Minun avokkini on minua miltei 10 vuotta nuorempi. Tapasimme kaksi vuotta sitten firman kesäjuhlissa, joten olimme silloin myös samassa työpaikassa.
Ja timbla, myös "appikokelaani" työskentelee siellä. Olen itseasiassa tuntenut hänet kauemmin kuin mieheni. Kerroimme seurustelustamme hänelle parin viikon tapailun jälkeen, koska mielestäni avoimuus näissä asioissa on aina hyväksi. Miksi ihmeessä joudutte salaamaan suhteenne, se ei varmasti ole mukavaa kenellekään?
Suhteemme alussa koin ikäeron rasitteeksi ja se mietitytti minua kovasti. Mutta kerroin silloinkin tuntemuksistani avoimesti miehelleni ja kerroin myös haluavani aika pian perhettä. Eihän minulla, silloin 31-vuotiaalla, ollut kauan aikaa hukattavaksi. Suhteen alkuaikoina olin skeptinen, mutta mieheni uskoi meihin, eikä pelästynyt suoruuttani. Nyt uskon, että alkuaikojen keskusteluilla ja avoimuudella loimme hyvän pohjan suhteellemme, sillä olemme todella onnellisia yhdessä. Vuorovaikutuksemme pelaa hyvin ja kaikki ajatukset kerrotaan avoimesti.
Ennen tapaamistamme olin ollut 6 vuotta sinkkuna, eikä kymmenen vuotta nuoremman kanssa seurustelu todellakaan kuulunut suunnitelmiini. Mutta uskon, että jos kaksi ihmistä oikeasti ja aidosti välittävät - ja myöhemmin rakastavat - toisiaan, ei ikäero ole todellakaan este toimivalle suhteelle. Siinä olen kyllä samaa bapun kanssa että ikä ei ole vain numeroita. Mutta siihen liittyvät asiat voi ratkaista jos niin haluaa.
Olen onnellisempi kuin koskaan ja se on ihanan, 24 -vuotiaan mieheni ansiota :heart: