Iltiksen juttu vanhempien antamista töistä lapsilleen oli yksipuolinen


Mut on pistetty kitkemishommiin, marjastamaan jne, ja olihan ne silloin ahdistavia hommia.

Mutta onko parempi nyky-Jonnejen kasvatus, niin että ollaan kännykkä ja pleikan kapula kourassa?

Lisäksi itse ainakin opin sinnikkyyttä ja tarkkuutta. Jos käytät lasta vain hetken marjapuskissa, niin siinä se ei opi tapaa, jolla tehdä homma parhaiten ja nopeasti.
Itse olen omia muksuja ehkä liikaa varonut pakottamasta pitkiin hommiin, mutta huomaan että ne joka kesä vähän niinkuin opettelevat sen homman uudestaan.

Silti, lapsuuteeni kuului pitkiä kesäpäiviä järvessä uiden ja vapaana kirmaten.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Lapsuuteni painajainen oli marjastus. Aamulla viimeistään kasilta lähdettiin koko perhe metsään keräämään marjoja ja tultiin kotiin iltaysin jälkeen. Tämän jälkeen vielä marjojen puhdistus. Tätä jatkui koko lapsuuteni.
Opin sen, etten mene marjastamaan. Koskaan. Ikinä.
 
vierailija
Joku marjastaminen on jollekin niin tärkeää että ilman ei voi oppia mitään? Kuulostat hieman yksinkertaiselta. Ja luonnollisesti pakkomarjastamisen vastakohta on pleikan pelaaminen? Oikeasti olen alkanut pitämään suomalaisia tyhminä, tämä aloitus vahvisti näkemykseni.
 
Lapsuuteni painajainen oli marjastus. Aamulla viimeistään kasilta lähdettiin koko perhe metsään keräämään marjoja ja tultiin kotiin iltaysin jälkeen. Tämän jälkeen vielä marjojen puhdistus. Tätä jatkui koko lapsuuteni.
Opin sen, etten mene marjastamaan. Koskaan. Ikinä.
Sua on pistetty marjastamaan liikaa. Päivän marjareissu on lapselle ihan tapporeissu.

Mietin just että mikä on se, jolla tapetaan lapsen kiinnostus, niin ehkä se että lapselta on vaadittu yhtä paljon kuin aikuiselta.

Lapselle pitää jättää siihen tekemiseen semmonen "nälkä".
Jollekin vaikka 10-vuotiaalle on 2-3 tunnin mustikkareissu ihan sopiva, ja että välillä saa katsella siellä metsässä ihan muita juttuja. Aikuisena saattaa marjastaa sit vaikka puoli päivää.

Ja se pitää tehdä mukavaksi se työ: jutella, höpöttää, tehdä se semmoiseksi leppoisaksi.
 
Joku marjastaminen on jollekin niin tärkeää että ilman ei voi oppia mitään? Kuulostat hieman yksinkertaiselta. Ja luonnollisesti pakkomarjastamisen vastakohta on pleikan pelaaminen? Oikeasti olen alkanut pitämään suomalaisia tyhminä, tämä aloitus vahvisti näkemykseni.
En tarkoittanu on-off. Omat lapseni pelaavat pleikalla, mutta käytiin myös mansikkapellolla tänä kesänä, ja ovat joutuneet keräämään vadelmia.

Mutta kyllä metsä, marjat ja kasvien kitkeminen on semmoista, että soisin sen joka Jonnelle, vaikka vuosi olisi 2050 ja kaikki automatisoitunut.

En ole vihreän puolueen jäsen, kaukana siitä. Mutta luonto ja sen hyödyntäminen on lastenkasvatuksessa ihan pakollista. Mä ajan muksujen kanssa kymmeniä kilsoja mansikkapellolle.
Se että näpertää mansikkapuskissa on ihan erilaista vastapainoa sille normiarjelle, jota on sit 364 päivää vuodessa.
 
No, oma lapsuuteni oli sen verran erikoinen, että sellaista en omilleni soisi vaikka se teki minusta oma-aloitteisen ja pärjäsin joka tilanteessa ja joka paikassa - usein olosuhteiden pakosta.
Isä vei minua kyllä maailmallekin ja opetti sen minkä kykeni, välillä hänen kännikavereillakin oli tarve usein päteä, hyvä niin.
Opin lukemaan jo hyvin nuorena kaljapubissa känniläisten, tappeluiden ja tupakansavun seassa. Ei jäänyt kummempia traumoja, no, ehkä sellainen, että voin paremmin kun osapuilleen tiedän mitä seuraavaksi tapahtuu.
Onneksi olin utelias. Muistan vieläkin kun olimme matkalla etelään ja pääsin istumaan naisopettajan viereen lentokoneessa. Isä istui takana tupakkapaikalla. Kyselyni tulva ei ottanut lopettaaseen kun huomasin, että täti tietää kaikesta kaiken. Opin siinä viidessä tunnissa paljon asioita.❤ Ulkomailla pyörin usein yksin tai hankkimieni kavereiden kanssa, ihan opettavaisia reissuja vaikka joskus myös pelottavia: tökötin muun muassa yksin muslimivaltion lentokentällä eikä tuiman näköinen rynkkymiesvartija puhunutkaan Suomea. Olisin vaan kysynyt missä mun isi on. Minä kun tulin hotellilta bussilla lentokentälle ja isäni luonnollisesti taksilla, koska bussissa ei saanut tupakoida.
Noh, se siitä, käytiin me isin kanssa sienessäkin!!:LOL:

Haluan että lapsista tulisi viitseliäitä ja oma-aloitteisia ihan muilla keinoin.
Minun mielestä lapsen tulee opetella yleishyödyllisiä asioita, jotka muun muassa turvaavat pärjäämisen poikkeustiloissa. Marjastus, sienestys, kalastus, kasvimaan pito yms. ovat hyviä taitaa.

Kyllä se kasvien tuntemuskin on ihan tarpeellista, eli kannatan koulun kasvion tekoa, ihan siellä luonnossa: haistellen, tunnustellen ja maistellen!

Nuo älylaitteet ovat liiaksi käytettynä saatanasta! Kaikki tietävät seuraukset:
-irl kohtaamiset mahd. vähenee
-ihmiset tekstailevat puhumisen sijaan
-erkaannutaan luonnosta ja jopa irl:sta
-SYNTYY ADDIKTIO/ADDIKTIOITA
jne.

Moni tärkeä asia/oppi jää vähemmälle/kokonaan saamatta, kun roikutaan ed.main. laitteilla. Toki hyötykin on suuri tiedon kannalta, mutta se on pelkkää teoriaa, asioita täytyy mielestäni tehdä ja kokeilla ihan fyysisestikin.

Kun lapset tulivat meillä teini-ikään niin eipä ihan hirveästi olla kesäisin yhdessä marjastwttu, sienestetty tms!
Mönkkärillä/mopolla ajavat, ovat trampalla, treenaavat lajejaan ja muuten on ne kännyt ym. sitten, plääh. No, saunaa sentään lämmittävät, ajavat nurmen, auttavat nihkeästi kotitöissä jonkin verran (pyydettäessä=vaatimalla).

Lasten ollessa nuorempia asuttiin tyyliin metsässä: rakennettiin puumajaa, laitettiin nuotiota, telttailtiin jopa Helsingin metsissä, ammuttiin ilmakivääreillä, opeteltiin selviytymistaitoja jne. Se oli hurjan kivaa lasten mielestä! Täytyy toivoa, että jotakin on jäänyt korvan taa, ja, että yhdessä tehdyt innostaisivat toimimaan niin vanhempanakin. Suuri toive olisi, että yhteys luontoon säilyisi, se antaa niin paljon!

Jos lapsi on pakko ottaa mukaan marjastamaan koko päiväksi niin ottaisivat edes kaverin lapselle mukaan, kyllä ne yhdessä siellä keksivät vaikka ja mitä.