Imetyksessä "epäonnistuneet"

Voitteko käsi sydämellä sanoa, että yrititte kaikkenne? Mikä voi olla syy, ettei imetys onnistu, jos äiti sitä TODELLA haluaa? Väitän, että kyse on sitoutumisen puutteesta. Ei kestetä ajatusta, että lapsi on koko ajan itsessä kiinni (tiheän imun kaudet) vaan luovutetaan ja annetaan korviketta. Vedotaan siihen, että isäkin voi hoitaa. Isä voi hoitaa vaikka kaikki muut jutut vauvan kanssa, mutta imetys on äidin työ. Äiti on vauvalleen sen velkaa, että tarjoaa parhaan mahdollisen ravinnon.

 

Äidin velvollisuus on ruokkia lastansa sopivalla ravinnolla. Piste. Miten se ravinto annetaan on yks paskanhailee!

 

Mikä on epäonnistumista?

 

|O

 

En voi sanoa että yritin kaikkeni. Ajattelin kokonaistilannetta, ja tein niin kuin parhaaksi katsoin. Se riittää.

 

Onnea, epäonnistuit juuri lahjakkaasti empatiassa ja eläytymisessä.

 

Älä jauha paskaa.

 

Taas näitä...
Entä jos lapsi syntyy reilusti ennen aikojaan eikä opi koskaan imemisotetta, kuten meillä...
Mietipä vielä kerran ennen kuin lauot naiiveja kommenttejasi...

 

Meillä hoksasin vasta toisen kohdalla miksi imetys ei ekalla onnistunu. Esikoinen ei vaan oppinu oikeeta imuotetta ja vaikka mä nännit ruvella ja itku kurkussa imetin niin lapsi jäi nälkäiseksi ja mun maidontuotanto vaan väheni.

Toisen kanssa neuvolasta ohjeistettiin lapsen nälän ja painon lievän laskun vuoksi korvaamaan joka toinen imetyskerta korvikkeella. Mun maito oli kuulemma lirua.. Enpä tajunnu kyseenalaistaa neuvoa kun vasta sitten kun oma maito jo loppu.

Että ei se pelkästään äidin omasta tahdosta oo kiinni jos ei imetys onnistu.

 

Voitteko käsi sydämellä sanoa, että yrititte kaikkenne? Mikä voi olla syy, ettei imetys onnistu, jos äiti sitä TODELLA haluaa? Väitän, että kyse on sitoutumisen puutteesta. Ei kestetä ajatusta, että lapsi on koko ajan itsessä kiinni (tiheän imun kaudet) vaan luovutetaan ja annetaan korviketta. Vedotaan siihen, että isäkin voi hoitaa. Isä voi hoitaa vaikka kaikki muut jutut vauvan kanssa, mutta imetys on äidin työ. Äiti on vauvalleen sen velkaa, että tarjoaa parhaan mahdollisen ravinnon.

sä oot taas näitä täydellisiä äitejä kun sinulla ei ole mitään ongelmaa. että mua ottaa kaaliin sun kaltaset ihmiset.

Mä olisin todella halunnut imettää lastani mutta minkäs teet kun maito ei noussut vaikka lapsi roikku tississä kiinni kuukauden lähes putkeen syntymästään lähtien ja sen lisäksi vielä pumppasin. 30min pumppaamisen jälkeen oli pullon pohjalla 20ml ei sillä varmaan lapsi elä. olis varmaan sun teorian mukaan pitäny tappaa lapsi nälkään ja mun lapsella ei vauvana ollu isää joka sitä olis voinu hoitaa joten empä vetoa siihenkään

 

Tää nyt on ihan selvä provoyritys. Älä jaksa.

 

Miksihän kukaan ei mustana puolusta imetystä...

 

Tule sä kokeilemaan imettämistä normaalitilassa kuppikoon H rinnoilla, maitoa täyteen pakkautuneena, 3 kertaa vastasyntyneen pään kokoiset, Sisäänpäin kääntyneet nännit ja jos vauva koskee rintaa, tulee kamala suihku maitoa hirveän nopeasti. Joo, on lypsetty, joo on käytetty sitä nänninvedintä. Kaikkea kokeiltu mutta näillä tisseillä ei voi imettää. Onko kauheaa, kun lypsin maitoni ja annoin pullosta???!

 

Yritin kaikkeni, 4kk:tta osittaisimetin ja löin hanskat tiskiin.
Meillä oli todella paha koliikkivauva, siinä syy.

 

sanotaanko niin että ensimmäisen kanssa yritin kaikkeni silloisissa olosuhteissa.Yritin pumpata,yritin itseni pitää kunnossa.Poika imi usein ja hyvin mutta korviketta oli pakko antaa koska muuten ei olisi nukkunut.Pumppaamalla sain 10ml per rinta parhaimmillaan.Meillä vain ei ollut rauhallista paikkaa syöttää ja stressi kaiketi pukkasi päälle ja päätin luovuttaa oman mielenterveyteni takia.

toisen kanssa joka kuoli 3.5kk iässä alku oli jo hankalaa kun oli viikon vallan eri paikassa kanssani.ja hän ei jaksanut edes imeä rinnastani ja sitten sain jo käskyn lopetttaa ettei suotta kiusata kumpaakaan.

kolmas sitten otti hyvin kiinni söi hyvin ja kaikkea.Yritin pumpata jälleen ja syötiin usein kunnes 1kk jälkeen mä en jaksanut kun siihen mennessä ei nukuttu kunnolla paino ei noussut kunnolla ja homma parani korvikkeen myötä..Kärsin myös pahoista sappikipukohtauksista.Ja vauvan ollessa 2kk pääsin sapen poistoon kun kipu ei loppunut ollenkaan.Ja jäin sairaalaan sisälle ja siellä sitten odotella mihin väliin ottavat ja viikko siellä si kaikkinensa vierähti ja uudelleen aloittaminen ei onnistunut.

 

voin sanoo käsi sydämmellä, jos pitempää oisin jatkanu se tie ois ajanut miut erittäin varmasti hautaan.

 

Jos äiti on väsynyt, maito voi todella loppua, mm. valvomisesta johtuva korkea verenpaine voi aiheuttaa maidon loppumisen. Itselläni maitoa tuli vain toisesta rinnasta. Tämä on erikoista, sillä imetin lastani kuitenkin molemmista alussa yhtä paljon.

Äidinmaito on lapsen etu kylläkin, mutta jos maitoa ei tule tarpeeksi, on lapsen etu saada ravintoa. Itse yritin imettää, mutta vaipat olivat vauvalla kuivia ja paino tippui, ja neuvolasta suositeltiin korviketta lisänä. Minun mielestäni ei ole lapsen etu myöskään, että pieni vauva joutuu heräämään nälän takia kymmenenkin kertaa yössä imemään tissiä, koska maitoa ei tule riittävästi. Vauvan pitää saada nukkua, ja siksi suosittelen korviketta yöksi.

Sellainen äiti, jolta tulee maitoa, ei voi varmaan ymmärtää niitä, joilta sitä ei tule. Mutta toivoisin avarakatseisuutta tässä asiassa. Olin ennen samanlainen tuomitsija, mutta aika on opettanut minut avarakatseiseksi. Enää en lähde ketään tuomitsemaan.

 

Nii mikä on epäonnistumista??? Imetin lastani 11kk ja koko ajan sai myös korviketta lisäksi. Mulla ei maito yksinkertaisesti vaan noussut kunnolla, vaikka mitä tein. Ja oisin sata kertaa mieluummin täysimettänyt, jos vaan maitoa olisi tullut tarpeeksi. Ois ollut huomattavasti helpompaa. Sen verran raskasta oli tuo. Meillä onnistui varmaan sen takia noin kauan imetys, koska lapsi hyväksyi sen että sai maitoa tuttipullosta ja rinnasta. Monet lapset eivät tota hyväksy vaikka mitä tekisit ja sen takia imetys jää lyhyeksi. Ja kaikilla sitä maitoa ei vaan tule tarpeeksi.

 

Miksihän kukaan ei mustana puolusta imetystä...

No kun mä en taas tänään jaksa ruveta paasaamaan imetyksestä.
Mä oon molempia lapsiani täysimettänyt 6kk ja esikoista n. 2-vuotiaaksi, mutta mulle on yks paskanhailee kuinka kauan joku tuikituntematon omiaan imettää vai imettääkö ollenkaan. Sitä paitsi harvemmin mä jaksan näin selviin provoketjuihin edes kommentoida.

 

Tarkoituksellisen provo aloitus, mutta vastaanpa silti..

Eli en voi. Mutta ei minun tarvitsekaan. Aikani yritin ja parhaani koitin, mutta sitten luovutin. Ja onneksi luovutin, koska siitä hetkestä alkaen aloin kunnolla nauttimaan vauva-ajasta.

Ehkäpä voin puolestani päteä jollain muulla osa-alueella. Niitähän tässä äitiydessä riittää.

 

Ekan kohdalla voin sanoa käsi sydämellä että ei onnsitunut.
Lapsi oli 2kk vanha, kun mä sain jonkun megaflunssapöpön, ettei minusta lähtenyt sanaakaan viikkoon. Lääkäri kielsi imettämästä ettei tartu vauvaan. Ja kun viikon olin ollut mykkä, puhuin saman lääkärin kanssa joka kielsi imettämästä vielä siitä reilun viikon aikana. Alunperinkin maitoa tuli niin vähän, ettei se riittänyt lapselle, ja sekin pieni määrä piti ton pöpön takia jättää antamatta.
Kun sain imettää, oli lapsi jo niin tottunut pulloon että ei enää rintaa huolinut. Paska mutsi siis olen, mutta minkäs teet.


(kuopuksesta maito ei koskaan noussut, enkä siis siten yrittänytkään imettää )

 

Kyllä uskallan sanoa, että kaikkeni yritin. Rakkautta on myös ilman äidinmaitoa <3

 

On niin yksilöllistä, mitä asiaa pitää tärkeänä lapsen hoidossa. Ystäväni tekee kaikkensa imetyksen onnistumisen eteen, mutta vie lapsensa yhdeksäksi tunniksi tarhaan päivässä heti kun äitiysloma loppuu. Minä en niin ajattele, että täysimetys olisi tärkeää, mutta en ikinä veisi lastani alle 3v. tarhaan. Minusta on tärkeää, että lapsi saa tarpeeksi ravintoa, joskus imetyksellä vouhkaavat unohtavat tämän asian.

 

Voitteko käsi sydämellä sanoa, että yrititte kaikkenne? Mikä voi olla syy, ettei imetys onnistu, jos äiti sitä TODELLA haluaa? Väitän, että kyse on sitoutumisen puutteesta. Ei kestetä ajatusta, että lapsi on koko ajan itsessä kiinni (tiheän imun kaudet) vaan luovutetaan ja annetaan korviketta. Vedotaan siihen, että isäkin voi hoitaa. Isä voi hoitaa vaikka kaikki muut jutut vauvan kanssa, mutta imetys on äidin työ. Äiti on vauvalleen sen velkaa, että tarjoaa parhaan mahdollisen ravinnon.

Äidinmaito ei ole mitään rakkautta, se on ravintoa. Esikoisen kohdalla epäonnistuin tässä ravinnonannossa, onneksi rakkautta ja korviketta riitti silti.

Ja kyllä voin rehellisesti sanoa yrittäneeni parhaani mutta juuri ennen synnytystä itselleni sattunut vakava tapaus, vauvan huono kunto synnytyksen jälkeen ja pullolle oppiminen ennen rintaa aiheutti sen että maito ei ikinä kunnolla noussut.
Lisää tähän päälle huonot ohjeet neuvolasta ja oma paska fiilis tuon vakavan tapauksen päälle niin saat lopputulokseksi epäonnistuneen imetyksen. Osittainimetin sentään puoli vuotta, se oli lähinnä tuttina olemista koska korvikemäärät olivat niin hurjat, mutta hei. Ehkä mä sitten annoin silllä tavalla sitä rakkautta kun en sun mielestä rakastanut lasta.

Kakkosen kohdalla kaikki oli toisin ja imetys onnistui.

Ja mitä sä tällä kuvittelet päteväsi, kirjoituksei oikein huokuaa itsetyytyväisyyttä ja omahyväisyyttä kun imetyksessä epäonnistuneet eivät rakasta lastaan niin kuin SINÄ.

 

:headwall: :headwall: