Imettämisen pakotus!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Imettäminen ja sen pakotus!!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Imettäminen ja sen pakotus!!

Vieras
VIHAAN imettämistä, vaikken ole koskaan imettänyt. Minulle syntyi ihana pieni tyttö ja hän joutui sairaalan teholle suoraan synnytyssalista. Minulle kesken synnytyksen alettiin hokemaan imettämisen tärkeydestä: arvaa ketä kiinnostaa siinä kiputilassa! no sehän oli vasta kaiken alkua. Itkin yön sairaalassa kun pieni oli teholla, ja tietoa hänen voinistan tulevaisuudessa ei ollut varmuutta. NIIN eikös nää perhanan kätilöt ja sht ole imetysoppaita kasapäin tuomassa! mä olin niiiiiiin väsynyt mietittyäni että _selviääkö mun pieni edes_ kun näitä ei kiinnostanu muukuin imetys ja sen tärkeys.. kaiken huippu et mun prinsessa oli nm-letkussa ja ei jaksanut syödä edes pullosta. Mulle suututtiin kun en imettänyt, koska en siihen pystynyt, maitoa ei tullut yhtään. Tissi kädessä itkin seuraavan yön.. nyt viisaampana, ensi kertaan työnnän tissini sen kätilön suuhun jos vielä tavataan, uh! nyt helepotti!
 
Öö ok. Kuitenkin siitä maidosta lapsi saa erittäis tärkeitä aineita, joten lapsen parasta ajattelivat. Oman äidin maito on aina parasta. harmi että kitinäsi meni heiltä ohi korvien.
 
Juuri tuota tarkotan. imettäminen on tärkeintä, vauva ei elä muulla maidolla. olet huono äiti jos et imetä. Mun lapsi meinasi melkein kuolla niin mulla ei todellakaan ollut imetys mielessä!!! ja mistä imetät kun ei maitoa tule! Hyvä se on niiden sanoa jotka makaa kuin emakot sängyssä vauva kainalossa, toisetkun ei saa sitä vauvakaan kainaloonsa.
 
Juuri tuota tarkotan. imettäminen on tärkeintä, vauva ei elä muulla maidolla. olet huono äiti jos et imetä. Mun lapsi meinasi melkein kuolla niin mulla ei todellakaan ollut imetys mielessä!!! ja mistä imetät kun ei maitoa tule! Hyvä se on niiden sanoa jotka makaa kuin emakot sängyssä vauva kainalossa, toisetkun ei saa sitä vauvakaan kainaloonsa.

Sun lapsi meinaa kuolla, mutta silti jaksat tulla valittamaan palstalle keskellä yötä? Keskity siihen pumppuusi vaan, saat siltä enemmän sympatiaa.
 
Juuri tuota tarkotan. imettäminen on tärkeintä, vauva ei elä muulla maidolla. olet huono äiti jos et imetä. Mun lapsi meinasi melkein kuolla niin mulla ei todellakaan ollut imetys mielessä!!! ja mistä imetät kun ei maitoa tule! Hyvä se on niiden sanoa jotka makaa kuin emakot sängyssä vauva kainalossa, toisetkun ei saa sitä vauvakaan kainaloonsa.

Siis ne ei olis saanut puhua sulle imetyksestä kun sun vauvas oli kuolla? Olisko niiden sit pitänyt jättää sut yksinään koko ajaks (jos kerran mistään ei saa sulle puhua) vai hokea vaan koko ajan 'kuule sun vauvas on huonossa kunnossa'........?
 
Ok, mää häivyn täältä :) tää tapahtu vuosia sitten, tuli vaan mieleen aikani kuluksi kirjottaa kun asia ahdistaa mua edelleen. Ja toki ne ois saanu puhua asiasta, miksi ei.. mutta otsikkokin jo kertoo että se oli pakottamista ! mulle oikeesti suututtiin ja verisesti kun sanoin ettei maitoa tule.
 
AP. Sait vähän asiatonta kohtelua. Ei ole pakko imettää. En ole imettänyt yhtäkään lapsistani ja normaalisti ovat kasvaneet. Poikkeuksellisen terveitä kaikki. Meilä ei ole ikinä ollut korvatulehdusta tai mahatautia. Keskimmäinen ei ole ollut edes kuumeessa koskaan.
Nauti vauvastasi ja unohda imetys, jos siltä tuntuu<3. VOIMIA.
 
se tissimaito ois just se paras ruoka parantumiseen ja kehittymiseen ym., vauva hyvinvointia ne kätilöt ja sh:t. mut jossusta se vauvan ruokinta on vähäpätönen asia ni älä välitä niistä oppaista ym. :)
 
Kyse ei olekaan siitä etten välitä MUTTA mitä hemmetin hyötyä mun millistä - kahdesta olisi ollut jos se mun lastani ei ois pelastanu ?silloin se todellakin on vähimpänä mielessä. ja ruokkia voi muullakin tavalla niinkuin edellä totesin. JA toisekseen halusinhan mä imettää mutta maitoa ei tullut! siks mä oonki katkera, etten voi asialle itse mitään mutta vaikka kuinka haluaisin.. ja sit vielä pakotetaan... ja miten ne kuvittelee et sitä maitoa tulee kun ammattitaidottomina ahdistetaan ja pakotetaan? huh, onneksi ne ajat on takana...
 
No kyllä munkin mielestä ap:n olisi tullut saada enemmän tukea myös jaksamiseen.
Ei se imetys nyt silti kaikki kaikessa ole. Tuossa oli tärkeämpää vauvan selviäminen ja äidin psyykkinen vointi.
 
  • Tykkää
Reactions: Wolt
Lau123, tätä mä hain just takaa. Jos joku muu kokisi ton minkä jouduin kokemaan, auttaisin ja eritavalla. Mun mielestä tuli vaan todellakin huono äiti fiilis kun en onnistunu imetyksessä enkä missään muussakaan, makasin ja itkin. En edes päässy kattoo vauvaa teholle kuin tiettynä aikana. Takana kaikenlisäks 25h kestävö synnytys, ei ensimmäisenä ole mielessä imettäminen..
 
Ok, mää häivyn täältä :) tää tapahtu vuosia sitten, tuli vaan mieleen aikani kuluksi kirjottaa kun asia ahdistaa mua edelleen. Ja toki ne ois saanu puhua asiasta, miksi ei.. mutta otsikkokin jo kertoo että se oli pakottamista ! mulle oikeesti suututtiin ja verisesti kun sanoin ettei maitoa tule.

Hyvin harvalla tulee maitoa heti, joten tuskimpa sulle siitä suututtiin. Imemisen myötä maidon tulo käynnistyy. Suuttuisin minäkin, jos joku ajattelisi vain itseään, vaikka vauvansa kipeästi maitoa tarvitsisi. Ei pahalla.
 
Munkin lapsi oli teholla, suoraan salista vietiin sinne. Koska oli niin huonossa kunnossa, hoitajat sanoivat ihan suoraan, ettei täällä eikä nyt voi opetella imettämistä. Maito annettiin pullosta, koska heidän oli tärkeää tietää, paljonko lapsi söi.

Synnyttäneiden osastolla taas jouduin istumaan pumppu kädessä koko ajan, vaikkei mitään tullut. Kun he paasasi siitä imetyksestä ja että mun pitäisi mennä imettämään vauvaa. Mitenkäs menet, kun toisen osaston hoitajat ei anna? No, mä lähdin kotiin ennen vauvaa joten arvaahan sen, ettei imetyksestä mitään tullut. Hyvin on lapsi silti kasvanut kolmasluokkalaiseksi, ei allergioita ja hyvin terve on ollut koko ajan. Ettei se imetys ketään autuaaksi tee.

Laita ap palautetta kyseiselle osastolle.
 
No tuskinpa aloittaja tollaista kohtelua on oikeasti saanut. Ihan varmasti on saanut tukea muuhunkin, mutta ainahan sieltä se ainoa negatiiviseksi kokemansa juttu sitten jää mieleen ja siitä tullaan sitten avautumaan... Kyllä jokaista äitiä pitäis kiinnostaa oman lapsen ravinto, ihmetyttää tuo aloittajan eka kommentti: "ketä vittu kiinnostaa...".
 
Mulla on kyllä sympatiat ap:n puolella. Tuskin itselläkään olis imettäminen ekana mielessä, jos vauvani olis teholla eikä selviytymisestä olis varmuutta. Kyllä siinä henkilökunnankin pitäis ymmärtää, että äiti ennen kaikkea tarvitsee tukea ja mahdollisuuden levätä. Ei kaikki ole niitä palkintolypsylehmiä, joilta maito lentää itsestään kaaressa ;)
 
Hyvä kun voitte huokaista helpotuksesta kun kouluikäinen on selvinnyt terveenä.
Mutta ettepä te tiedä tuleeko lapsillenne myöhemmin aikuisiän diabeetesta, sydän- ja verisuonisairauksia tai prakaako munuaiset 60-vuotiaana.

Toki elämäntavoillaan voi vaikuttaa, mutta on jotain syytä myös epäillä että ei-tissimaidolla on myös oma osuutensa noihin ongelmiin.
 
Imettämiseen tulisi kannustaa, ei painostaa ja suuttumista en ymmärrä lain. Tosin, herkässä tilanteessa sitä voi tehdä vikapäätelmiä toisen sanomisista, varsinkin jos oma suhtautuminen imetykseen on jo valmiiksi negatiivinen.

Omat lapseni eivät ole koskaan joutuneet tehohoitoon, mutta esikoinen syntyi vähän aikaisessa, kehitysvammaisena ja niin väsyneenä ettei jaksanut yhtään imeä rintaa ja pulloruokintakin oli alkuun haastavaa. Itse kuitenkin halusin imettää ja koska tiesin lapsen saaneen jo syntymässään varsin heikot kortit ja siksi koin imetyksen tai ennen kaikkea sen äidinmaidon hänelle erittäin tärkeäksi ja siksi vietinkin ison osan niin sairaalassaoloajasta kuin kotiuduttuakin endimmäiset viikot tuon muuten inhoamani rintapumpun seurassa ja lopulta päästiinkin täysimetykselle.

Eri tilanne tietty, vauvani oli varmasti paremmassa kunnossa kuin ap:n vauva kun kerta sai olla vierihoidossa ja kotiinkin päästiin jo kolmantena päivänä. Samaisena kolmantena päivänä maitokin alkoi vasta nousta kunnolla eikä korvikkeita tarvittu lain. Sairaalan henkilökunta oli tukevaa ja kertoivat että noin aikaisen sektion jälkeen voi kestää useita päiviä ennen kuin maito nousee joten en ollut niinkään pettynyt vaikka pumppaaminen alkuun tuntui turhalta. Tietty vauvan läsnäolokin helpottaa maidon nousua.

Itse kuvittelisin että jos vauva joutuisi teholle ja joutuisin olemaan paljon erossa hänestä, tekisin kaikkeni että saisin maidon nousemaan edes sen verran että saisi alkuviikot ruokittua omalla maidolla nml:n tai pullon kautta. Minun huolestumiselleni olisi pahinta joutua olemaan tekemättä mitään, joten imetystreenaus olisi samalla oman psyykkeeni hoitoa.

Mutta siis jokainen saa itse päättää haluaako imettää ja jos lapsi joutuu heti teholle on ennuste onnistuneelle imetykselle heti heikompi. Jos äiti ei tuossa vaiheessa halua edes yrittää, pitäisi häntä tukea muin keinoin
 
Tosi rasittavaa kirjottaa uudelleen niille jotka eivät ko. tekstiä nähtävästi lukeneet.. eli joku kommentoikin että olin kirjoittanu "ketä vittu kiinnostaa" niin en ole missään tapauksessa sanonut, kirjoitin ketä kiinnostaa - ja tarkoitin sitä että jumalattomien synnytyskipujen ja 25h kestävän synnytyksen loppuvaiheessa ei mulla todellakaan ollut imetys ekana mielessä vaan ihan itsekkäästi se että ne helvetinmoiset kivut loppuisi.
Ja todellakin haluaiisn imettää, mutten siihen pystynyt. Pointtini oli että minun mielestäni ko. sairaalassa ei osata suhtautua asioihin tilannetajulla vaan mennään papereiden mukaan - imetys on tärkeää - eikö tässä tilanteessa tosiaan ole tärkeää että lapsi selviää? ja miettisi sitten sitä imetystä! ompa uskomatonta, edelleen...

Niin varmaan nimimerkki kirjoitti että kyllä jokaisen lapsen vanhempaa pitäisi kiinnostaa oman lapsen ravinto. Tottakai tämähän on selvyys! mutta mulla oli kyllä "itsekkäästi" mielessä ensimmäisenä se että lapseni selviää elossa! mutta kurja juttu että itse miettiset samassa tilanteessa, antaisitko ensin oikeaa vai vasenta tissiä.
 
Joo mä ymmärrän sun tunteita. Mun lapsi vietii teholle synnytyksen jälkeen enkä ajatellu yhtään imetystä,maito ei noussut sen stressin takia,mikå oli ympäril.päivänvanhana ensimmäinen iso leikkaus ja toinen viikonikäsenä.mitä muka siin voi ajatella lorisevia putouksia, et maitoa nousis. Pienet millit sain ulos ekan viikon sisäl ja sit loppu koko homma. En kadu vaikka en imettänyt.'mä sain sairaan pojan joka jäi eloon suurien leikkauksien jälkeen'.mä olin kuitenkin aina lähellä kun tarvittiin ja olen edelleen. Kaikilla ei ole onni myötä. Kätilöt ja lääkärit osaa vaatia mut oma kanta pitää myös tuoda esille.muuten suo ei ymmärretä. Siitä kokemuksia!!
 
Niitä imetysoppaita kannattais lukea ennen synnytystä, niin tietäis miksi imettäminen (etenkin sairaalle ja liian aikaisin syntyneelle) on niin tärkeää ja miten maidon nousu toimii, kuinka imettää mukavasti, mitä apuvälineitä imetykseen voi hankkia, mitä hyötyä imetyksestä on äidille yms.

Mua jaksaa edelleen kummastuttaa, kun ''kaikki'' perustelevat imettämättömyyttään sillä, ettei maitoa muka tule. Suomalaiset, (liiankin) hyvin ravitut äidit ovat oikeita meijereitä. Sitä maitoa kyllä tulee, useimmilta ihan liiaksi asti. Jos joku kolmannen maan aliravittu äiti saa lapsensa imetettyä leikki-ikäiseksi, niin ei sen pitäis olla mahdotonta suomalaisäidiltäkään ainakaan ensimmäisiä kuukausia antaa lapselle sitä parasta, juuri hänen tarpeitaan vastaavaa ravintoa.
 
[QUOTE="vieras";26000819]
Mua jaksaa edelleen kummastuttaa, kun ''kaikki'' perustelevat imettämättömyyttään sillä, ettei maitoa muka tule. [/QUOTE]

Kaikkein "paras" on tämä klassinen perustelu: "Mulla vaan huomasi alusta saakka että sitä maitoa ei tule." Ja päälle kauheat yhyyt siitä, kun pahat kätilöt eivät päivänselvää asiaa ymmärtäneet, vaan yrittivät vain suostutella imettämään...

Huoh, huoh ja vielä kerran huoh. Pitäisikö noita asioita käsitellä äitiysneuvolassa vai koulun biologiantunnilla? Ilmeisesti kuitenkin vähän aiemmin kuin siellä synnytyssairaalassa.
 
nuo muutamat vastaukset taas todisti tota RASITTAVAA imetyshysteriaa, josta ap juuri avautui. sympatiat sulle ap! sitten kun tyttös on esim. koululainen, niin olet jo unohtanut, että imetitkö sitä vai et (ainakin toivottavasti). Se ei ole ihmisen loppuelämän kannalta mitenkään merkittävä asia, vaikka siitä niin kamalasti vauvaiässä vaahdotaan.
 
Minun lapseni joutui myös teholle välittömästi syntymän jälkeen ja pieni elämä oli hiuskarvan varassa todellakin. Useita kuukausia meni sairaalassa. Haluaisin vain kertoa oman kokemukseni, että myös noinkin mahdottoman oloisessa tilanteessa voi imetys lopulta onnistua. Seuraavana päivänä synnytyksestä lapseni ollessa teholla sain osastolla ohjauksen mitä rintapumppua käytetään. Sitä sitten käytin ja sain sairaalasta lähtiessänikin mukaan pumpun lainaan. Lapsi jäi teholle. Minä kotona yölläkin heräilin lypsämään pari kertaa ja maitoa alkoi tulla virtanaan , pakkanen oli täynnä maitopusseja ja osa vietiin sairaalan maitokeittiölle.
Lopulta, kun vauvani kotiutui kuukausien päästä, saatuaan sairaalassa nenämahaletkuun suurimman osan maidoista, sekä pullosta ja myös jonkin verran oli aivan imetysharjoittelua, alkoi imetys kotona sujua. Ja maitoa tuli reilusti, kiitos ahkeran lypsämisen. Imetin 1,8v.
 
Hyvä kun voitte huokaista helpotuksesta kun kouluikäinen on selvinnyt terveenä.
Mutta ettepä te tiedä tuleeko lapsillenne myöhemmin aikuisiän diabeetesta, sydän- ja verisuonisairauksia tai prakaako munuaiset 60-vuotiaana.

Toki elämäntavoillaan voi vaikuttaa, mutta on jotain syytä myös epäillä että ei-tissimaidolla on myös oma osuutensa noihin ongelmiin.

oliskohan kuitenkin suurempi merkitys sillä kaikella lisäaineella, sokerilla, alkoholilla, tupakalla ym. myrkyillä, joita ihminen itseensä laittaa vauva-ajan jälkeen? tuosta ei ole olemassa mitään tutkimustietoa, että korvike aiheuttaisi mitään sairauksia. ja eiköhän sitä aika tarkkaan ole tutkittu, kun sitä vastasyntyneille syötetään.
 

Yhteistyössä