Ihmiskuva huononee näillä palstoilla entisestään.

["heh"]

Aivan käsittämättömn alhainen kuva tulee ihmisestä.

Aikuiset ihmiset valittavat nuorten tyttöjen pukeutumisesta, syömisistä, tekemisistä, kyttäävät näitä. kyttäävät kaupassa toisten kersojen haalareita, päiväkodissa meandi-vaatteita, tai onko jollain liian rääsyt, tai pienet.

Aikuiset ihmiset vertailevat jotain sisustuksia. Tai vaatteita, tai muuta tavaraa.

Äh en ymmärrä.
Tykkäsin lapsuudesta kun luulin että aikuisia kiinnostaa vaan puunata kotia ja pitää kuria omilleen. Jotkut lenkkeilivät joka päivä säästä riippumatta, toisen kaverin vanhemmt ottivat aurinkoa paljon ja kävivät mökillä. Tekviät aina työtä.
Ruoat tehtiin alusta loppuun, kaikkien kotona oli aina puhdasta. Meilläkin. No yhdellä pph:lla ei, mutta se oli taiteellinen eikä sekään miettinyt merkkivaatteita tai toisten laste pukeutumista.

No yksi itseään uskovaisena pitävä äiti ei sallinut mielellään että heidän lapset seurustelevat kaikkien kansas ja muutenkin oli jotenkin tunnevammainen. se varmaan kyttäsi onko jollain liian lyhyt hame. Voin kuvitella. Sen lapset oli myös parempia kuin eroperheen.

mutta muiden luulin olevan jotenkin aikuisia. Aikuisen määrittelin niin että se ei juorua, ei mieti epäolennaista, ei utele muiden asioita, sillä on kädet täynnä omia asioita.

 

["isoäiti mölykylästä"]

tuskin ne kuitenkaan on ihan elävässä elämässä tuollaisia. jostain syystä vaan täällä esittävät tuollaista.

 

[Kepsis]

Aina kun lähdetään tuolla tyylillä miettimään "ennen oli paremmin" niin mennään pahasti metsään. Vertaat nyt nettikirjoittelua oikeaan elämään joka on aika kovasti värittynyt muistoissasi. Aina on ollut ongelmia, aina on petetty, aina on kytätty, aina on kadehdittu, aina on juoruiltu, aina on ollut sikamaisia huusholleja, mitä kauemmaksi mennään taakseppäin sitä "sikaisempi" oli yleisempää.

Ymmärrän paheksunnan palstalla tapahtuvaan antipatiaan muita ihmisiä kohtaan syyttä suotta, mutta muuten ei kyllä voi oikein mitenkään olla samaa mieltä. Jokainen meistä kun oli lapsi niin vaikka oli kuinka kurjat oltavat, ei mietitty aikuisten sielun elämää tai sitä mitä oikeasti tapahtuu kun me emme ole näkemässä. oli paljon mielenkiintoisempaa touhuta omiaan yksin tai kaveri(e)n kera.