imetys ei onnistu

[Emilia]

Heippa!
Täällä kotona ihemettelen hieman alle 2-viikkoista tytärtäni. Ongelmana meillä on imetys, joka ei ole ollenkaan lähtenyt käyntiin. Sairaalassa neiti imi rintakumin avulla jotenkuten, mutta nyt sekin on jäänyt. Olen enemmän kuin 100 krt itkenyt täällä antaessani pullosta korviketta. Maitoa tulisi kyllä, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Olen jonkin verran saanut lypsettyä, mutta jotenkin olen kai niin stressaantunut, että sekään ei oikein onnistu.
Joka puolella kaikki vaan imettävät ja imettävät. Neuvolassakin vaan käsketään yrittää. Olisin kiinnostunut tietämään, millaisia kokemuksia muilla on onnistumattomasta imetyksestä vai onko ylipäätään muilla samanlaista??? Paljonko annatte korviketta, lypsättekö, yms. vinkkejä? ja ilmavaivoja tietty tulee pulloruokinnasta, ne ilmenee erityisesti öisin... Vinkkejä?!
Kiitos!!!!

 

[minä vain...]

meillä ei pojan kanssa imetys onnistunut sairaalassa oikeen ollenkaan, vähän poika yritti imeä ja oli tosi unelias. annettiin korviketta niin piristyi, eli ei saanut imettyä tarpeeksi rintaa. Aloin sitten lypsää maitoa rinnoista ja syötin pullosta n. 30-40 millilä kerrallaan. vähitellen tarjosin rintaa ensin ja pullosta lisänä. Toista rintaa ei imenyt lainkaan ja toista yritti mutta heikolta näytti. Itekkin oli suruissani ettei imetys onnistu ja anoppikin sano että pitää syyä rintaa , anna vaan! tuli vielä pahempi mieli... =/ sitten vaan vaavi viikkojen yritysten jälkeen tottui tissiin ja nyt ei meinaa syödä pullosta millään. meinasin jo välillä joutua huvitutiksi kun poika innostui rintaa luputtamaan! Elä lannistu, vaikkei heti onnistukkaan, tarjoa rintaa aina syötöllä ja pullosta päälle. voi viedä aikaa mutta uskon että jossain vaiheessa vauvasi huomaa kuinka ihanaa tuota rintaa on syödä ja pullo saa jäädä takaalalle ;D tsemppiä!

 

[Ei hätää]

Hei! Et kertonut mistä päin olet, mutta netistä löytyy imetyksentuki- vertaisryhmiä, joilta saa hyviä vinkkejä. Muista kuitenkin, ettet ole huono /epäonnistunut, jos imetys ei ota sujuakseen.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ensimmäiset kuusi viikkoa oli yhtä tuskaa, siis koski ja oli hankalaa ym.ym. Mutta koetin vaan hammasta purren imettää, en siis antanut lisämaitoa. Annoin tissiä vain joka inahdukseen, vaikka se oli välillä todella tuskallista. Monta kertaa olin hyvin lähellä luovuttamista, mutta jotenkin sitä vain jaksoin. Minua auttoi äitipuoleni (pikkusisko nyt kaksi vuotta), jolle soitin aina, kun oli vaikeaa ja hän antoi hyvää vertaistukea. Se taisi minun imetykseni pelastaa. Jos haluat voin laittaa henk. koht sähköpostiosoitteeni ja yrittää antaa vinkkejä sitä kautta.

Mutta jos et jaksa, niin on ihan ok antaa lisämaitoa ja vaikka lopettaa koko imetys. SInun jaksamisesi on tärkeintä! Yritä olla stressaamatta ja kokeile vaikka olla yksi päivä sängyssä vauvan kanssa ja antaa rintaa aina, kun vauva inahtaa. Saisit itsekin levättyä. Luin juuri jostain tutkimuksesta, jossa imetyksen onnistumisessa oli todella tärkeää miehen tuli, joten ota mies mukaan keskusteleen ja pyydä häneltä tukea.

 

[P]

Kun yrität lypsää maitoa niin lypsätkö käsin vai sähkökäyttöisellä pumpulla? Itselläni oli Ainun sähkökäyttöinen pumppu, en olisi käsin jaksanut lypsää. Lisäksi lämmitin rintoja ensin ""jyväpussilla"" (myydään esim. Anttilassa, lämmitetään mikrossa: käy hartiakipuihin jne.) siten tulee paremmin maitoa.
Ole lapsen kanssa pari päivää sängyssä (ja poistu vain vessaan) eli ns. pesi hänen kanssaan iho ihoa vasten ja imetä häntä aina, kun vähänkin näyttää siltä, että olisi halukas syömään edes hetken.

 

[P]

muista myös huolehtia omasta ravinnonsaannista (pyydä miestäsi tekemään ruokaa ja tuomaan sinulle sänkyyn) ja juo tarpeeksi vettä.

 

[Äipipä 79]

Mä en oo imettänyt ku 3 vko:a osittain pulloruokinnan ohella. Olen kyllä saanut siitä kuulla ja itkin ja tuskastelin sitä silloin. Vauva ei laitoksella osannut imeä ei rintaa eikä pulloa. Sitten oppi pullolle. Imetin ja itkin, oppi kyllä rinnallekin, mutta maitoa ei tullut. Saattoi roikkua rinnalla tunti tolkulla ja irrotettaessa itki nälkäänsä. Koko perhe oli hermoromahduksen partaalla. Sitten annoin pullosta niin paljon kuin vain söi ja pojastakin tuli aurinkoinen.. Saonavat, että ei sais imetystä lopettaa kuin seinään, ettei tule rintatulehdusta, mutta eipä tarvinnut kertaakaan pumpata (olematonta) maitoa pois. Nyt jälkeen päin olen tullut siihen tulokseen, että kakkosen kanssa en yritä niinkän paljon vaan jos siltä näyttää niin siirryn pulloruokintaan ilman omantunnon tuskia! Poika on kasvanut hyvin ja pysynyt terveenä.
Sulla on tietysti se ero, että maitoa riittää, joten suosittelisin kuitenkin yrittämään niin kauan kuin omat hermot kestää. Mutta et ole yhtään huonompi vaikka antaisit lapsellesi korviketta!

 

[älä huoli!]

Alku aina hankalaa. Ensinnäkin älä suotta itke, jos vauvasi syö pullosta. Pääasia, että hän saa riittävästi ravintoa kasvaakseen. Vauva kokee syömisen huolenpitona ja rakkaudenosoituksena tapahtuipa se sitten kummalla tavalla hyvänsä. Ja yrityksen puutteesta sinua ei voi syyttää. Kysyn kuitenkin, että sairaalassa imetit rintakumin avulla. Onko sinulla matalat rinnanpäät? Minulla oli aivan olemattomat alkuun. Imetys onnistui vain ja ainoastaan rintakumien avulla ensimmäiset kaksi kuukautta. Nyt noin kuukauden ajan emme ole niitä enää tarvinneet. Rinnanpäät ""venyivät"". Vauva ei silloin ihan vastasyntyneenä jaksanut imeä ilman niitä kumeja ja hermostui varsin nopeasti yrittämiseen. Luulen, että on kyse siitä, että vauvat kyllä imevät heti synnyttyään vaistomaisesti, mutta tekniikka on joillakin hakusessa. Jos tiedät, että maitoa tulee, etkä ole vielä aivan rikki, niin kokeile niiden kumien kanssa. Äläkä anna vauvan nukahtaa heti rinnalle. Tosin liian pitkäänkään ei kannata harjoitella, ettei imetyksestä tule vauvalle ikävää suorittamista. Jos taasen tunnet, ettet jaksa enää ajatellakaan koko imettämistä, niin älä huoli, vaan ravitse vauvaasi rakkaudella & vastikkeella! Vastikkeen määrän tiedät kokeilemalla. Vauva tietää itse, kuinka paljon jaksaa syödä.
Ilmavaivoista vielä: meillä ilmavaivoja on ollut tasaisesti riippumatta siitä, onko vauva ollut tissimaidolla vai vastikkeella. (vastikettakin olen tilapäisesti antanut ainoana ravintona hänelle)

 

[Kata]

Et ole yhtään huonompi äiti tai epäonnistunut, vaikket imettäisikään. Itse en ole imettänyt päivääkään.

Painiskelin samojen tunteiden kanssa pojan synnyttyä, hän ei ikinä oppinut rinnalle (syntyi kuukauden etuajassa, imu tooosi heikko, ei jaksanut imeä vaan nukahti) Minä en ole siis ikinä ns. imettänyt. Vain koittanut ja koittanut saada sitä onnistumaan, tuloksetta.

Mua ahdisti kaikki imetystukilistat sun muut, joista kyllä moni on apua saanut. Sisälläni oli kaiketi jo niin vahva varmuus siitä, ettei tästä imetyksestä mitään tule... Imetyksen yrittämiset oli aivan tuskaa, olin yltä päältä itse maidossa, vauvan masussa ei yhtään ja huusi nälkäänsä selkä kaarella...

Lypsäminen mulla alko lähteä käyntiin vasta, kun olin tehnyt itseni kanssa ""rauhan"", eli että en enää edes yritä imettämistä, jatketaan pelkällä pullolla. Hassu tuo ihmisen kroppa, kaiketi jonkin sortin stressi laukesi tästä päätöksestä, ja maitoa alkoi saada pumpattua vauvalle pulloon ja ihan pakkaseenkin asti. Hyvä pumppu on iso asia, mulla oli lainassa neuvolasta pientä korvausta vastaan. se oli sellanen pro- laite mitä on synnäreilläkin. Kantsii kysellä omasta neuvolasta tai esim. paikallisesta MLL:n toimistosta.

Oikein paljon tsemppiä teille ja koita pitää lippu korkealla!

 

[kokenut]

Miksi rintakumin käyttö jäi pois? Eikö vauvasi osaa imeä sen avulla enää? Itse käytin rintakumia ensimmäistä lastani imettäessäni, sillä rinnanpäät oli liian pienet ja vauva ei saanut otetta. Imetin rintakumin avulla, mutta kyllästyin sitten siihenkin ja sinnikkäästi yritin ilman rintakumia. Hankalaahan se harjoittelu oli, mutta kannatti kyllä! Entä jos yrität ottaa sen rintakumin uudelleen käyttöön? Älä ihmeessä sure tämän asian takia! Yritä imetystä hyvällä mielellä, mutta yhtä hyvällä mielellä voit luovuttaa, jos ei millään onnistu! Vauva ei kärsi pulloruokinnan takia.

 

[tiitu]

Minullakaan ei imetys onnistunut. Tyttö syntyi kuukautta aikaisemmin ja sai siis sairaalassa rinnan lisäksi maitoa pullosta. Yritin, itkin, yritin ja itkin mutta olin itsekkin jo niin stressaantunut ja väsynyt ettei onnistunut. Kaksi kuukautta jaksoin lypsää ja sitten loppu itsensä rääkkääminen. Tosin joka paikassa vieläkin joku kysyy imettämisestä=(

Mutta voimia sinulle kovasti. Jos et jaksa imettää niin lopeta se ja älä syyllistä itseäsi. Meillä tyttö iloinen ja oppi monia asioita ennen ikätovereitaan. Vaikka syntyikin ennen aikaisena ja sai korviketta.

 

[Emilia]

Kiitos vastauksista ja tukemisesta. Lisääkin saa kertoa kokemuksia, on todella kiva kuulla, etten ehkä olekaan ainoa, joka ei imetä. Rintakumista joku kyseli, että miksi jäi pois, ei se mihinkään jäänyt ole, vauva vaan ei suostu täällä kotona nyt imemään enää millään tavalla tissiä.
Itsekin olen juuri ajatellut tuota, että kun jok päivä hirveästi yritän ja yritän, mutta vaavi vain huutaa ja hermostuu, niin taitaa tulla koko jutusta vauvallekin ""pakko"", kokee jotenkin negatiivisena, kuten tavallaan itsekin tällä hetkellä. Tottakai haluaisin imettää, en tarkoita sillä tavalla negatiivisena, mutta jokaisen syönnin jälkeen (siis pullo-sellaisen) ajattelen jo tuskaisena seuraavaa kertaa. Joten ei sekään asiaa ainakaan auta. Huomenna menemme eka kertaa lastenneuvolaan, katsellaan mitä mieltä siellä ollaan. Yritetään taas pärjäillä siihen asti.
Ja hei, kertokaa ihmeessä vielä muutkin äidit kokemuksia, te joilla imetys ei ole onnistunut!

 

[Kata]

Tuosta neuvolasta piti vielä sanoa, että älä sitten ota itseesi ja vaivu epätoivoon, jos kohdallesi osuu ""töykeä"" neuvolatäti, kuten mulla kävi. Ihan vaan siksi kerron etukäteen, koska mä olin ihan maassa ekan käynnin jälkeen. Täti piti mua lähes idioottina, kun selitin, että se imetys ei kulje, ja kysyin neuvoja. Toivon sydämmestäni että teillä on mukava neuvolantäti, jolta saat tukea!

Mulla kanssa siittä vauvan syöttämisestä tuli ihan kauhee ""velvoite"", jokasta syöttökertaa odotti otsa hiessä ja mietti, että onnistuiskohan se nyt... Noissa fiiliksissä eleltiin, kunnes tosiaan annoin itselleni anteeksi, ja hyvällä omallatunnolla annettiin vain pulloa.

 

[pullopoika]

HEI!
Et tosiaankaan ole ainoa jolla ei ole imetys onnistunut.
Meillä poika laitoksella oli luultavasti niin limainen ettei tissi maistunut pitkältään käsin ollenkaan, mut hoitajat vaan koittivat tuputtaa syöttämään pitkältään.
Muutamia kertoja poika söi sitten kun syötin sitä istualteen ja rintakumin kanssa, mutta kehnon laisesti ja oli kai tottunut jo syömään pullosta...
Kotiin tultuamme lypsin päivällä ja yöllä ja välistä koitin antaa rintaa, mut ei siitä oikein mitään tullu.
Ja kaikki vaan toitotti kuinka terveellistä, edullista ja järkevää on antaa rintamaitoa.... MASENTAVAA!!!!
Lopulta päätin pojan ollessa 1kk että on pääasia jotta poika saa syödä silloin kun on nälkä eikä huuda sen takkia!
Poika nyt 3kk ja hyvin on pärjätty ilmankin rintamaitoa... aloin antamaan jo maissivelliä kun ei tunnu korvikemaitokaan täyttävän.
Ei kun sinnikkyyttä ja toivottavasti kaikki sujuu niin kuin haluat.
Mutta ei kannata ottaa ressiä jos ei onnistu kertakaikkiaan niin sit ei.
Se on sinun ja vauvan välinen juttu eikä muiden.
Sanopa kuka mitä hyvänsä!

 

[up]

up

 

[Emilia]

Hyvä hyvä, joku oli nostellut tätä. Lisää kohtalotovereita kaivataan! Kaikki vaan sanoo, että yritä yritä yritä. Eikö se sitten ole merkki siitä, että siinä on jotain huonoa, jos ei imetä... En tiedä, meillä ei täällä asia ole edistynyt mihinkään, mutta huomasin, että kun itse annoin asian olla, niin tuli paljon parempi ja pirteämpi mieli ja pystyy vaavistakin iloitsemaan aivan eri tavalla. Kaikki aika ei mene jännittäessä seuraavaa syömistä ja sitä, että pystynkö imettämään koskaan. Neuvolassa tapasin äärettömän ihanan terkkarin, joka kannusti mua ja kertoi, etten korvikkeella voi vauvalle mitään pahaa aiheuttaa ja lupasi mun olevan ihan yhtä hyvä äiti kuin imettävätkin. Ja hän myös vannoi, että jopa samalla alueella asuu muitakin, jotka ei imetä.
Pistäkää vielä omia kokemuksia, jos löytyy saman asian kanssa painiskelevia!

 

[***]

Moikka!
Tässä meidän tarina. Elikkäs vauva syntyi ja aloin imettämään. Imemisote oli hyvä, mutta jostain kumman syystä vauva imi tissiä n.2min. ja sen jälkeen alkoi huutamaan pääpunaisena. No vauvalle ei maito riittänyt, tai niin ainakin luulimme kätilön kanssa, joten vauva sai lisämaitoa.
Pääsimme kotiin sairaalasta, kun vauva oli 5vrk vanha, ja kotimatkalla kävin hakemassa kaupasta rintapumpun. Olen siis pumpannut maitoa joka välissä ja antanut sitä pullosta ja tuputtanut tissiä välissä. Pulloa olen nyt vähentänyt ja aloittanut tuputtaan tissiä vielä enemmän ja tämä on tuottanut minun kohdalla tulosta, eli vauva imee nyt aika kivasti tissiä. En anna enään kuin n.2x vrk:ssa pullosta maitoa. Vauva on nyt 3viikkoa vanha.

Yritän vain sanoa, että olin itse jo ihan valmistaunut siihen, että en kykene imettämään vauvaani, ja siitä huolimatta en ole huono äiti! Huono äiti on mielestäni sellainen, joka ei kykene hoitamaan ollenkaan omaa vauvaansa. Nykyaikana korvikkeet ovat kuuitenkin, niin hyviä, että nou hätä
Hyviä äitejä sitä silti ollaan, vaikka ei imettäisikään. Mielestäni ihmisten ei pitäisi tarvia puolustella itseään, jos imetys ei onnistu, se ei tee huonoa äitiä ollenkaan!!!

 

[älä murehdi suotta]

älä suotta pilaa uutta yhteiseloa vauvanne kanssa imetyksestä murehtimalla. Ei onnistu jos ei onnistu. Anna pullomaitoa. Ystäväni sai vauvan samoihin aikoihin kuin minä eikä hänelläkään erinäisistä syistä tuo imetys lähtenyt sujumaan. Hän kertoi että niissä pulloissa ja erityisesti tuttiosilla virtauksien suhteen. Osta hitaasti virtaava...toivottavasi pulloista kokeneemmat osaa vastata paremmin.

Niin. Ystävän vauva kasvoi ihan yhtä terveesti ja samaa tahtia kuin oma täysimetetty vauvani. Nyt kun ystävälläni on sitten toinen vauva , hänen kanssaan imetys on lähtenyt rullaamaan hyvin. Tsemppiä.

 

[Sirdu]

Ja eikös tärkeintä oo kuitenki se, että vauva saa tarpeeksi ruokaa? Ei niin väliä, tapahtuuko se ""oikein"" rinnasta vai ""väärin"" pullosta.

 

[minä ja vauva]

Meilläkin alkoi imetys tosi huonosti, ensinnäkin minulla on pienet rinnat joita oli vaikea saada venytetyksi vauvan suuhun, toiseksi vauva ei saanut tarpeeksi maitoa. Yritn käyttää rintakumeja ja kaikkia ja sain sairaalassa opastusta imetykseen, yksinkin hoitaja sanoi minulle että onko minun sitten pakko imettää, jatkoin kuitenkin yritystä ja kaikki alkoi sujua. Nyt vauvamme on pian 8 kk ja imetän häntä vieläkin. Älä lannistus ja stressaa asialla, se vaikuttaa maidon tuloon, yrittele pikkuhiljaa pulloruokinnan rinnalla minä uskon, että onnistut niin mullakin kävi vaikka olin jo aivan epätoivon partaalla kun imetys ei onnistunut alussa ollenkaan, maitoa alkoi tullakkin vasta myöhemmin enemmän. Tsemppiä sinulle, onnistut varmaan !

 

[minä vielä]

Minulla auttoi tilanetta se että jätin ne rintakumit pois, koita ensin vetää pumpulla muutaman kerran ennenkuin yrität antaa vauvalle niin nännit tulevat paremmin esiin ja maitoa tulee helpommin.

 

[Magge]

Vertaistuki on mielettömän tärkeätä!
Keskustele asiasta muiden äitien kanssa. Ja imetystukiryhmään kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä.
Tsemppii!!

 

[kati]

Älä huoli, samanlaista oli meilläkin! Poika ei meinannut oppia ollenkaan imemään, rintakumin avulla yritin, mutta tuntui että poika sai enemmän ilmaa mahaansa kuin maitoa. Stressasin ja itkin ettei tästä tule mitään, ja heitin imetyksen vähäksi aikaa pois ja annoin pelkästään pullosta. Minusta oli tärkeämpää että poika saa ruokaa ja itelläkin oli parempi mieli. Parin vkon päästä aloin taas koikeilemaan pikku hiljaa (olin lypsänyt koko ajan) ja johan otti poika otetta nännistä! Poika oli vahvistunu ja kasvanu, että jaksoi imeä kunnolla. Nyt imee tosi hyvin, ikää on 2kk. Eli ei se ole koskaan myöhäistä aloittaa imettämään! Tsemppiä teille!

 

[Leena]

Älä stressaa imetyksellä vaan lopeta se jos ei suju. Meidän kaksoset eivät oppineet imemään kunnolla, ja maitoa tuli vaan noin 10 gr pumpulla. Lopetin imetyksen ja neuvolantäti kyllä mulle siitä marmatti ja aikoinaan tuli tunnontuskia asiasta, sillä yritin todella tehdä kaikkeni imetyksen eteen. Nyt lapseni ovat murrosiässä ja eivät ole koskaan olleet allergisia millekään eikä korvatulehduksia. Joten turha ottaa siitä stressiä. Syötä pullosta ja nauti lapsesta, se on paljon tärkeämpää. Sillä hyvä olosi heijastuu myös lapseen. Neuvolassa voi sanoa imettäväsi osittain. Älä välitä muiden kommenteista!!! Olet yhtä hyvä äiti vaikka et imetäkään.
Imettävät äidit helposti kehuskelevat imetyksellä ja syyllistävät niitä joilla ei imetys onnistu. Mulle sanoi, yksi ihana vanhempi neuvolantäti kerran, että kautta aikojen on ollut sellaisia äitejä, joilla imetys ei onnistu eikä sillä kannata itseään stressata.

 

[Mimitsu]

Mun poika syntyi pienipainoisena ja sairaalassa lykättiin pulloa heti suuhun, tärkeintä oli vaan saada vauvalle ravintoa. Imetystä ei juurikaan minulle opastettu. Minulla on erittäin matalat rinnanpäät ja rintojen ollessa alussa niin pingottuneet, ei nännejä ollut ollenkaan. Rintakumin avulla sairaalassa paristi runnoivat nännin suuhun, poika imeskeli vähän ja loput pullosta. Niinhän siinä sitten kävi, ettei poika oppinut ollenkaan tissille. Alussa kotona yritin epätoivoisesti: äiti itki ja poika huusi..ei hyvä. Nyt poika 7-viikkoinen ja syö puolet mun pumppaamaa maitoa pullosta ja puolet korviketta. Joskus syödään rintakumin avustuksella, mut lähinnä nautiskellaan, koska nälkäänsä ei saa sitä kautta tyydytettyä. Olisin niin kovasti halunnut imettää, mutta näin vaan kävi. Alussa tunsin olevani äärettömän epäonnistunut äiti, mutta onneksi neuvolassa mukavia ja sanoivat, että ""harvasta meistä kenestäkään näkee, että kuka on saanut pienenä rintaa ja kuka pulloa"". Ja tottahan se on!

 

[Niinpä]

On kauhean surullista, että niin ihana asia kuin lapsen saaminen on, on nykyään hirvittävää suoritusta ja syyllistämistä.

Imettäminen on vain yksi osa vauvan elämää ja vaikka se on äidillekin määrätyllä tavalla mukavaa, se ei ole itseisarvo. Tärkeintä on, että lapsi saa riittävästi ruokaa ja että molemmat sekä lapsi JA äiti, ovat tyytyväisiä.

Imettämisestä on tehty ihan fanaattista touhua eikä maalaisjärjelle ole mitään sijaa. Totuus on kuitenkin se, että myös korvikkeella syötetyt lapset voivat elää terveinä ja onnellisina koko elämänsä.