Vauva on nyt 3,5kk suunnilleen. Imetän, ja nyt tuntuu että alkaa riittämään. Vauvalla ollut vatsavaivoja enemmän ja vähemmän koko pienen ikänsä mutta nyt parin viikon sisällä pahentuneet. Maha rupluaa ja kiukuttaa. On kokeiltu cuplatonit, jumpat, vitamiinien poisjätöt ja takasotot, mitä nyt tulee mieleenkään. Hän haluais vain kantamista hereillä ollessaan. Ei puklaa joten en usko että on refluksia.
Ja nyt on ollut saman päälle 2 viikkoa sairaan rasittavia rintaraivareita. Ottaa kiinni, lupsuttaa hetken tyytyväisenä ja irrottaa, ja huutaa. Sama uusiks ja uusiks ja uusiks. Kai se saa syötyä välissä jotain kun ei nälkään ole kuollut. Joskus suurimman raivon tullessa annan korviketta pullosta ja sen lupsuttaa sit ihan tyytyväisenä, rauhallisena ja lopettaa kylläisenä ja iloisena. Tissillä syönti loppuu lähes poikkeuksetta huutoon ja siihen että palaa hermo siihen vänkäämiseen. Tekis mieli vaan lopettaa koko homma ja siirtyä kokonaan pulloon, päästäis kaikki helpommalla. Omasta ruoastakaan ei voi oikein karsia mitään mikä aiheuttas vauvalle vaivaa ja silloin harvoin kun syö lakua niin sen huomaa vauvasta. Ärsyttää varoa omia ruokia tuon takia. Tuntuu ettei tässä huutamisessa ja räyhäämisessä oo mitään järkeä. Miten tyhmä olento vauva on kun se huutaa siinä hänelle elintärkeässä hetkessä (ravinnonsaamisessa) niin että ruokkijalla palaa pinna. (Joo joo, tiedän että ei se kiusallaan mutta vtuttaa silti) Esikoinen oli pullovauva enkä muista tällasta rähjäämistä hänen kanssaan. Alkaa tuntua se pullojenputsausrumba jo ihan houkuttelevalta tässä vaiheessa. Stressaa nytkin enkä saa unta kun ahdistaa tuleva yö 2h välein heräämisineen ihan helkkaristi. Jos ei nukkus ollenkaan niin ei tarvii heräillä? Miten pitkään ihminen voi valvoa putkeen ja pysyä elossa?
Tästä saa ottaa hernettä nenään ihan niin paljon kuin lystää, ei kiinnosta. Piti vaan päästä purkamaan. Kiitos ja anteeksi.
Ja nyt on ollut saman päälle 2 viikkoa sairaan rasittavia rintaraivareita. Ottaa kiinni, lupsuttaa hetken tyytyväisenä ja irrottaa, ja huutaa. Sama uusiks ja uusiks ja uusiks. Kai se saa syötyä välissä jotain kun ei nälkään ole kuollut. Joskus suurimman raivon tullessa annan korviketta pullosta ja sen lupsuttaa sit ihan tyytyväisenä, rauhallisena ja lopettaa kylläisenä ja iloisena. Tissillä syönti loppuu lähes poikkeuksetta huutoon ja siihen että palaa hermo siihen vänkäämiseen. Tekis mieli vaan lopettaa koko homma ja siirtyä kokonaan pulloon, päästäis kaikki helpommalla. Omasta ruoastakaan ei voi oikein karsia mitään mikä aiheuttas vauvalle vaivaa ja silloin harvoin kun syö lakua niin sen huomaa vauvasta. Ärsyttää varoa omia ruokia tuon takia. Tuntuu ettei tässä huutamisessa ja räyhäämisessä oo mitään järkeä. Miten tyhmä olento vauva on kun se huutaa siinä hänelle elintärkeässä hetkessä (ravinnonsaamisessa) niin että ruokkijalla palaa pinna. (Joo joo, tiedän että ei se kiusallaan mutta vtuttaa silti) Esikoinen oli pullovauva enkä muista tällasta rähjäämistä hänen kanssaan. Alkaa tuntua se pullojenputsausrumba jo ihan houkuttelevalta tässä vaiheessa. Stressaa nytkin enkä saa unta kun ahdistaa tuleva yö 2h välein heräämisineen ihan helkkaristi. Jos ei nukkus ollenkaan niin ei tarvii heräillä? Miten pitkään ihminen voi valvoa putkeen ja pysyä elossa?
Tästä saa ottaa hernettä nenään ihan niin paljon kuin lystää, ei kiinnosta. Piti vaan päästä purkamaan. Kiitos ja anteeksi.