Ihmeellinen yhteys toiseen ihmiseen

["hmmmmm"]

Tuntuu hullulta ja moni leimaa hulluksi, mutta tämä on totta ja elävästä elämästä. Minulla on joku outo yhteys erääseen ihmiseen, joka oli joskus iso osa elämääni. Emme ole pitäneet vuosiin säännöllisesti yhteyttä, elämä on erottanut. Yhteydenottomme tapahtuvat silloin, kun tulee tunne, ettei toisella ole kaikki hyvin. Esimerkiksi kerran minulle iski yhtäkkiä kova levottomuus ja kovat kivut vatsaan, seuraava ajatus olikin, että tämä ihminen on sairaalassa. Laitoin viestin, vastauksena tuli, että hän joutui sairaalaan vatsakipujen vuoksi ja leikkaus edessä.
Yhteys toimii molempiin suuntiin eli myös hän aistii, jos minulla ei kaikki ole hyvin. Esim. sain pari viikkoa sitten suru-uutisen iltapäivällä ennen viittä. Ollessani todella surullinen, en voi syödä, vaan ajatuskin syömisestä etoo. Samana iltana tämä ihminen soitti pitkästä aikaa ja kysyi ensimmäisenä, onko minulla kaikki hyvin, koska hän oli ollut viiden maissa laittamassa ruokaa, kun hänelle oli tullut outo levoton ja surullinen olo sekä nälkä kadonnut täysin.

Kummallakaan ei ole muiden kanssa tällaista yhteyttä. Onko teillä kokemusta vastaavasta?

 

[BootyPeppi]

Minulla on myös yhteys erääseen, en edes tunne häntä kovin hyvin mutta näemme esimerkiksi samoja unia.

 

[käkikellokallo]

On, mutta hullultahan se kuulostaa... Ja ihan samalla lailla siinä mielessä, että joskus oltiin todella läheisiä, mutta elämä vei eri suuntiin ja kaupunkeihin...

Esimerkkeinä: Soitin tälle ihmiselle onnitellakseni opiskelupaikasta. Hän oli vasta saanut tietää saaneensa paikan. Minulla oli vahva mielikuva, että hän olisi jo lähettänyt viestin ja kertonut asiasta, mutta olinkin vain nähnyt unta. Vuosi sitten minulla oli kuukausia kestänyt kestovitutus, enkä yhtään tiennyt, mistä se johtui. Kiukuttelin kaikille ja purin outoa pahaa oloani muihin ihnmisiin. Vasta taannoin, kun taas näin tätä ihmistä, kertoi hän kärsineensä pahasta burn outista viime talvena (juuri samoina kuukausina), ja lukittautuneensa kotiinsa pimeään kuukausiksi. Lähetin hänelle jo silloin (talvella) viestiä, mutta vastaus oli ympäripyöreä. Ei kuulemma ollut jostain syystä kehdannut kertoa tilastaan kenellekään... Myös hänen kihlautuessaan (mistä siis en mitään tiennyt) minulla tuli hassun onnellinen olo ja tuli tunne, että pitääkin soittaa tälle ihmiselle, mutta näinkin heti fb:stä, että kihlathan siellä tuli (kuva ja hehkutus oli netissä alta aikayksikön kosinnasta).

Äitiini (jonka kanssa en todellakaan ole koskaan ollut läheinen tai hyvissä väleissä) minulla on samankaltainen yhteys, mutta negatiivisessa mielessä. Alan aina hermostuneesti hamuilla puhelintani (jota en todellakaan tiuhaan räplää, se voi lojua päiviä putkeen kassissa) aina hetkeä ennen, kun hän soittaa. Monesti myös, jos minulla on jotain asiaa äidille ja mietin, että onkohan tässä nyt sitten soitettava, pärähtää puhelimeni, ennenkuin olen numeroa saanut näppäiltyä ja yleensä vielä niin, että äiti suoraan kysyy, että mitä asiaa (vaikka itse soitti). Olen siis hullu (vähintään) toisessa sukupolvessa.

 

[sattumaa]

Maailmassa on paljon äärettömiä asioita. Pistäisin tuon juttusi erikoisen sattuman piikkiin.

 

[xxc]

Olen tätä asiaa pohtinutkin monesti. Usein myös mietin että olenko vain sekaisin.. Kuulostaa hyvinkin tutulta nämä edellä mainitut asiat. Koen asioita mitä en osaa selittää. Osittain osaan tulkita tuntemuksia, toisinaan koen että ne sotkeutuu omiin tunteisiin. Sitä kun on vaan niin vaikea sanoa että minä vaan tiedän jostain että asia on juuri näin. En sitä sen paremmin osaa selittää. Ne ymmärtää, ketkä kokee samoin. Toisiin ihmisiin saa helpommin yhteyden kuin toisiin. kumppaniin nyt yleensä tulee helpoiten sekä hyvään ystävään tämä että vaan vaistoaa asioita vaikka välissä olisi satoja kilometrejä ja ei yhtään sanaa. On hetkiä jolloin itsekkin kyseinalaistan vaistoni, mutta hyvin paljon niihin kuitenkin luotan. Harvoin ne on väärässä ollu. Joskus toivon että ne olisi todella väärässä joidenkin asioiden suhteen

 

[vierailija]

Meiän luokalla on yks poika jonka kans vaan aina joudun arpomalla samaan ryhmään tai pariksi tai virekkäisille istumapaikoille... Lisäksi meillä on aina samat työt yhtäaikaa tekemättä...

Tää alko jo häkellyttää mua oikeesti:

Se oli pois koulusta ainoana oppilaana sinä päivänä... Meiän luokka teki office 365 tunnuksia ja sehän ei nyt voinu tehä sitä ku se oli pois koulusta No meille annettiin niitä salasanoja joilla pysty kirjautuu sisään sinne officeen... No kaikilla muilla se kirjas sinne sisään ja mulla se ilmotti että tili ei oo käytössä...
Sit se poika tuli kouluun ja mun piti hakee tunnukset sen kanssa kahestaa ja me oltii luokan ainoot keillä sitä tiliä ei ollu olemassakaan vaikka mulla sen ois pitäny olla ku olin koulus...
Musta alkaa tuntuu et oon vähä ihastunu siihen näitten tapahtumien varjolla