Ihmiset leimaa mut araksi, enkä tajua, miksi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Siili"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Siili"

Vieras
Mulla on ongelma. En nimittäin näe itseäni sellaisena kuin muut tuntuvat minut näkevän. Mulle saatetaan sanoa suoraan päin näköä, että "kun sä oot noin arka/ujo", tai sitten lyhyen small talkin jälkeen, että "mä jätän sut nyt rauhaan/syömään/tekemään what ever". Kerran juttelin ekan kerran uuden naapurin kanssa, ja hän suolsi puolet elämästään mulle (on todella avoin, kertoo kaiken kynsisyylistä ties mihin vaikka ekalla tapaamisella!) kysyi, että haluanko vielä jutella jne. Että hän kyllä lähtee siitä, jos häiritsee...

Voi että, mua loukkaa tollanen! Ihan kuin mä olisin jotenkin vammainen. En tajua, mitä teen "väärin", kun ihmiset niin varoo ja leimaa mua araksi. Miltä mä mahdan näyttää ja vaikuttaa? Siis täh! Olen aivan pihalla. Tästä syystä mulla ei ole paljonkaan kavereita. Ihmiset jostain syystä olettaa, että heti ekalla tapaamisella pitäisi avautua kaikesta ja jos niin ei tee, sommoro.

Eniten mua häiritsee, etten selvästikään voi olla ihmisten keskellä oma itseni, tarkkailija, kuuntelija, empaattinen rauhallisemman vuorovaikutuksen edustaja. Se ei tunnu olevan valtavirran käsitys ystävällisestä ja tutustumisen arvoisesta ihmisestä.

Mä luovutan!
 
Sähän oot sitten melkein kuin mä. Kerrankin yhdellä kurssilla olin oikein tyytyväinen itseeni, kun olin niin mukamas omasta mielestäni osallistunut keskusteluihin ja ollut aktiivinen (siis ainakin mun omalla mittapuulla), niin sitten mulle sanottiinkin palautteessa, että kun oot niin hiljainen. Mitenhän paljon sitä pitäis sitten huutaa ja pitää meteliä, kun ei tavallinenkaan juttelu riitä. Nykyään mä jätän kyllä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa...
 
mikä on ongelma? Jos et oikein sano mitään ja toinen pälpättää isestään, niin sehän on vain kohteliasta kysyä välissä, että haluatko edes jutella? eihän se sua leimannut.
 
Yksi sellainen asia joka saattaa saada aikaan sellaisen tunteen toisille että olet arka/ei kiinnosta, on jos et mitenkään reagoi heidän juttuihinsa. Siis vaikka nyökkäilemällä, hymähtelemällä, jotenkin näyttämällä että kuuntelet. Mulla oli kerran työkaveri joka vain toljotti hiljaisena kun hänelle puhui, ja oli muuten todella hankalaa hänelle puhua mitään, kun ei tyypillä ilmekään värähtänyt.

En tietenkään tiedä onko juuri tämä sinun ongelmasi, mutta ajattelinpa mainita...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tääh;25971755:
mikä on ongelma? Jos et oikein sano mitään ja toinen pälpättää isestään, niin sehän on vain kohteliasta kysyä välissä, että haluatko edes jutella? eihän se sua leimannut.

Kyllä mä sanon vaikka mitä, myötäilen ja kommentoin väliin, mutta tässä taitaa olla kyse siitä, etten kauheella voluumilla avaudu heti kaikesta, mitä mun elämässäni on tai mitä söin just aamupalaksi ym. turhaa. Joskus jos yritän jotain tällaista, niin vastapuolen naamasta näkee, ettei sitä oikeesti edes kiinnosta - sillä on vaan kova kiire taas jauhamaan omista asioista. Että kun ituttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei työ tekemällä lopu;25971758:
Yksi sellainen asia joka saattaa saada aikaan sellaisen tunteen toisille että olet arka/ei kiinnosta, on jos et mitenkään reagoi heidän juttuihinsa. Siis vaikka nyökkäilemällä, hymähtelemällä, jotenkin näyttämällä että kuuntelet. Mulla oli kerran työkaveri joka vain toljotti hiljaisena kun hänelle puhui, ja oli muuten todella hankalaa hänelle puhua mitään, kun ei tyypillä ilmekään värähtänyt.

En tietenkään tiedä onko juuri tämä sinun ongelmasi, mutta ajattelinpa mainita...

Jos toinen jää pitkäksi aikaa vaan toljottamaan, niin kannattaa kokeilla välillä pitää taukoa puheessa... :-)
 
Sähän oot sitten melkein kuin mä. Kerrankin yhdellä kurssilla olin oikein tyytyväinen itseeni, kun olin niin mukamas omasta mielestäni osallistunut keskusteluihin ja ollut aktiivinen (siis ainakin mun omalla mittapuulla), niin sitten mulle sanottiinkin palautteessa, että kun oot niin hiljainen. Mitenhän paljon sitä pitäis sitten huutaa ja pitää meteliä, kun ei tavallinenkaan juttelu riitä. Nykyään mä jätän kyllä tuollaiset kommentit omaan arvoonsa...

Tätä mä just tarkoitan. Itsellä kun on koko ajan ollut sellainen olo, että ihan normaalisti jutellaan (tai no okei, mä kuuntelen, kun toinen vuodattaa ja yritän ymmärtää) niin sitten tuleekin ihan pommina taivaalta, että olen ujo tai arka ja että sori, mä tästä lähdenkin... Sitten mä jään siihen suu auki miettimään, että missä vika, mikä meni taas pieleen?
 
Minusta ap sä olet fiksu ja ne jotka hoilaa sulle koko elämänsä heti eka kerralla on tyhmiä :)
kaikki itsekkäät suoltaa sitä omaa sepustusta ja se ei todellakaan kiiiiinnnoosta ja niistä näkee heti kun alat kertoo jotain omaa niin et niillä ei nappaa, ne on täynnä itteesä
jatka samaan tahtiin, fiksut pärjää aina
 
[QUOTE="Siili";25971764]Kyllä mä sanon vaikka mitä, myötäilen ja kommentoin väliin, mutta tässä taitaa olla kyse siitä, etten kauheella voluumilla avaudu heti kaikesta, mitä mun elämässäni on tai mitä söin just aamupalaksi ym. turhaa. Joskus jos yritän jotain tällaista, niin vastapuolen naamasta näkee, ettei sitä oikeesti edes kiinnosta - sillä on vaan kova kiire taas jauhamaan omista asioista. Että kun ituttaa.[/QUOTE]

No näin just. Ehkä se on sitten niin kovan työn takana muuttaa sitä käsitystään toisesta. Jos siis on tehnyt itselleen sellaisen käsityksen että "tuo on hiljainen eikä sillä ole ikinä mitään sanottavaa", niin onhan se kamalaa sitten joutuakin huomaamaan ettei se niin ollutkaan.
 
Minusta ap sä olet fiksu ja ne jotka hoilaa sulle koko elämänsä heti eka kerralla on tyhmiä :)
kaikki itsekkäät suoltaa sitä omaa sepustusta ja se ei todellakaan kiiiiinnnoosta ja niistä näkee heti kun alat kertoo jotain omaa niin et niillä ei nappaa, ne on täynnä itteesä
jatka samaan tahtiin, fiksut pärjää aina

Jep. Pakko kuunnella jotain saakelin nikopetterin erinomaisuutta jotta ei loukkaisi jotain nikopetterin mammaa. Mutta yritä saada väliin edes yksi sana omista asioisat, niin näkee, että jos jatkat, niin toinen jatkaa matkaa. Mutta nikopetteristä se pystyy puhua vaikka iltaan.
ja joo, kyllähän me kaikki voidaan omistamme mutta normaali älykäs vastavuoroinen ihminen tajuaa että ei noin toimita.
 
Minusta ap sä olet fiksu ja ne jotka hoilaa sulle koko elämänsä heti eka kerralla on tyhmiä :)
kaikki itsekkäät suoltaa sitä omaa sepustusta ja se ei todellakaan kiiiiinnnoosta ja niistä näkee heti kun alat kertoo jotain omaa niin et niillä ei nappaa, ne on täynnä itteesä
jatka samaan tahtiin, fiksut pärjää aina

Kiitos! Mun piti lukea tää viesti ihan kaks kertaa. Tuntui niin hyvältä kaikkien arka-kommenttien jälkeen. Mietin, miten joku voi edes sanoa ihmiselle niin? Sama jos mä latelisin päivittäin kaikille tapaamilleni ihmisille, että kun sä oot noin tyylitön, köyhä, vatipää, kelmeä jne.
 
[QUOTE="Siili";25971808]Oliko sulla tämän työkaverin kanssa töissä toimenkuvana siis puhuminen?[/QUOTE]
Kyllä. Työtehtäviin kuului se, että kun seuraava vuoro tuli paikalle, annettiin seikkaperäinen raportti edellisen vuoron tapahtumista, käytiin läpi seuraavan vuoron aikana tarvittavat päivitykset töihin, keskusteltiin työnjaosta jne, eli aika paljonkin erilaisia tehtäviä jotka vaativat kommunikointia. Ihan oikeastiko ajattelet että jokainen töissä vain istuskelee omassa kuplassa, kommunikoimatta mitenkään työkavereiden kanssa, vai haluatko vain haastaa riitaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei työ tekemällä lopu;25971817:
Kyllä. Työtehtäviin kuului se, että kun seuraava vuoro tuli paikalle, annettiin seikkaperäinen raportti edellisen vuoron tapahtumista, käytiin läpi seuraavan vuoron aikana tarvittavat päivitykset töihin, keskusteltiin työnjaosta jne, eli aika paljonkin erilaisia tehtäviä jotka vaativat kommunikointia. Ihan oikeastiko ajattelet että jokainen töissä vain istuskelee omassa kuplassa, kommunikoimatta mitenkään työkavereiden kanssa, vai haluatko vain haastaa riitaa?

En haasta riitaa. Sulla tuli vaan tuossa aiemmin jo pieni tuohtunut vastine merylin viestiin, ja ajattelin vastata samalla tavalla takaisin ;)

Sainpahan taas turhautumista purettua. Kiitos ja anteeksi. Nyt nukkumaan!
 

Yhteistyössä