulimme eri suunnista samalle taholle.
Ensin keräsimme metsämansikat ihanat,
parhailta maistuivat tummanpunaiset, lihavat
Sitten suuntasimme metsään luo metsäjärven rannan,
sinut sylissäin yli pienen laskujoen kannan.
Tunnen pehmeät muodot on lämmin niin syli
kompastun pohjan oksaan pääsimme juuri joen yli.
Putosit sylistäin pehmeälle sammalmatolle,
minä aavistin pääsemme kohta tunnelman katolle.
Sanot nauraen "voisitko nostaa minut ylös tästä",
minä hymyilen vastaan sanon "en päästä sua pälkähästä".
On päälläsi verkkariasu niinkuin myös mulla,
nyt viereesi pehmeälle sammalmaalle voin tulla.
Asetun siis viereesi luo vanhan kelopuun,
ja kielellä aukaisen sun hymyilevän suun.
Suudelmat kiihkeämmiki käy, avaan sun verkkatakkia,
sinä päästäni poistat samalla lippalakkia.
Ei ole sulla päällä paidan alla ritsikoita, huomaan,
alkaa tunnelma tää suuren kohouman housuuni tuomaan.
Rinnat vaaleaan paitaan muodostavat kaksi vuorta,
minä toisella kädellä putsaan housuistasi puunkuorta.
Sitten kädellä kohonnutta nänniäsi hipaisen,
en malta enää oottaa paita ylös, ja lipaisen.
Jo on sinunkin kätesi löytänyt housuni kohouman jota puristat tiukasti,
tämä jo viimeistään ihanan vakosi liukasti.
Minä kiihkeästi nännejäsi imen ja lutkutan,
löydän kädelle reitin housuihisi ja vakoa hellästi kutkutan.
Oikeassa olin on kosteat ja pehmeät nuo häpyhuulet,
sinä hengitykseni kiihkoisan korviisi kuulet.
Saamme pikkuhiljaa myös vaatteita riisuttua vähemmäksi,
näin pääsemme toisiamme vieläkin lähemmäski.
Jatkamme alasti kiihkeää hyväilyä ,
tää vastaa kyllä aiempaa kyläilyä.
Yllän kädellä siniseen mustikkavarpuun,
lähtee metsäreunasta teeret yhtäkkiä karkuun.
Irroitan muutaman mustikan ensin sun suuhun,
sitten loput mä kerään kouraan, nakkan tyhjän varvun viereiseen puuhun.
Purennan mustikat vasten kosteaa vakoasi,
et ehtinyt väistää, suunitella pakoasi.
Tuskinpa olisitkaan halunnut paeta sä minua,
senverran luulen tuntevani sinua.
Litistin siis jalkoväliin nämä intohimon luomumarjat,
säästin kuitenkin sotkulta munasarjat.
Näytti niin herkulliselta työni tulos tuo,
et aattelin tuoda suuni herkuttelemaan vakosi luo.
Pudotin jalat joen hiekkapohjaan,
sinut lähelle joen töyrästä ohjaan.
On jalat sulla harallaan ja taivaaseen päin,
tulen jalkojes väliin aterioimaan näin.
Pitkin häpyhuulia kuljetan vaativaa suuta,
sinä voihkien katseella etsit kai kuuta.
Saan siivottua soseen mustikkaisen,
on kaluni kivikova tunnen tuoksun ihanan naisen.
Olet jo pitkään varmaan huomannut haluni,
ja valmis jo ottamaan sisään mun kaluni.
Käännyt ympäri saat jalat raikkaaseen veteen,
minä tunkeudun vaginaas oottamalla askeleen eteen.
Alkaa melkoinen loiske rannalla joen,
nyt ihanaa hetkeä kanssasi koen.
On edessä avoinna mustikkapakarat,
näen silmissäin kipinät, tähdet ja sakarat.
Luulen että lähestyy nyt orgasmi myös sulla,
tahti kiihtyy melkein salpautuu hengitys mulla.
Sitten räjähtää sisääsi pulppuava sperma,
se melkein yhtä valkoista on kuin kuohukerma.
Myös sinä tulit mukaan sopivasti,
juri kun minulta tuli sisääsi lasti.
Hengähdämme hetkeksi, valuu hiljaa vagianasta ulos kaluni,
mutta näky mustikkapyllyn pitää kyllä yllä haluni.
Asetan pehmenneen kaluni vakoon terska kohden taivasta,
alan liikuttaa hitaasti en valittaa voi pienestä vaivasta.
Oli kiva kun sain sinut houkuteltua marjametsään ulos,
tässä nähdään nyt sitten intohimon ihanuus, tulos.
Kasvaa rannalla joen korkeita tuuheita leppiä,
minä kiivana heilutan pakaroiden välissäsi kovennuttu mustikkaista keppiä.
Hetken päästä jo uudestaan laukean, liian pian, niin pelkään,
ja hetihän intohimon siemenet lentävät pitkälle sun selkään.
Valun voipuneena jokeen selälleni kädet pohjan hiekassa,
käännyt ympäri, tartut kaluuni, joka on vielä mustikassa.
Yrität kiivaasti vedessä heilutellen sitä pestä,
ja toivomme molemmat ettei mustikan väri siinä kestä.
On toivomme turha, väri siinä ja myös sinun haaroissa pysyy,
täytyy varmaa piilotella kotona ettei tule käsirysyy
Paluumatkalla löytyy mustikanmyyjä ja pysäkointipaikka,
ostamme marjat, niitä myy eläkkeellä oleva biologian maikka
Kotona saa paikat pesua kiivasta seitsemän päivää,
sitten olemme tyytyväisiä ei mustikasta häivää.
Nautin edelleen intohimon marjojen muistosta,
kun kävelen hiljalleen kotiin - poispäin puistosta.
Intohimon marjat
Lähdit kanssani marjaan aholle,
tulimme eri suunnista samalle taholle.
Ensin keräsimme metsämansikat ihanat,
parhailta maistuivat tummanpunaiset, lihavat
Sitten suuntasimme metsään luo metsäjärven rannan,
sinut sylissäin yli pienen laskujoen kannan.
Tunnen pehmeät muodot on lämmin niin syli
kompastun pohjan oksaan pääsimme juuri joen yli.
Putosit sylistäin pehmeälle sammalmatolle,
minä aavistin pääsemme kohta tunnelman katolle.
Sanot nauraen "voisitko nostaa minut ylös tästä",
minä hymyilen vastaan sanon "en päästä sua pälkähästä".
On päälläsi verkkariasu niinkuin myös mulla,
nyt viereesi pehmeälle sammalmaalle voin tulla.
Asetun siis viereesi luo vanhan kelopuun,
ja kielellä aukaisen sun hymyilevän suun.
Suudelmat kiihkeämmiki käy, avaan sun verkkatakkia,
sinä päästäni poistat samalla lippalakkia.
Ei ole sulla päällä paidan alla ritsikoita, huomaan,
alkaa tunnelma tää suuren kohouman housuuni tuomaan.
Rinnat vaaleaan paitaan muodostavat kaksi vuorta,
minä toisella kädellä putsaan housuistasi puunkuorta.
Sitten kädellä kohonnutta nänniäsi hipaisen,
en malta enää oottaa paita ylös, ja lipaisen.
Jo on sinunkin kätesi löytänyt housuni kohouman jota puristat tiukasti,
tämä jo viimeistään ihanan vakosi liukasti.
Minä kiihkeästi nännejäsi imen ja lutkutan,
löydän kädelle reitin housuihisi ja vakoa hellästi kutkutan.
Oikeassa olin on kosteat ja pehmeät nuo häpyhuulet,
sinä hengitykseni kiihkoisan korviisi kuulet.
Saamme pikkuhiljaa myös vaatteita riisuttua vähemmäksi,
näin pääsemme toisiamme vieläkin lähemmäski.
Jatkamme alasti kiihkeää hyväilyä ,
tää vastaa kyllä aiempaa kyläilyä.
Yllän kädellä siniseen mustikkavarpuun,
lähtee metsäreunasta teeret yhtäkkiä karkuun.
Irroitan muutaman mustikan ensin sun suuhun,
sitten loput mä kerään kouraan, nakkan tyhjän varvun viereiseen puuhun.
Purennan mustikat vasten kosteaa vakoasi,
et ehtinyt väistää, suunitella pakoasi.
Tuskinpa olisitkaan halunnut paeta sä minua,
senverran luulen tuntevani sinua.
Litistin siis jalkoväliin nämä intohimon luomumarjat,
säästin kuitenkin sotkulta munasarjat.
Näytti niin herkulliselta työni tulos tuo,
et aattelin tuoda suuni herkuttelemaan vakosi luo.
Pudotin jalat joen hiekkapohjaan,
sinut lähelle joen töyrästä ohjaan.
On jalat sulla harallaan ja taivaaseen päin,
tulen jalkojes väliin aterioimaan näin.
Pitkin häpyhuulia kuljetan vaativaa suuta,
sinä voihkien katseella etsit kai kuuta.
Saan siivottua soseen mustikkaisen,
on kaluni kivikova tunnen tuoksun ihanan naisen.
Olet jo pitkään varmaan huomannut haluni,
ja valmis jo ottamaan sisään mun kaluni.
Käännyt ympäri saat jalat raikkaaseen veteen,
minä tunkeudun vaginaas oottamalla askeleen eteen.
Alkaa melkoinen loiske rannalla joen,
nyt ihanaa hetkeä kanssasi koen.
On edessä avoinna mustikkapakarat,
näen silmissäin kipinät, tähdet ja sakarat.
Luulen että lähestyy nyt orgasmi myös sulla,
tahti kiihtyy melkein salpautuu hengitys mulla.
Sitten räjähtää sisääsi pulppuava sperma,
se melkein yhtä valkoista on kuin kuohukerma.
Myös sinä tulit mukaan sopivasti,
juri kun minulta tuli sisääsi lasti.
Hengähdämme hetkeksi, valuu hiljaa vagianasta ulos kaluni,
mutta näky mustikkapyllyn pitää kyllä yllä haluni.
Asetan pehmenneen kaluni vakoon terska kohden taivasta,
alan liikuttaa hitaasti en valittaa voi pienestä vaivasta.
Oli kiva kun sain sinut houkuteltua marjametsään ulos,
tässä nähdään nyt sitten intohimon ihanuus, tulos.
Kasvaa rannalla joen korkeita tuuheita leppiä,
minä kiivana heilutan pakaroiden välissäsi kovennuttu mustikkaista keppiä.
Hetken päästä jo uudestaan laukean, liian pian, niin pelkään,
ja hetihän intohimon siemenet lentävät pitkälle sun selkään.
Valun voipuneena jokeen selälleni kädet pohjan hiekassa,
käännyt ympäri, tartut kaluuni, joka on vielä mustikassa.
Yrität kiivaasti vedessä heilutellen sitä pestä,
ja toivomme molemmat ettei mustikan väri siinä kestä.
On toivomme turha, väri siinä ja myös sinun haaroissa pysyy,
täytyy varmaa piilotella kotona ettei tule käsirysyy
Paluumatkalla löytyy mustikanmyyjä ja pysäkointipaikka,
ostamme marjat, niitä myy eläkkeellä oleva biologian maikka
Kotona saa paikat pesua kiivasta seitsemän päivää,
sitten olemme tyytyväisiä ei mustikasta häivää.
Nautin edelleen intohimon marjojen muistosta,
kun kävelen hiljalleen kotiin - poispäin puistosta.
