imetyksestä ja äidinmaidosta näin keskosvauvan äidin näkökulmasta

[Wicked Mary]

Lähes kaikki tietäkin että mun nuorin tyttö syntyi reilun puolen kilon painoisena pikkukeskosena, jonka voimat ei riittäneet edes omin avuin hengittämiseen.
Samassa tehohoito huoneessa oli tietysti useita muitakin keskosia, useita pikkukeskosia myös, ja myös toisten vauvojen äidit ehti tulla tutuiksi. Kukaan meistä pikkukeskosen äideistä ei voinut imettää, ei vaikka kuinka olisi halunnut, niinpä maidon lypsäminen tuli todella tutuksi. Mutta mitä pienemmillä viikoilla vauva syntyy, sitä nihkeämpää on maidon tuleminen, koska äidin kroppa ei ole ehtinyt valmistautumaan imetykseen 2-3 kk ennen laskettua aikaa, ja koska vauvaa joudutaan pitämään keskoskaapissa vähintään ensimmäiset viikot, joskus, kuten meidän tapauksessa, kuukausia, tilanne on luonnoton, maidon eritys ei käynnisty samoin kuin äidillä jolla on lapsi vierihoidossa heti ensi minuuteista lähtien.
Mutta jokainen äiti siellä pumppasi ne vähätkin millilitrat, todellakin maitoa saattoi tulla vain 5-10 ml per kerta, kaikki otettiin talteen, tuntui tärkeältä että edes jotain pystyi tekemään vauvansa hyväksi. Vauvat sai maitotilkkansa nenämaha letkun avulla, omalla tytöllä aloitusannos oli huikeat I millilitra.
Totuus on kuitenkin että lähes kaikilla maidon eritys tyrehtyi pian, kaikista yrityksistä huolimatta, itsekin itkeskelin huonouttani pumppukoneen äärellä kun pulloon ei tullut enää sitä yhtäkään millilitraa...enkä mä varmasti ollut ainoa joka siellä itkua väänsi, koska jokainen äitihän haluaa lapselleen parasta...mutta kun se ei vaan aina onnistu sen kaikkein parhaan antaminen.

 

[leena]

kun mä suljen silmät mä pystyn muistamaan sen koneen suhinan ja imun...
se oli kamalaa ja stressaavaa aikaa,mutta onneksi kaikki jo takanapäin onnellisesti.
voimia sinulle ja pikkuiselle!

 

[Suzyanne]

Näin juuri! Ne jotka syyllistävät imettämättömyydestä, eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi asiaa tältä kantilta.

Voimia teille! :hug:

 

[Wicked Mary]

kun mä suljen silmät mä pystyn muistamaan sen koneen suhinan ja imun...
se oli kamalaa ja stressaavaa aikaa,mutta onneksi kaikki jo takanapäin onnellisesti.
voimia sinulle ja pikkuiselle!

no meilläkin on jo se aika onnellisesti takanapäin, mutta kirjoitin aiheesta kun niin paljon on ollut täällä keskustelua siitä miten jokainen voi imettää jos vaan itse haluaa

 

[NullPoints]

:hug: Niin. Ei aina äidin omat toiveet ja mitä sit tapahtuukin mene yksiin. Tärkeintä on kuitenkin se et vauva kasvaa, oli sitten millä maidolla.

 

[paapelo]

Itseäkin harmittaa tämä aika yleinen asenne, että imetystä pidetään lähes itsestään selvyytenä...juu, jokaisella on alkuun siihen mahdollisuus, mutta se miten lopulta käy, riippuu jo niin monesta eri seikasta, että se jää kauas itsestään selvyydestä.

Tämän vuoksi en ketään imettämätöntä moiti.

 

[vieras]

Mä luulen, että tässä kommentoidaan nyt näitä syyllistäviä imetyskeskusteluja tällä palstalla. Ap:n tilanne ei ole mitenkään verrattavissa siihen, et joku jo etukäteen päättää, ettei aio edes yrittää imetystä, koska "se ei vaan ole mun juttu". Rinnat menee pilalle ja vauvan ruokinta sitoo kotiin jne jne. Syitä on monia muitakin kuin keskosuus. Luulen myös, että moni luovuttaa liian helposti. Pari kaveriani alkoi antaa korviketta imetyksen ohella ja myöhemmin kuitenkin pystyivät täysimettämään ja ovat kommentoineet jälkikäteen, et tuli aluksi varmaan ihan turhaan annettua korviketta varmuuden vuoksi. Ehkä vauva kitisikin jotain muuta kuin nälkää.

 

[aletheia]

Mun esikoinen syntyi isona keskosena ja kaksi nuorempaakin ennenaikaisina. Yksikään lapsistani ei jaksanut itse imeä rintaa, joten pumppaaminen on tuttua minullekin. Niin kauan olen kaikille pumpannut kuin maitoa on tullut. Vaan lyhyeen on ikävä kyllä maidon tulo loppunut Niin tuttuja nuo fiilikset on. Itkua on väännetty täälläkin

 

[vieras]

Olen myös pikkukeskosen äiti ja käynyt tuon saman läpi.Imetys ei onnistunut meilläkään ja pumppaamalla on saanut sen vähäisen äidinmaidon niiin kauan kun sitä riitti.Monta kertaa pumppamista päivässä ja aina sen vähäisenkin vein lapselle sairaalaan.Itsellä pettymys siksi oli suuri kun tiesi että viimeinen lapsi mitä mahdollisuus imettää ja sitten sitä ei pysytnytkään tekemään

 

[metsänpeitto]

En tiedä tekeekö tämä minusta imetysfasistin, mutta minulle itselleni oli erittäin tärkeeä se, että sain jatkaa imetystä tilanteessa, jossa lapsi ei ollutkaan kunnossa ja kun joudun pitämään leikkausten vuoksi imetystaukoja ja tutustumaan siihen raivostuttavaan lypsyhuoneeseen ja kiristelemään hampaitani sen mekaanisen laitteen kanssa, samalla kun vieressä istui ilmeisen rentoutunut äiti, joka lypsi 5 minuutissa 2 pullollista maitoa :kieh:

Mutta siis, mulle itselle se oli tärkeää, koska vauva oli niin paljon "sairaalan vauva". Se oli se meidän linkki siihen normaaliin vauva-arkeen. Ja tärkeää meille kummallekin. Vaikka sairaalan suhtautuminen olikin aika hanurista.

 

[ei koske teitä]

Joo, tosiaan nämä imetyskeskustelut mitä täällä käydään ei nyt liity mitenkään tällaisiin tapauksiin, joissa äiti haluaisi imettää, mutta ei voi, kun lapsi on liian pieni. Miksi te keskosten äidit vedätte herneen nenuun, kun teitä ei kukaan ole mistään syyttänyt?!? :attn:

Täällä on arvosteltu näitä äitejä, jotka vaan jättää imetyksen, kun se on liian hankalaa ja sitten väittää että maito ei riitä... ERI ASIA!

 

[Wicked Mary]

Joo, tosiaan nämä imetyskeskustelut mitä täällä käydään ei nyt liity mitenkään tällaisiin tapauksiin, joissa äiti haluaisi imettää, mutta ei voi, kun lapsi on liian pieni. Miksi te keskosten äidit vedätte herneen nenuun, kun teitä ei kukaan ole mistään syyttänyt?!? :attn:

Täällä on arvosteltu näitä äitejä, jotka vaan jättää imetyksen, kun se on liian hankalaa ja sitten väittää että maito ei riitä... ERI ASIA!

no missäköhän se on tullut ilmi noissa ketjuissa, että on olosuhteita joissa imetys ei ole mahdollista? sitäkin useammin on tullut selväksi että joidenkuiden mielestä se on aina oma valinta,"sillä kaikki äidit voivat imettää, jos vain haluavat"

 

[aletheia]

Joo, tosiaan nämä imetyskeskustelut mitä täällä käydään ei nyt liity mitenkään tällaisiin tapauksiin, joissa äiti haluaisi imettää, mutta ei voi, kun lapsi on liian pieni. Miksi te keskosten äidit vedätte herneen nenuun, kun teitä ei kukaan ole mistään syyttänyt?!? :attn:

Täällä on arvosteltu näitä äitejä, jotka vaan jättää imetyksen, kun se on liian hankalaa ja sitten väittää että maito ei riitä... ERI ASIA!

Mä en ole vetänyt hernettä nekkuun, vaikka mua on syyllistetty tästä asiasta jopa ihan neuvolaa myöten... Ehkä ei täällä, mutta muualla kyllä.

 

[metsänpeitto]

Joo, tosiaan nämä imetyskeskustelut mitä täällä käydään ei nyt liity mitenkään tällaisiin tapauksiin, joissa äiti haluaisi imettää, mutta ei voi, kun lapsi on liian pieni. Miksi te keskosten äidit vedätte herneen nenuun, kun teitä ei kukaan ole mistään syyttänyt?!? :attn:

Täällä on arvosteltu näitä äitejä, jotka vaan jättää imetyksen, kun se on liian hankalaa ja sitten väittää että maito ei riitä... ERI ASIA!

Siinä on oikeastaan sellainen ongelma, että jos äiti ihan oikeasti tekee sen päätöksen ettei halua imettää, niin hän todennäköisesti sen päätöksensä hyväksyy itse, eikä mitenkään erityisesti syyllisty niistä kommenteista, joissa häntä yritetään syyllistää.

Jos äiti taas on vasten tahtoaan joutunut luopumaan imetyksestä, siihen liittyy paljon suurempi tunnelataus ja varsinkin erityislapsen kohdalla usein tunne siitä, että pitäisi pystyä tekemään ihan kaikkensa lapsen hyväksi. Se, että on joutunut tavallaan luovuttamaan sen vauva-ajan sairaalalle, on yleensä aika kipeä asia, ja silloin ne muille osoitetut syyllistävät kommentit osuu herkimmin niihin, joilla ei ehkä ole mitään syytä edes potea huonoa omaatuntoa, mutta asia on henkilökohtaisesti vaan todella kipeä. Jopa vuosia vauva-ajan jälkeen.