K
kolmattaan odottava
Vieras
Hei,
meille on tulossa kolmas lapsi. Meillä on kaksi lasta, molemmat vielä pieniä. Kun kolmonen syntyy, on vanhin 3v8kk ja nuorin 1v9kk.
Ensimmäistä ja toista kun aloin odottaa oli kaikki ihmiset tosi iloisia ja onnittelivat jne. Nyt kolmannen kohdalla moni katsoo vähän epäuskoisena että _TAAS_?
Moni (mm. anoppini mukanalukien) voihkii joko suoraan tai selän takana että kuinka me VOIDAAN jaksaa ja pärjätä...
Meillä on kuitenkin taloudellisesti asiat erittäin mallillaan ja on mahdollisuus vaikkapa palkata hoitoapua toisinaan. Asunnossamme on hyvin tilaa kolmelle lapselle. Itselläni on ikaa sen verran (kolmannen syntyessä 35 v) että en halunnut odottaa mahdollista kolmatta raskautta "hamaan tulevaisuuteen".
Olen aiemminkin vähän ärsyyntynyt siitä, että ihmiset valittelee mun /meidän puolesta sitä kuinka rankkaa on olla pienten lasten kanssa jne. ja että "miten sä nyt voit jaksaa..." jne. Mä en ole oikeastaan ollut koskaan erityisemmin väsynyt- tottakai tulee hetkiä että haluaa ja tarvitsee tauon, mutta noin niinkuin yleisellä tasolla.
Onko muilla vastaavassa tilanteessa ollella samanlaisia kokemuksia?
Mua tää vähän ärsyttää... ja hormonit jyllää siihen malliin että kaikki ärsytykset vielä moninkertaistuvat

meille on tulossa kolmas lapsi. Meillä on kaksi lasta, molemmat vielä pieniä. Kun kolmonen syntyy, on vanhin 3v8kk ja nuorin 1v9kk.
Ensimmäistä ja toista kun aloin odottaa oli kaikki ihmiset tosi iloisia ja onnittelivat jne. Nyt kolmannen kohdalla moni katsoo vähän epäuskoisena että _TAAS_?
Moni (mm. anoppini mukanalukien) voihkii joko suoraan tai selän takana että kuinka me VOIDAAN jaksaa ja pärjätä...
Meillä on kuitenkin taloudellisesti asiat erittäin mallillaan ja on mahdollisuus vaikkapa palkata hoitoapua toisinaan. Asunnossamme on hyvin tilaa kolmelle lapselle. Itselläni on ikaa sen verran (kolmannen syntyessä 35 v) että en halunnut odottaa mahdollista kolmatta raskautta "hamaan tulevaisuuteen".
Olen aiemminkin vähän ärsyyntynyt siitä, että ihmiset valittelee mun /meidän puolesta sitä kuinka rankkaa on olla pienten lasten kanssa jne. ja että "miten sä nyt voit jaksaa..." jne. Mä en ole oikeastaan ollut koskaan erityisemmin väsynyt- tottakai tulee hetkiä että haluaa ja tarvitsee tauon, mutta noin niinkuin yleisellä tasolla.
Onko muilla vastaavassa tilanteessa ollella samanlaisia kokemuksia?
Mua tää vähän ärsyttää... ja hormonit jyllää siihen malliin että kaikki ärsytykset vielä moninkertaistuvat