ehkä vähän harhaanjohtava toi otsikko,mutta on kysymys lastensuojelusta.
Meillä molemmilla vanhemmilla rankka päihde/rikos menneisyys. Joten kun aloin lastamme odottaan,hain apua. Olin jo kerran ollut vähä yli 2v kuivilla mutta kun tapasin lapsen isän,mentiin taas.
No pääsin raskauden aikaiseen korvaushoitoon ja oli tietysti selvää että lapsemme olisi lasun asiakas. Alussa se oli iso mörkö,ehkä sisksi ettäa suimme lastensuojelulaitoksessa jossa kirjattiin tyyliin joka vaipanvaihto ylös.
Kotiin muutettuamme meni muuten hyvin,mutta lapsi oli itkuinen ja nukkui todella huonosti. Olimme todella väsyneitä,saimme perhetukikeskuskustesta apua ja muutimme takaisin sinne.
No sitten jossain vaiheessa huomasin että miehen ote alkaa lipsua. Jonkun aikaa sitä kattelin ja salasin avohoidossa. No kerran ei sit tullut yöksi kotiin ja tuli ryhmään ihan tutkalla.
Erosiimme.
Lastensuojelun kautta sain apua kotiin että pääsin välillä hengähtään, Sitten lapsemme aloitti päiväkodissa,mun jaksamisen tukemiseksi. Sain tukiperheen.
Lapsen isä näki lasta max 1kert/kk.
Sitten isäkin sai jotenkin ittensä kuntoon aj tapasi lastaan vähän useammin,ja kun pääsi takaisin korvaushoitoon lapsi oli viikon kuukaudesta isänsä luona.
Isä siirtyi terveyskeskukseen hoitoon ja siitä alkoi taas alamäki. N´Meiltä kuitenki lopetettiin tukiperhe,mahdollisuus äidike palveluun ja kaikki. Perusteltiin sillä että isä kuitenkin näkee lastaan. Minä myös kuulemma olen niin tarkka lapsen antamisesta hänelle että siitä ei lasulla ole huolta.
Minulla useita sairauksia ja sairastan paljon. Nyt lasu oli sitä mieltä että kuin äitini jäi eläkeelle,hän on minun tukenami ja koska tapaamiset ainoa huoeln aihe päättivät tiistaina meidän asiakkuuden. Joo olen iloinen että näin kävi,että olen menneisyydestäni huolimatta pystynyt kasvattamaan täyspäisen viskarin,MUTTA en ehkä olisi halunnut asikkuuttaa lopettaa,koska isän tapaamiset ja luotto niihin 0
anteeksi vuodatus mutta oli pakko vähän purkaa...olisitteko minu tilanteessa iloisia vai pettyneitä,mä kumpaakin.
Meillä molemmilla vanhemmilla rankka päihde/rikos menneisyys. Joten kun aloin lastamme odottaan,hain apua. Olin jo kerran ollut vähä yli 2v kuivilla mutta kun tapasin lapsen isän,mentiin taas.
No pääsin raskauden aikaiseen korvaushoitoon ja oli tietysti selvää että lapsemme olisi lasun asiakas. Alussa se oli iso mörkö,ehkä sisksi ettäa suimme lastensuojelulaitoksessa jossa kirjattiin tyyliin joka vaipanvaihto ylös.
Kotiin muutettuamme meni muuten hyvin,mutta lapsi oli itkuinen ja nukkui todella huonosti. Olimme todella väsyneitä,saimme perhetukikeskuskustesta apua ja muutimme takaisin sinne.
No sitten jossain vaiheessa huomasin että miehen ote alkaa lipsua. Jonkun aikaa sitä kattelin ja salasin avohoidossa. No kerran ei sit tullut yöksi kotiin ja tuli ryhmään ihan tutkalla.
Erosiimme.
Lastensuojelun kautta sain apua kotiin että pääsin välillä hengähtään, Sitten lapsemme aloitti päiväkodissa,mun jaksamisen tukemiseksi. Sain tukiperheen.
Lapsen isä näki lasta max 1kert/kk.
Sitten isäkin sai jotenkin ittensä kuntoon aj tapasi lastaan vähän useammin,ja kun pääsi takaisin korvaushoitoon lapsi oli viikon kuukaudesta isänsä luona.
Isä siirtyi terveyskeskukseen hoitoon ja siitä alkoi taas alamäki. N´Meiltä kuitenki lopetettiin tukiperhe,mahdollisuus äidike palveluun ja kaikki. Perusteltiin sillä että isä kuitenkin näkee lastaan. Minä myös kuulemma olen niin tarkka lapsen antamisesta hänelle että siitä ei lasulla ole huolta.
Minulla useita sairauksia ja sairastan paljon. Nyt lasu oli sitä mieltä että kuin äitini jäi eläkeelle,hän on minun tukenami ja koska tapaamiset ainoa huoeln aihe päättivät tiistaina meidän asiakkuuden. Joo olen iloinen että näin kävi,että olen menneisyydestäni huolimatta pystynyt kasvattamaan täyspäisen viskarin,MUTTA en ehkä olisi halunnut asikkuuttaa lopettaa,koska isän tapaamiset ja luotto niihin 0
anteeksi vuodatus mutta oli pakko vähän purkaa...olisitteko minu tilanteessa iloisia vai pettyneitä,mä kumpaakin.
