Ikävä, ahdistava olo rahattomuudesta...

Täällä saa usein lukea negatiivisia kirjoituksia tilistä tiliin elämisestä, rahattomuudesta ja siitä miten huonosti selviytyy, jos ei ole säästöjä pahan päivän varalle.

Itse olen ollut työssäkäyvä, hyvin koulutettu ihminen. Alani on vaan alipalkattu, mutta kuitenkin saan rahaa sen mitä tarvitsee. Mies myös keskituloinen (?). Töissä käydessäni sain jonkin verran säästettyä, joista sitten ostettiin esikoiselle kaikki tarvikkeet, vaatteet, huonekalut yms. Säästöön jäi vielä pari tonnia.

Äitiysloman jälkeen jäin kotiin, kun en raskinut viedä niin pientä hoitoon. Nyt kun olen ollut lapsen kanssa muutaman kuukauden kotihoidontuella, on nuo säästöt jo lähes käytetty. Olemme eläneet säästeliäisesti. Kulumme ovat kuitenkin melko suuret (asuntolaina, vastike, sähkö, pieni laina, yms yms).

Olemme ajatelleet että olen loppuvuoden kotona ennen kuin lapsi laitetaan hoitoon, nyt kuitenkin on iskenyt ahdistus, että onko tässä mitään järkeä ja kuinka meidän käy, jos säästöjä ei ole yhtään, miehen tili menee viimeistä penniä myöden. Minä saan vaan lapsilisän ja kotihoidontuen ilman mitään kuntalisää tms. Rahaa odotetaan jo kovasti palkkapäivän lähestyessä.

Itse sopeuduin ajatukseen sen voimalla, että tämä on vain väliaikaista ja että pääasia kun pakolliset saadaan maksettua ja lapselle kaikki tarvittava. Ihmisten juttuja kuunnellessa ja lukiessa olen saanut itseni ajattelemaan ettei näin voi elää, emmekä tule selviämään jos vaikka auto hajoaa juuri nyt. Silti koen, että lapsen olisi parasta olla kotona vielä vähän aikaa.

moni on varmaan paininut samankaltaisten asioiden kanssa. Miten järkeistätte homman?

 

Mä suljin korvani muiden puheilta.

Olin onnellinen lapsen kanssa kotona, vaikka rahasta tekikin tiukkaa. Enemmän mä olisin kärsinyt ja tuntenut huonoa omaatuntua jos olisin lapsen ihan pienenä vienyt hoitoon.

 

Onko lapsesi minkäikäinen? Jos on jo vuoden niin minä laittaisin hoitoon, vaikka osapäivähoitoon ja itse menisin osapäivätöihin. Turha sitä penniä on kituttaa, lapsikin saattaa siitä kärsiä. Tiedän että äidille on kova paikka laittaa se oma kallein aarre hoitoon, mutta kannattaa ajatella myös koko perheen kokonaisuutta, ja tulevaisuutta. Ei se siellä päiväkodissa tai pph:lla kuole. Saapi leikkikaveria ja seuraa.
Meillä tulee olemaan sama tilanne syksyllä edessä, miettien että jäänkö minä kotiin vai kituutetaanko penniä.
Me palkataan kotiin osapäivähoitaja ja minä lähden töihin. Meistä ei ole kituuttamaan penniä, tiedän mitä se ahdistus on kun ei ole rahaa ja odottaa jo viikkoa ennen kuin seuraava tili tulee.

 

Painiskelen itse juuri samojen asioiden kanssa!
Paitsi että vanhempainrahani loppuu tässä kuussa, enkä ole vielä kodinhoitotuella. Arvaan vain että aikamoinen puotus, vanhempainrahasta.. Meillä kuitenkin saa kuntalisää, ja se tulee tarpeeseen koska mitään säästöjä ei ole! Ostimme mieheni kanssa asunnon vuosi sitten ja kaikki säästöt meni siihen. :/

Olen kallistunut välillä pojan hoitoon laittamisen puoleen ja sitten taas "säikähtänyt" ajatusta. Tiedän itse etten siihen ole valmis vielä, poikani on 8kk ja mielestäni liian pieni. En osaa kertoa miten sinun tilanteessasi tekisin, on niin vaikea itselläkin päättää näistä. Oletko ajatellut sellaista jos päätät mennä töihin niin tekisit lyhennettyä viikkoa? Vai onko se mahdollista töissäsi?
Toivottavasti löydät ratkaisun joka miellyttää teitä kaikkia

 

Oma lapsuuteni meni juuri noin. Elettiin tilistä tilille ja aina odotettiin jo seuraavaa palkkaa. Ja jos auto meni rikki, niin sit meni. Säästettiin ja lainattiin rahaa.

Ei köyhyyteen kuole. se on vaan hieman noloa omassa päässä. Ja tämä on tosissaan väliaikainen hetki elämässämme. (Toisin kuin lapsuudessani)

Ja näillä mammapalstoilla viljeltyihin mielipiteisiin ei kannata omaa elämää suunnitella. Jos niin rupeaa käymään kannattaa keksiä muuta tekemistä.

 

Olen omani lapsuuteni elänyt niin että vanhemmat oli joka palkasta palkkaan, meitä on 5 lasta ollut. Häpesin sitä lapsena, aina sain kulkea isosiskojen, naapureiden tai sukulaisten vanhoissa vaatteissa. Kavereiden syntymäpäiviä piti jättää väliin koska aina ei ollut rahaa ostaa lahjaa. Se on jäänyt minulta mieleen, onnellinen olen toki lapsena ollut. Rakastava perhe, mutta jäänyt tosissaan mieleen tuo että tiedostin että olemme vähäosaisia.


Äitimme oli 10 vuotta kotona, koska meidät lapset on tehnyt tällä välillä.
Äitini on toki kouluttautunut ja hyväpalkkaisella alalla, mutta kyllä se verotti aika paljon elää isolla perheellä pelkästään isämme palkalla

Minulla on tällä hetkellä yksi omalapsi ja toinen tulossa. Esikoisemme lähti päivähoidon maailmaan ollessaan 1 vuoden ikäinen. Ja minun mielestä se oli hyvä ratkaisu. Ollaan saatu meidän talous tosi hyvään kuntoon nyt ennen kuin tämä toinen lapsi syntyy, ja toisen kohdalla minulla on mahdollisuus jäädäkkin kotihoidon tuelle.

 

Kiitos vastauksista! Lapsi ei todella joudu tilanteesta kärsimään!! Kyllä rahaa hänen ruokaan (ja omaankin) riittää, myös vaatteet saa viimeisen päälle. On jo ostettu pikku hiljaa. ensi talveltakaan ei puutu kuin haalari ja jotain pientä. Siksi rahat onkin miehen tuloista huolimatta loppu koska emme ole valmiita paljon ruoasta tinkimään, ei kyllä hirveesti turhaakaan osteta. Ja minulle on lapsen vaatteet tärkeät. aina pukeudutaan siististi, jopa kotona.

 

Ja osa-aikatyöhön menisin vaikka heti, mutta se ei ole vielä ainakaan työssäni ole ollut mahdollista. Olen sellaista kysellyt monesta muustakin paikasta, ei ainakaan vielä ole tärpännyt.

 

Kun lapset olivat pieniä, elimme kolmisen vuotta äitiyspäivä- ja vanhempainvapaa rahalla ja sen jälkeen olin vielä muutaman vuoden pienipalkkainen yh. Ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Ainainen huoli rahojen riittämisestä on hyvin stressaavaa.

Tässä muutama fakta, jotka saattava auttaa sinua rahoittamaan mielesi ja nauttimaan kotona olosta:
- pieni, alle kouluikäinen lapsi, ei stressaannu köyhyydestä, jos vanhemmat ovat tilanteen kanssa sinut
- alle kouluikäinen tarvitsee vanhempien läsnäoloa ja hoivaa, sään mukaisen vaatetuksen, ruokaa, leikkiä

Jos teidän perheenne voi hyvin, myös lapsilla on hyvä olla.

Lapset kaipaavat ”elintasoa” vasta koululaisina kun alkavat vertaamaan keskenään vaatemerkkejä, lomamatkoja, puhelimia, pelikonsoleja, pyörämerkkejä, harrastuksia jne.

 

Me suunnitteltiin että mä menen jossain vaiheessa iltatöihin, mies hoitaisi sitten lasta illat. Esim. puhelinmyynnissä on iltatyötä ja itse saa sopia vuorot ja sillä alalla on aina töitä. Toki sitä ennen elellään säästöillä ja miehen palkalla + tietty kotihoidontuella, mut sitten kun säästöt loppuu ja tuntuu että on pakko mennä töihin. Jos teen iltavuoroa, niin säästyy päivähoitomaksuissakin.

 

Onko mahdollista ottaa lyhennysvapaita kuukausia asuntolainaan?

 

Onko mahdollista ottaa lyhennysvapaita kuukausia asuntolainaan?

Me teimme näin. Pankissa ollaan aika joustavia. Parikin kuukautta pelkkiä korkoja ja talous tasapainottuu. Tai sitten maksaa vähän vähemmän lyhennystä jonkin aikaa.

 

Kuvailemasi perusteella et todellakaan ole rahaton!

 

Noin pieni lapsi ei rahttomuudesta stressaannu, mutta hoitoon menemisestä voi stressaantuakin. Oma asenne ratkaisee, miten sitä valiaikaista rahattomuutta kestää. Mieti siltä kannalta, että toisille rahattomuus on jatkuivat tilanne. Ja pienestä rahasta voi säästää pienesti, pari kymppiä kuussakin on jo jotain...