Minulla ilokaasu ei vaikuttanut kipuihin, eikä se aiheuttanut pahoinvointiakaan. Vedin ilokaasua ohjeiden mukaan ja vain sen määrän, kuin kätilö oli neuvvonut.
Olo oli niin tukala, että kun supistus vaan jatkui ja jatkui ja olin jo ottanut suositellun määrän ilokaasua, niin jatkoin ilman kaasumaskia samanlaista hengittämistä kuin maskin kanssa. Huomasin pian, että on ihan sama hengittääkö ilokaasua vai ei, kunhan hengittää voimakkaasti.
Voin siis suositella ilokaasun kokeilemista, jotta opii hengittämisen ja keskityy näin enemmän hengittämiseen kuin kipuihin. Sitten voikin alkaa hengittelemään ilman maskia, siitähän ei tule pahanolontunnettakaan niin helposti
Hengitin siis ilokaasua ihan kohtuudella, mutta ei siitä tullut mitään pöhnän tuntuakaan.
Petidiini-piikkikään ei huumannut minua mitenkään. Oli ihan yhtä tyhjän kanssa ottaa se, enkä omakohtaisen kokemuksen vuoksi sitä suosittelekaan. Epiduraali- ja spinaalipuudutteet olivat taas todella tehokkaita (toinen ensimmäisessä ja toinen toisessa synnytyksessäni). Voin suositella puudutuksia ainakin, jos synnytys on pitkä ja syntyy univelkaa. Puudutteiden avulla pystyin jopa nukkumaan pari tuntia ja sitten ponnistusvaiheetkin menivät helposti. Jotkut kritisoivat puudutteita, siksi, että ne veisivät ponnistamisen tarpeen. Minä aloin ponnistamaan siinä vaiheessa, kun tuli pientä ponnistamisen tarvetta ja kivut alkoivat vähän palaamaan puudutteen jälkeen. Näin ponnistusvaihekaan ei tuntunut kovin kivuliaalta kun puudutteestakin saattoi olla jotain apua. Ponnistaminen auttoi ponnistusvaiheen kipuihin samoin kuin voimakas hengittämiseen keskittyminen auttoi avautumisvaiheen kipuihin.