ikuisesti möhökö???

olen läskimakkaroineni jo ihan kypsä!mutta eipä taida tilanne "koskaan"enää muuksi muuttua.olen epätoivoinen liikaa olen ruoan perään ja laiska liikkumaan,enkä tiedä MISTÄ henkinen kantti siihen että lopullisesti kääntäisin KELKAN ja alkaisin laihduttamisen :ashamed: mies joka ilta katsoo "makkaroitani"halveksivasti,syö kyllä itsetuntoa....ja pahasti.10kg jäi roikkumaan raskaudesta ,lapsi jo 2v.Mutta tuntuu että paisun ja paisun.Ennen lasta olin hyvässä timmissä.V:ttu!(anteeksi tunteenpurkaus)Onko kohtalontovereita?Jotka ei kertakaikkiaan JAKSA ,mulla ei energia tuon töitten ja uhmaikäisen kanssa taistelemisen jälkeen riitä siihen että rehkisin salilla(jota VIHAAN)tai kävelisin,liikkusin ylipäänsä.Illat menee roskaruokaa mussuttaessa tai kotiruokaakin toki ,mutta siihen päälle pitää aina puputtaa filmiä tuijottaessa......jotenkin ihan "vihaan"itseäni tällaisena.Mutta kun mieskään ei kannusta ,vain läskiksi haukkuu ja käskee laihduttamaan,masentaa viimeisetkin yritykset.Viimekesänä laihduin 7kg sairaaladieetillä ,kaikki ja vähän päälle tulivat takaisin.. :ashamed:

 

Mä annan tällaisen kaukohalin ihan ekaksi.. =)
Mä sain tiputettua 11 kiloa helmikuusta kesäkuun puoleen väliin mennessä.. Ruokavaliota en oikeastaan muuttanu muuta kuin että söin hieman vähempi mitä ennen.. Mutta suurimpana syynä mun "laihdutukselle" oli tuo sakemannin pentu.. Se tarvitsee paljon liikuntaa ettei tylsisty ja turhaudu.. Ja onhan siitä tietty paljon paljon muutakin iloa... Tämä nyt on ihan ääripäästä haettua, mutta ei teillä olisi mahdollisuutta/kiinnostusta ottaa koiraa..? Mä oon huomannu että on aina mukavampi tulla kotiin kun siellä on joku iloinen olento mua vastassa, eikä vaan pers.....n ammuttu mies...

 

Sellasta se on naisen elämä välillä... :/ Omaakin kokemusta on.

Luulen, että olet noidankehässä, jossa läski on sekä oire että oireiden aihettaja. Se pitäisi saada katkeamaan, ja dieetti on kuin kaataisi bensaa liekkeihin. Unohda se!

Olet turhautunut ja pettynyt itseesi, et kunnioita vartaloasi etkä siis odota muidenkaan kunnioittavan, saati sitten ihailevan. Luulen, että siitä pitäisi lähteä liikkeelle.

Minulle oikein tehokuuri vartalon hyväksymiseen on ollut itämainen tanssi, siis vatsatanssi. Se on toki muokannutkin kroppaa melko lailla, kun harrastukseen on oikein uppoutunut ja paljon tulee treenattua, mutta se on epäolennaista. Tärkeintä on ollut se, että minun kömpelöstä, pulleasta, höllyvästä kropastani löytyykin valtavasti kauneutta ja ilmaisuvoimaa, kun sen vain löytää ja sitä oppii käyttämään! Itämaisessa tanssissa naisellisuus ja muodot ovat kunniassaan ja hoikemmat tanssijat joutuvat usein käyttämään toppauksia (jopa vatsan päällä!). Lisäksi tanssi on terveellistä, se antaa sisältöä elämään, vahvistaa tärkeitä lihasryhmiä ja sitä kautta tapaa ihania ihmisiä.

Jos itämainen tanssi ei yhtään houkutte, niin varmaan joku muukin tanssi- tai urheilulaji käy. Mutta sen tiedän itämaisesta tanssista, että tunneille voivat rohkeasti tulla kaiken kokoiset ja -kuntoiset, tanssissa ei juuri ole hyppyjä eikä tarvitse taipua kummallisiin asentoihin. Ja tunteja terjoavat monet kansan- ja kansalaisopistot, koulut ja jopa työpaikat. Jos haluaa edetä pitkälle ja oppia tehokkaasti, kannattaa hakeutua oikein tanssistudiolle.

 

:/ kiitos vastanneille.....Ihan mukavia "vinkkejä".Koira on ollut mietinnässä ,mutta vielä kun uhmaikäisen kanssa senverran työsarkaa,niin odotellaan muutama vuosi...vatsatanssi muutoin on käynyt jopa mielessä,mutta tuntuu etten mihinkään tuommoiseen"kehtaa"edes mahani kanssa mennä.Mahastani on tullut oikea"mörkö"joka estää "elämästä"....tähän suruun sitten puputan ja kuten todettua "noidankehä"on siltä istumalta valmis Ja vielä ukko päälle joka jaksaa arvostella ja vie itsetuntoni täysin nolliin.Ja minä kun aina olen ollut suht reipas ja hyväitsetuntoinen ihminen / olen yhtäkkiä täysin riippuvainen kropastani ja siitä mitä mieltä muut siitä ovat ,minä sen näkevät!
Olen niin riippuvainen (tyhmän riippuvainen)tuon ukon mielipiteestä.....täytyy alkaa siitä että lopetan kaiken hyvän mussuttamisen ainakin näin ensialkuun..askel kerrallaan kai. :/

 

Voi, tuollaistahan se just on... :/ Mutta se itämainen tanssi on laji, jota harrastavat kaikenikäiset ja -kokoiset. Minä olen käynyt tunneilla, joille on osallistunut hyvinkin lihavia naisia, siis reilusti ylipainoisia. Ja esiintymässäkin olen heitä nähnyt, ja esiintynyt yhdessä heidän kanssaan. Painolla ei ole merkitystä, eikä masun koolla, ei yhtään. Läskin alla olevia lihaksia siinä treenataan, ja ryhtiä.

Kesällä on usein tarjolla tiiviitä alkeiskursseja, joista sitten syksyllä voi jatkaa edistyneempään ryhmään, jos meno maistuu. Ja syksyllä alkavat tietysti uudet alkeiskurssit. Missä päin Suomea asut, jos saan kysyä? Saattaisin osata suositella jotain opettajaa tai kurssia.

 

Voi hyvä möhö, kyllä sulla on sitten inhottavasti asiaan suhtautuva mies ! En sano että inhottava, kun voihan se olla muuten vaikka kuin ihana, mutta jos noin suhtautuu, niin aikuistumiskuurille ja heti!! Ei nämä kilot ja ihramakkarat muutenkaan mukavia ole ja jos sit vielä joku arvostelis, niin enpä tiedä mitä tekisin. Etenkin jos on niinkuin sinun tapauksessasi, että kilot ilmaantui YHTEISTÄ lasta odottaessa.
Täältä löytyy ihania kannustavia viestejä !!! Ota niistä tavaksi poimia kannustusta ja elämäniloa löytyy myös sivuilta pp.positiivarit.fi.