Ihastus

["yksvaan"]

Pakko ees jonnekin vähän avautua, kun en oikein kenellekään voi puhua. Eli olen ihastunut työkaveriin, jonka tunnen kyllä muutenkin, mutta tosiaan nykyään ollaan samassa työpaikassakin. Ja olen naimisissa ja meillä on kaksi pientä lasta. Ihastuksen kohteen tunsin jo ennen kuin sain lapsia, mutta olin silloinkin jo varattu ja muutenkin taisi parisuhteessa mennä paremmin. Nyt tosiaan miehen kanssa ei oikein hyvin mene, jotenkin tuntuu ettei kauheesti ees tykätä enää toisistamme, mies on kyllä aistinut mun puolelta jotain ja yrittää lämmitellä välejä, mutta mä en vaan syty enää oikein millään siihen. Tuntuu, että oon itekin ilkeä ja inhottava sitä kohtaan.

Päässä vaan pyörii asiat hulluna ja perhoset lentelee vatsassa kun nään ihastusta. Tuntuu, että tunteita voisi olla vastapuolellakin, mutta sen verran on kiltti mies, ettei varmaan ryhdy perheen hajottajaksi enkä itsekään halua pettäjäksi ryhtyä. Sitten toisaalta aattelen vaan lapsia ja ehjää perhettä, pitäiskö kuitenkin vaan jatkaa yhdessä. On tää vaan niin vaikeeta.

Onko muilla ollut samanlaista, mitä ootte tehneet, onko kukaan eronnut, kun alkaa tuntua ettei oman miehen kanssa enää oo oikein kivaa ja alkaa ihastua muihin?

 

["vieras"]

Kun oma miehesikin koittaa lämmittää teidän välejä, eikö kannattaisi unohtaa ihastus? Tuskin sinunkaan miehellä aina on ollut kivaa sinun kanssasi, mutta vaikuttaa siltä, että hän yrittää korjata asiaa eikä ala etsiä ratkaisua toisesta naisesta tai erosta. Sitä kutsutaan avioliiton hoitamiseksi, ilman sitä avioliitto ei kestä. Voithan sinä rikkoa perheen, erota ja ottaa uuden miehen, ja kun elämä ei enää olekaan niin emilettömän kivaa jossain vaiheessa hänen kanssaan, otat taas uuden jne. Ellei mies ehdi lähteä ennen sinua.

 

["vieras"]

Ihastumiset kuuluu ihan jokaiseen pitkään liittoon ja niitä tulee ja menee, ihan fakta.

Mutta, toiset muistelee sitä vihkivalaansa ja saa aiansa kunnialla kuntoon ja huomaavat että olisi ollut typerää päästää tunteita valloilleen ensimmäisen ihastuksen ja avioliittokriisin sattuessa ja toiset toimiivat hätiköidysti, useimmiten huonoin seurauksin. Ihastumiseenhan kuuluu että kuvittelee sen vastapuolen ajattelevan samoin. Nää on asioita jotka pitäis painattaa johonkin avioliitto-oppaaseen ja jakaa kihlasormusten mukana kaupasta tjn.

Itse sun on pääs lyötävä mäntyyn.

 

["123"]

[QUOTE="vieras";24124262]Kun oma miehesikin koittaa lämmittää teidän välejä, eikö kannattaisi unohtaa ihastus? Tuskin sinunkaan miehellä aina on ollut kivaa sinun kanssasi, mutta vaikuttaa siltä, että hän yrittää korjata asiaa eikä ala etsiä ratkaisua toisesta naisesta tai erosta. Sitä kutsutaan avioliiton hoitamiseksi, ilman sitä avioliitto ei kestä. Voithan sinä rikkoa perheen, erota ja ottaa uuden miehen, ja kun elämä ei enää olekaan niin emilettömän kivaa jossain vaiheessa hänen kanssaan, otat taas uuden jne. Ellei mies ehdi lähteä ennen sinua.[/QUOTE]

^^ Olipas syyllistävä kirjoitus.

Tunnettasi et varmaan voi kieltää, olet ihastunut kun olet. Mutta pettämään en lähtisi, siinä satuttaa montaa ihmistä loppupeleissä, myös itseään. Mieti nyt rauhassa rakastatko omaa miestäsi vielä ja tahdotko yrittää hänen kanssaan? Jos tahdot, ja hän tahtoo, voitte hakea myös apua ulkopuoliselta taholta. Jos et halua enää yrittää, ei sille sitten mitään mahda. Ihastus tähän työkaveriin joko menee ohi aikanaan tai sitten teistä voi tulla tulevaisuudessa pari. Mutta ole rehellinen, ennen kaikkea itsellesi! Tsemppiä!

 

["123"]

[QUOTE="vieras";24124369]Ihastumiset kuuluu ihan jokaiseen pitkään liittoon ja niitä tulee ja menee, ihan fakta.

Mutta, toiset muistelee sitä vihkivalaansa ja saa aiansa kunnialla kuntoon ja huomaavat että olisi ollut typerää päästää tunteita valloilleen ensimmäisen ihastuksen ja avioliittokriisin sattuessa ja toiset toimiivat hätiköidysti, useimmiten huonoin seurauksin. Ihastumiseenhan kuuluu että kuvittelee sen vastapuolen ajattelevan samoin. Nää on asioita jotka pitäis painattaa johonkin avioliitto-oppaaseen ja jakaa kihlasormusten mukana kaupasta tjn.

Itse sun on pääs lyötävä mäntyyn.[/QUOTE]

Näitä tyrmäyksiä näköjään satelee. Tässä ei käsittääkseni ole kyse mistään pikkuihastumisesta, nehän tulevat ja menevät, eivätkä vaikuta parisuhteeseen. Vaan siitä että ap todella pitää työkaveristaan ja tuntee ettei rakasta enää omaa miestään?

 

["yksvaan"]

Joo meillä on jo aika pitkä liitto takana ja tottakai ihastumisia on ollut (varmaankin myös miehellä), mutta missä vaiheessa kannattaa sit enää jatkaa jos elämä on jatkuvaa kinastelua ja riitelyä ja elämistä ihmisen kanssa, joka tuntuu välillä inhoavan minua. Muutenkin nyt alkaa arvomaailmat mennä eri suuntiin jne. Ja lähinnä mietin nyt vaan eroamista ja sitä, että oisko tuolla jossain sit kuitenkin mies, jonka kanssa vois taas tuntea ittensä rakastetuksi, en niinkään ajattele että aloittaisin edes jonkinlaista suhdetta tämän ihastuksen kanssa.

 

["yksvaan"]

Tais siis tottakai ajattelen joka päivä mahdollista yhteistä elämää ihastuksen kanssa, mutta realistina ajatettelen myös, että vaikka eroaisin miehestäni, en nyt välttämättä pääsisi suhteeseen tämän ihastuksen kanssa. Niin ja ihastus on lapseton sinkkumies.

 

["123"]

Itse ajattelen niin että jokaisella "merkityksellisellä" ihmisellä meidän elämässä on jokin tarkoitus. Että esim. tää sun ihastus on joko sulle hyvä kumppani tai sitten hänellä on jokin muu tarkoitus, esim. avata sun silmät näkemään tilanne missä olet ja pääsemään eteenpäin tavalla tai toisella.