Iltataistelut

Kyselisin, että mistähän voi johtua se, että 1-vuotias tyttömme aina niin kauheasti taistelee ja kiukuttelee illalla kun pitäisi laittaa nukkumaan. Nytkin tuolla juuri isänsä vieressä isossa sängyssä pyöriskelee, itkeskelee, porisee ja ties mitä, muttei millään suostuisi nukahtamaan. Ja itkee varsinkin kun minä en ole paikalla, eli äsken kun istuskelin sängyn laidalla niin oli iloinen, mutta nyt taas kuuluu kitinää. Kyllä se sitten lopulta aina nukahtaa, tietysti, mutta on se aina niin hankalan takana. Joskus jos olemme myöhään katsoneet telkkaria olohuoneessa ja tyttö on ollut siellä myös, niin saattaa ihan huomaamatta nukahtaa sohvalle. Mutta näin arki-iltoina kun varsinkin mies haluaisi nukkumaan, niin olisi se hyvä, että tyttökin nukahtaisi helpommin ihan siellä makuuhuoneen puolellakin..

 

Samaa pohdin minäkin 2v:n kanssa.

 

meillä just samat ongelmat silloin kun poika oli vähän reilu vuoden. Nyt hän on 1v7kk ja nukahtaa niin että olemme molemmat (mies ja minä) hänen vierellään sängyssä ja silitämme häntä ja laulamme. Siihen poju nukahtaa jonka jälkeen nostamme hänet omaan sänkyynsä. Poika rauhoittuu paremmin jos me molemmat olemme hänen vierellään. Hän kokee paremmin turvaa ja läheisyyttä siitä että olemme kaikki samassa paikassa ja kaikki rupeamme nukkumaan. Joskus kun hän on aivan mahdoton ja pyrkii pois sängystä, haen kirjan ja hetken aikaa luemme niin että poika rauhoittuu eikä enää pyri sängystä pois.

 

me tehdään iltarutiinit aina samas järjestyksessä iltapala, yöpaidan vaihto, leikkimistä, hampaiden pesu ja vaipan vaihto ja lopuks maitopullon kans sänkyyn. pyytää joskus kirjaa lukemaan, 1 kirjan luen ja sit rauhotuu .voi pyöriä ja puhella sängys 10-30min ja sit nukahtaa.

 

Oletko kokeillut unikoulua? Meillä poika oppi nukkumaan omaan sänkyyn vajaassa kahdessa viikossa..
Juotamme maidon, pesemme hampaat, halaamme ja suukotamme ja kannamme omaan sänkyyn. Peitto päälle, viimeiset hyvänyöntoivotukset ja sitten valot pois ja ovi kiinni (meillä poika siis nukkuu omassa huoneessa).
Eka viikko oli kamalinta ja itku venyi välillä yli kaksi tuntiseksi mutta nukahti kuitenkin. pikku hiljaa alkoi itkeminen vähentyä ja nyt alkaa nukkua kiltisti kun tietää että ennen aamua ei vanhempia näy.
Unikoulu oli kamalaa ja itkin itsekin pojan surkeutta mutta nyt ei harmita yhtään. Poika nukahti ennen ainoastaan syliin, mutta olen nyt raskaana ja totesimme että en pysty mahani kanssa nukuttamaan lasta enää sylissä (poika siis melkein 1v. 1kk)... En myöskään halunnut sitä että joudun odottelemaan ja `nukuttamaan´ poikaa huoneessa omaan sänkyyn uuden vauvan tulon vuoksi...
Tsemppiä nukutusongelmien kanssa että selviäisivät

 

Meillä kanssa on alkanu kamalat unitaistelut. Päikkärit ja yöunet ei tuu tytölle silmään ennen kun on pyöriskellyt, kieriskellyt, huutanut, karjunut ja raivonnut aikansa. Tätä on nyt jatkunut reilut 2 viikkoo, eli siitä asti kun lopetin imettämisen :/ Kauhistuttaa ajatellakin kauanko tää viel jatkuu....

 

Meillä myös pojalla iltaisin kova unitaistelu. Päiväunille käy yleensä ilman sen kummempia taisteluita, mutta illalla ei millään malttaisi mennä nukkumaan. Iltaisin tehdään aina samat rutiinit ja poika on aina nukkunut omassa sängyssään ainoastaan. Ollaan myös kokeiltu unikoulua, mutta edelleen iltaisin vaikea saada nukkumaan. Ikää pojalla nyt 1 v 2 kk.

 

Täällä on ollut muutamana iltana sama touhu, tuossa onkin oma avaus "mikä tytöllä on?"...tänä iltana meni kohtuu helpolla nukkumaan kuitenkin, saapi sitten nähdä jatkossa, että miten käy... Väsyttävää touhuahan se on, mutta ei auta...
:/ =)

 

Meillä oli kanssa kauheat taistelut kun poika oli vuoden ikäinen...juostiin isännän kanssa kilpaa huoneessa että poika nukahtaisi.Sitten päätettiin että poika saa huutaa.Siis käytiinhän me välillä siellä ja rauhoteltiin.Pikkuhiljaa se tasaantui ja nyt poika (2v2kk) nukkuu ilman nukutuksia.Yleensä pölisee joku 15-40min ja sitten nukahtaa. =)

 

Oon monesta paikkaa lukenut että pitäs olla aina samat iltarutiinit..Tyyliin;iltasadun luku,puuron syönti,vaipan vaihto ja hampaiden pesu sitten sänkyyn.Illalla ei saisi katsoa televisiota ja muutenkin pitäisi illat rauhoittaa..jotain rauhallista leikkiä vain ja kirjojen lukua.Ja sitten 20-21 sänkyyn...Meillä ainakin on nää tehonnut..
Tyttö ei ole illalla telkkarin äärellä ja aina on tutut kuviot..puuron syönnit ym..ja uni maistaa =)

 

Vähän aiheen vierestä, mutta tuli mieleen, kun joku kirjoitti, ettei isi meinaa kelvata nukuttajaksi. Suosittelen kaikille, joilla mahdollista, että iltatouhut ja nukutukset hoidetaan vuorotelleen isin ja äidin kanssa, jotta lapsi tottuu menemään nukkumaan kumman kanssa tahansa. Muuten voi käydä niin, että äiti ei voi koskaan olla pois kotoata lapsen nukkumaanmenoaikaan, koska lapsi ei suostu käydä nukkumaan isän kanssa. Lisäksi meillä ainakin iltahetket isin kanssa kahdestaan on mukava juttu sekä lapselle että isille, koska isi on päivät töissä ja ei kerkeä tytön kanssa niin paljon olemaan.

 

Meillä vaihtelee tuo nukahtaminen tosi paljon, mutta sen linjan olen ottanut, että hyssyttelemään ei aleta.
Vien neitin sänkyyn, jossa se saattaa reippaan tunninkin resuta (siis ei äkäile vaan riehuu muuten vaan), mutta nukahtaa lopulta. Pari kertaa saatan käydä laittamassa tytön takasin nukkuma-asentoon, laittaa tutin suuhun ja antaa ampparin käteen, mutta that´s it.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olen liian montaa perhettä seurannut vierestä, joilla lapsi on hyssytetty uneen äitin viereen. Näitä lapsia ei sitten saakkaan nukkumaan mitenkään muuten.

 

Meillä on myös ongelmia tytön nukkumisen kanssa. Nukahti iltaisin ainoastaan tisulle. Kannettiin ensin rintarepussa johon rauhoittui ja sitten nostettiin mun viereen tisulle. Kun tyttö tuli vuoden ikäiseski sanoin että nyt tämä on loppu. Omassa sängyssä ei nukkunut oikeastaan yhtään, paitsi joskus ihan pikkuvauvana. Päikkärit nukkuu kyllä hyvin. Tyttö tuli kuitenkin enkan kerran kipeeksi 1-vuotis päivänä. Silloin ei enää suostunut nukkumaan vieressä vaan laitoimme hänet baby sitteriin ja toinen oli aina patjan kanssa vieressä nukkumassa. Kun tyttö parani ajattelimme että nyt pitää siirtää omaan sänkyyn. Teimme siihen "jalakset" eli vähän niinkuin kehto paitsi että se ei keinu niin paljoa, ainoastaan vähän. Illalla kun laitamme tytön omaan sänkyyn ja keinuttelemme muutaman minuutin niin nukahtaa tosi helposti. Pinnasänky on meidän sängyn vieressä ja yöllä mun ei tarvi edes kunnolla herätä jos korjaan tuttia. Keikutella ei tarvi muuta kun illalla nukahtamis vaiheessa. Muuten nukkuu noin 10 tunnin yöunet heräilemättä.

 

Meillä oli esikoisen kanssa kauheita ilta tappeluja ja lopuksi nukutettiin aina kädestä pitäen tai silitellen.Se oli aika rankkaa kun tulin ilta vuorosta kymmeneltä ja täytyi suoraan mennä istumaan puoleksitunniksi-tunniksi pojan viereen,sitä kestikin melkein 2.5v.
Nytten olen ollut viisaampi tytön kanssa (1.2v),olen kylmästi laittanut hänet nukkumaan ja antanut itkeä(tietenkin välillä rauhoitellut) ja niin meillä nukahdetaan illalla välillä ihan huomaamati!

 

\

me tehdään iltarutiinit aina samas järjestyksessä iltapala, yöpaidan vaihto, leikkimistä, hampaiden pesu ja vaipan vaihto ja lopuks maitopullon kans sänkyyn. pyytää joskus kirjaa lukemaan, 1 kirjan luen ja sit rauhotuu .voi pyöriä ja puhella sängys 10-30min ja sit nukahtaa.

Asiaa. Jokapàivà toistuvat iltarutiinit on a ja o. Ollaan pidetty kiinni pàivà sekà ilta rutiineista pojallamme jo 4kk alkaen.
Mà taidan olla yksi niistà onnellisista àideistà jonka lapsi (vuosi ja rapiat) menee kiltisti nukkumaan 19-19.30 ilta maidon jàlkeen. Huomaan ettà monella on ongelmia ton nukkumaan menon kanssa ja ihmettelen mistà se johtuu, stimuloidaanko lasta illalla liikaa? Tuijotetaanko televisioo liikaa? Onko pàivàn ohjelma sekainen? Annetaanko lapselle liikaa vaihtoehtoja? Ylivàsymys?
Minkàlaiset rutiinit teillà on? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Jatkoja ja jaksamista***

 

Meillä on taisteltu kans jo puoltoista viikkoa...
Iltarutiinit ovat ollet samanlaiset jo aika pienestä alkaen.
Ennen meni nukkumaan ihan kivasti, käytiin ehkä kerran tai kaks laittamas takas maate. Nukahti omia aikojaan.
Nyt menee ehkä puol tuntia et nukahtaa ja se vaatii sen että istuu vieressä. Jos jätät yksin niin kuin ennen alkaa hirvee huuto ja siitä ei tule loppua. Ja se jaksaaki sit huutaa vaik pari tuntia.
Ja sit se on alkanu heräämään neljän aikaan aamuyöstä ja sama juttu. Sitä on vaikee saada takas nukkumaan...
\|O \|O

 

meillä alkoi ilta taistelut kohta kolme viikkoo sit kunb tutti poisstettiin käytöstä.... poika remuu pinniksessä aikansa ja sit nukahtaa.... enää ei itkemällä itke tutin perään... tosin nukahtaminen kestää nyt noin puoltoista tuntiii... ehkä tasottuu ko päästään loman jälkeen taas hoitory´tmiin...

 

\

Meillä vaihtelee tuo nukahtaminen tosi paljon, mutta sen linjan olen ottanut, että hyssyttelemään ei aleta.
Vien neitin sänkyyn, jossa se saattaa reippaan tunninkin resuta (siis ei äkäile vaan riehuu muuten vaan), mutta nukahtaa lopulta. Pari kertaa saatan käydä laittamassa tytön takasin nukkuma-asentoon, laittaa tutin suuhun ja antaa ampparin käteen, mutta that´s it.

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta olen liian montaa perhettä seurannut vierestä, joilla lapsi on hyssytetty uneen äitin viereen. Näitä lapsia ei sitten saakkaan nukkumaan mitenkään muuten.

Näin meilläkin on tehty. Ensin tavalliset ja tutut iltarutiinit, sadut, laulut sun muut, sen jälkeen tyttö sänkyyn. Annetaan iltapusut ja halit, paijataan ja kerrotaan että rakastetaan ja jätetään sitten yksin nukkumaan. Huomasin, että jos jompi kumpi meistä on makuuhuoneessa, tyttö vain juttelee ja pompottaa... Jätän vähän ovea raolleen jotta tyttö kuulee että lähellä ollaan. Tyytyväisenä tyttö ottaa unipupun kainaloon ja alkaa nukkumaan :heart:

 

Tuo erään harjoittama unikoulu kuulosti kyllä aivan hyväksymättömän julmalta! Lapsi tuntee itsensä hylätyksi yöllä, jos vanhempia ei missään tapauksessa näy ennen aamua (kuten kirjoittaja itse kertoi). Kyllähän se lapsi tuolla tavalla jossain vaiheessa antaa periksi ja nukkuu yksin, kun huomaa ettei vanhempia todellakaan hänen hätänsä kiinnosta. En ymmärrä, en.

Vaikka meillä olen minä nukuttanutkin tytön (kohta 1v10kk) aina sänkyyn laulaen ja silitellen (tissille 1v3kk asti), isä näköjään kelpaa hyvin kun olen poissa. Olin sairaalassa pikkukakkosen synnytyksen jälkeen 3 vrk, ja nukutukset olivat menneet mainiosti, tosin illalla oli tyttö minua kaivannut mutta Nasun suuri elokuva oli helpottanut oloa Nyt olemme olleet vauvan kanssa kotona kohta viikon, ja saamme esikoisen kanssa mukavan kahdenkeskisen hetken iltaisin kun nukutan hänet.

AP:lle sanoisin lohdutukseksi, että todennäköisesti aika auttaa. Välillä meilläkin on mennyt nukuttamiseen tunti ja se ottaa sillä hetkellä päähän, mutta nyt nukahtaa yleensä vartissa. Jälkeenpäin ajattelen että kannatti purra hammasta ja jaksaa nukuttaa, huudatusunikoulusta potisin huonoa omatuntoa ikuisesti.