Ihmiset eroaa nykyisin liian helposti.

[vieras]

Sen on pakko olla niin. Ennen ei "kukaan" eronnut ja nyt joka toinen. Varmasti ei kaikilla ole syynä puolihullu hakkaajapuoliso tai muuta vastaavaa ihan todellista pahoinvointia ja vaaraa.
Sinnitelkää hyvät ihmiset sen pikkulapsiajan yli väsymyksestä välittämättä ja suurempaa romantiikkaa vaatimatta. Sitä tasaista harmaata se on ja vaikeuksiakin tulee (joskus oikein pitkänä putkenakin), mutta kun lapset on isompia voi ollakin lopulta onnellinen, ettei sitä eroa tehty. Sitä ne lapsetkin toivoo, että vanhemmat on yhdessä, jos se ei heitä suuremmin vahingoita + saavat esimerkin kestävästä ihmissuhteesta vaikeuksineen kaikkineen. Erolapset toivoo sisimmässään, että "äiti ja isi joskus palais yhteen"...

 

[vieras]

Monet lähtee etsimään itseään, kun ei kolmekymppisenäkään olla vielä "valmiita ihmisiä"?

 

[regina]

Sen on pakko olla niin. Ennen ei "kukaan" eronnut ja nyt joka toinen. Varmasti ei kaikilla ole syynä puolihullu hakkaajapuoliso tai muuta vastaavaa ihan todellista pahoinvointia ja vaaraa.
Sinnitelkää hyvät ihmiset sen pikkulapsiajan yli väsymyksestä välittämättä ja suurempaa romantiikkaa vaatimatta. Sitä tasaista harmaata se on ja vaikeuksiakin tulee (joskus oikein pitkänä putkenakin), mutta kun lapset on isompia voi ollakin lopulta onnellinen, ettei sitä eroa tehty. Sitä ne lapsetkin toivoo, että vanhemmat on yhdessä, jos se ei heitä suuremmin vahingoita + saavat esimerkin kestävästä ihmissuhteesta vaikeuksineen kaikkineen. Erolapset toivoo sisimmässään, että "äiti ja isi joskus palais yhteen"...

Olen ihan samaa mieltä. Kunpa mun mies olisi ymmärtänyt tuon.. ( vauva 1v 1kk ja kuukausi sitten ero)

 

[vieras]

samaa mieltä

 

[vieras]

onhan se erokin "elämys"....

 

[ap]

Sen on pakko olla niin. Ennen ei "kukaan" eronnut ja nyt joka toinen. Varmasti ei kaikilla ole syynä puolihullu hakkaajapuoliso tai muuta vastaavaa ihan todellista pahoinvointia ja vaaraa.
Sinnitelkää hyvät ihmiset sen pikkulapsiajan yli väsymyksestä välittämättä ja suurempaa romantiikkaa vaatimatta. Sitä tasaista harmaata se on ja vaikeuksiakin tulee (joskus oikein pitkänä putkenakin), mutta kun lapset on isompia voi ollakin lopulta onnellinen, ettei sitä eroa tehty. Sitä ne lapsetkin toivoo, että vanhemmat on yhdessä, jos se ei heitä suuremmin vahingoita + saavat esimerkin kestävästä ihmissuhteesta vaikeuksineen kaikkineen. Erolapset toivoo sisimmässään, että "äiti ja isi joskus palais yhteen"...

Olen ihan samaa mieltä. Kunpa mun mies olisi ymmärtänyt tuon.. ( vauva 1v 1kk ja kuukausi sitten ero)

Voimia!

 

[v]

Joo.. samaa mieltä. Mun miestä kans ahdisti elämä pikkulapsiperheessä ja puhui erosta. Aina yritin keskustella sen kans, et koitetaan nyt jaksaa, kun kumminkin asiat ihan hyvin, mitä nyt väsy oli ja kahdenkeskistä aikaa ei pahemmin. Käytiin jopa perheneuvolassa.. mutta ei. Mies ratkaisi asian pettämällä mua ja nyt ollaan erottu . Mikähän siinä on, että ei jakseta sitä perhe-elämää, aikuiset ihmiset. Ei mitään teinejä oltu kun lapset saatiin, mies oli saanut mennä ja viettää poikamieselämää, silti näin.. Eipä tää eroperheen elämä mitään herkkua oo..

 

[:>]

Meilläkin oli isoin kriisi päällänsä silloin kun eka lapsi oli melkein vuoden ikäinen.... 2kk olimme erossakin kunnes loppujen lopuksi, kummankin viilettäessä milloin missäkin vuorollaan, tajusimme palata yhteen... näin on parempi

 

[22]

Tää on niin tosi

 

[Kylkiluu]

On totta, että osaan eroista liittyy se yhteisen tahdon ja ehkä aidon rakkaudenkin puute. Se, että menneinä vuosikymmeninä avioero oli harvinaisempaa, selittyy monella tekijällä, joista yksi on se, että eron saaminen oli nykyistä huomattavasti vaikeampaa. Nykyinen järjestelmä on ainoa toimiva ja ihmisoikeuksia kunnioittava. Avioliitto on sitä mitä sen kuuluukin olla: Kahden ihmisen välinen sopimus, joka voidaan solmia tai purkaa ilman lain määrittelemiä "hyväksyttyjä" syitä.

Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia ja monisyisiä, että on mahdotonta määritellä, milloin ero on "turha" ja milloin taas aiheellinen. Itse näkisin että ero on oikea ratkaisu silloin kun se toisesta tai molemmista osapuolista tuntuu oikealta vaihtoehdolta.

Tuohon ap:n viimeiseen lauseeseen täytyy sen verran kommentoida, että mä olen ns. eroperheestä ja meidän perheellemme vanhempiemme avioero oli todella positiivinen muutos. Minä ja sisaruksemme emme koskaan ole toivoneet että vanhempamme palaisivat yhteen, päinvastoin...

 

[toisaalta]

Näitä on aina yhtä "kiva" lukea. Kun ei minullakaan puolihullua hakkaajapuolisoa ole, vain väsymyksestä johtuvaa lievää väkivaltaa. Aina nämä kirjoitukset (tai sama jonkun sanomana) nostaa syyllisyyden, eroanko liian helposti, lapset olisivat onnellisia jos emme eroaisi jnejne.

 

[luulen]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

 

[ap]

On totta, että osaan eroista liittyy se yhteisen tahdon ja ehkä aidon rakkaudenkin puute. Se, että menneinä vuosikymmeninä avioero oli harvinaisempaa, selittyy monella tekijällä, joista yksi on se, että eron saaminen oli nykyistä huomattavasti vaikeampaa. Nykyinen järjestelmä on ainoa toimiva ja ihmisoikeuksia kunnioittava. Avioliitto on sitä mitä sen kuuluukin olla: Kahden ihmisen välinen sopimus, joka voidaan solmia tai purkaa ilman lain määrittelemiä "hyväksyttyjä" syitä.

Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia ja monisyisiä, että on mahdotonta määritellä, milloin ero on "turha" ja milloin taas aiheellinen. Itse näkisin että ero on oikea ratkaisu silloin kun se toisesta tai molemmista osapuolista tuntuu oikealta vaihtoehdolta.

Tuohon ap:n viimeiseen lauseeseen täytyy sen verran kommentoida, että mä olen ns. eroperheestä ja meidän perheellemme vanhempiemme avioero oli todella positiivinen muutos. Minä ja sisaruksemme emme koskaan ole toivoneet että vanhempamme palaisivat yhteen, päinvastoin...

En väittänytkään kaikkia eroja turhiksi. Teillä ollut varmaan niin, että te lapset olette kärsineet ja silloin toki ero on hyvä ratkaisu Moni ero kuitenkin selittynee sillä, että muutkin eroaa, eikä yhdessä pysymiseen kohdistu paineita. Etenkin miehen on siis täysin hyväksyttävää "jättää perheensä".

 

[ap]

Näitä on aina yhtä "kiva" lukea. Kun ei minullakaan puolihullua hakkaajapuolisoa ole, vain väsymyksestä johtuvaa lievää väkivaltaa. Aina nämä kirjoitukset (tai sama jonkun sanomana) nostaa syyllisyyden, eroanko liian helposti, lapset olisivat onnellisia jos emme eroaisi jnejne.

Väkivalta ei KOSKAAN ole oikein! Olet toiminut ihan niin kuin kuuluukin! Voimia!

 

[Musupulla]

Mä oon myös samaa mieltä.

 

[ap]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

Tätä vähän ajoin takaakin. Lopulta kukaan ei ole onnellinen, kun ei se kuppi täyty koskaan. Aina jollakin on vielä paremmin kuin itsellä ja taas etsitään muuta.

 

[tilhi]

joskus suhde tulee tiensä päähän, syystä taikka toisesta.. ilman suurempaa draamaa.. ja jos ei ole onnellinen niin järjetöntähän se on siinä jatkaa.. asioita voi toki yrittää korjata, mutta entä jos toinen ei näe suhteessa vikaa mutta toinen on onneton ja kokee ettei se toimi, mitä silloin voi korjata?
mä itse halusin erota pojan ollessa 1v2kk olin onneton, en jaksanut enää miehen kanssa vääntämistä, olin väsynyt eikä mies osallistunut, mulla itsellä oli ongelmia (masennus aj ahdistus) koin että en saanut olla oma itseni etc. eron jälkeen olen ollut onnellinen, iloinen ja vaikak olenkin ollut yksin vastuussa lapsesta niin on ollut helpompaa kun ei ole sitä vitutusta miehen takia 24/7

eli vaikka meillä ei ollut mitään sen suurempaa draamaa niin lapsensaanti osoitti että me emme sopineet toisillemme, ei siinä olisi mikään yrittäminen auttanut

 

[v]

Tuo just on järkyttävää, että on niin nykypäivää, että mies "jättää perheensä" ja sitten vain kohautellaan olkapäitä, et sekin teki niin. Mun ex-anoppi ei saanut kertaakaan sanaa suustansa, että olis pojalleen sanonu, et mitä sun päässä liikkuu kun perhees jätät, sitte mulle itki, että kuinka tässä kävi näin. olis jutellu poikansa kanssa!

 

[ennen.]

Oletteko miettineet, että nykyään mennään naimisiin eri syistä kuin ennen? Tai että nykyään parit hankkivat lapsia eri syistä kuin ennen?

 

[v]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

Tätä vähän ajoin takaakin. Lopulta kukaan ei ole onnellinen, kun ei se kuppi täyty koskaan. Aina jollakin on vielä paremmin kuin itsellä ja taas etsitään muuta.

Mun ex sai kaiken.. kaikkeen mä suostuin, mutta mikään ei enää riittänyt.

 

[vieras]

Ennen oli muutakin yhteistä kuin vaan se koti. Elettiin maanviljelijäperheissä joissa yhdessä pidettiin sitä tilaa pystyssä. Meillä tilanne että mies viljelee minun omistamaa maatilaa. Molemmille tulis aika tiukkapaikka jos meille tulis ero.

 

[Keittiönoita]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

Totta. Nykyisin on myös subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten naisen asema eron jälkeen on merkittävästi parempi kuin esim 50 vuotta sitten. Mä luulen, että 50 vuotta sitten olisi erottu siinä missä nykyäänkin, jos naisella olisi silloin ollut samanlaiset mahdollisuudet pärjätä lasten kanssa ilman miestä.

 

[Keittiönoita]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

Totta. Nykyisin on myös subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten naisen asema eron jälkeen on merkittävästi parempi kuin esim 50 vuotta sitten. Mä luulen, että 50 vuotta sitten olisi erottu siinä missä nykyäänkin, jos naisella olisi silloin ollut samanlaiset mahdollisuudet pärjätä lasten kanssa ilman miestä.

 

[ap]

Ennen oli muutakin yhteistä kuin vaan se koti. Elettiin maanviljelijäperheissä joissa yhdessä pidettiin sitä tilaa pystyssä. Meillä tilanne että mies viljelee minun omistamaa maatilaa. Molemmille tulis aika tiukkapaikka jos meille tulis ero.

Niin, mutta jos ajatellaan se "ennen" vaikka vain 20v taaksepäin, niin ei se pelkällä maanviljelyllä sitten selity, että yhdessä pysyttiin.

 

[vieras]

Mä luulen, että nykyään erotaan helpommin kuin "ennen" siitä syystä, että ihmisillä on enemmän houkutuksia ja mahdollisuuksia, kun koskaan ennen. Halutaan nähdä ja kokea paljon, eikä haluta tyytyä siihen mitä on, kun voi saada enemmän ja parempaa. Naiset ei myöskään ole enää taloudellisesti riippuvaisia miehistään, eikä eroa pidetä ennää samanlailla häpeänä, kun joskus aikoinaan.

Totta. Nykyisin on myös subjektiivinen päivähoito-oikeus, joten naisen asema eron jälkeen on merkittävästi parempi kuin esim 50 vuotta sitten. Mä luulen, että 50 vuotta sitten olisi erottu siinä missä nykyäänkin, jos naisella olisi silloin ollut samanlaiset mahdollisuudet pärjätä lasten kanssa ilman miestä.

En jaksa uskoa, että olisi erottu niin paljon. Nykyisin etsitään elämyksiä kaikesta enemmän.