No, oma lapsuuteni oli sen verran erikoinen, että sellaista en omilleni soisi vaikka se teki minusta oma-aloitteisen ja pärjäsin joka tilanteessa ja joka paikassa - usein olosuhteiden pakosta.
Isä vei minua kyllä maailmallekin ja opetti sen minkä kykeni, välillä hänen kännikavereillakin oli tarve usein päteä, hyvä niin.
Opin lukemaan jo hyvin nuorena kaljapubissa känniläisten, tappeluiden ja tupakansavun seassa. Ei jäänyt kummempia traumoja, no, ehkä sellainen, että voin paremmin kun osapuilleen tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu.
Onneksi olin utelias. Muistan vieläkin kun olimme matkalla etelään ja pääsin istumaan naisopettajan viereen lentokoneessa. Isä istui takana tupakkapaikalla. Kyselyni tulva ei ottanut lopettaaseen kun huomasin, että täti tietää kaikesta kaiken. Opin siinä viidessä tunnissa paljon asioita.
Ulkomailla pyörin usein yksin tai hankkimieni kavereiden kanssa, ihan opettavaisia reissuja vaikka joskus myös pelottavia: tökötin muun muassa yksin muslimivaltion lentokentällä eikä tuiman näköinen rynkkymiesvartija puhunutkaan Suomea. Olisin vaan kysynyt missä mun isi on. Minä kun tulin hotellilta bussilla lentokentälle ja isäni luonnollisesti taksilla, koska bussissa ei saanut tupakoida.
Noh, se siitä, käytiin me isin kanssa sienessäkin!!
Haluan että lapsista tulisi viitseliäitä ja oma-aloitteisia ihan muilla keinoin.
Minun mielestä lapsen tulee opetella yleishyödyllisiä asioita, jotka muun muassa turvaavat pärjäämisen poikkeustiloissa. Marjastus, sienestys, kalastus, kasvimaan pito yms. ovat hyviä taitaa.
Kyllä se kasvien tuntemuskin on ihan tarpeellista, eli kannatan koulun kasvion tekoa, ihan siellä luonnossa: haistellen, tunnustellen ja maistellen!
Nuo älylaitteet ovat liiaksi käytettynä saatanasta! Kaikki tietävät seuraukset:
-irl kohtaamiset mahd. vähenee
-ihmiset tekstailevat puhumisen sijaan
-erkaannutaan luonnosta ja jopa irl:sta
-SYNTYY ADDIKTIO/ADDIKTIOITA
jne.
Moni tärkeä asia/oppi jää vähemmälle/kokonaan saamatta, kun roikutaan ed.main. laitteilla. Toki hyötykin on suuri tiedon kannalta, mutta se on pelkkää teoriaa, asioita täytyy mielestäni tehdä ja kokeilla ihan fyysisestikin.
Kun lapset tulivat meillä teini-ikään niin eipä ihan hirveästi olla kesäisin yhdessä marjastwttu, sienestetty tms!
Mönkkärillä/mopolla ajavat, ovat trampalla, treenaavat lajejaan ja muuten on ne kännyt ym. sitten, plääh. No, saunaa sentään lämmittävät, ajavat nurmen, auttavat nihkeästi kotitöissä jonkin verran (pyydettäessä=vaatimalla).
Lasten ollessa nuorempia asuttiin tyyliin metsässä: rakennettiin puumajaa, laitettiin nuotiota, telttailtiin jopa Helsingin metsissä, ammuttiin ilmakivääreillä, opeteltiin selviytymistaitoja jne. Se oli hurjan kivaa lasten mielestä! Täytyy toivoa, että jotakin on jäänyt korvan taa, ja, että yhdessä tehdyt innostaisivat toimimaan niin vanhempanakin. Suuri toive olisi, että yhteys luontoon säilyisi, se antaa niin paljon!
Jos lapsi on pakko ottaa mukaan marjastamaan koko päiväksi niin ottaisivat edes kaverin lapselle mukaan, kyllä ne yhdessä siellä keksivät vaikka ja mitä.