Ihastunut toiseen

[Ihastunuti]

Olen ollut ihastunut toiseen mieheen muutaman kuukauden. Oman miehen kanssa olen ollut yhdessä reilut 10 vuotta, ja meillä on kaksi lasta. Avioliitto miehen kanssa on ollut varsin räiskyvä ja siksi hankalakin, mutta nyt tilanne on yli vuoden ollut sellainen, että välimme ovat totaalisen poikki. Ei seksiä, ei mitään kosketusta, ei juuri tavanomaisia juttelivat kummempaa kontaktia, vain lastenhoitoa vuorotellen ja kasvatuksesta ja kotitöistä riitelyä.

Tapasin työn merkeissä kiinnostavan, hieman nuoremman miehen, joka jonkin ajan kuluttua osoitti merkkejä ihastumisesta. Hiljalleen minäkin ihastuin. Nyt olemme tavanneet vapaa-aikana (oikeastaan työtapaamiset ovatkin ohi) kerran. Tiesin jo tapaamiseen mennessäni, mitä tulee tapahtumaan. Mieskin sanoi toivoneensa, vaikka ei tiennyt varmasti minun tunteistani. Kahvittelu venyi monen tunnin suutelusessioksi lähes keskellä kaupunkia!! Koko ajan pelkäsin että joku tuttu näkee.

Nyt on ristiriitainen olo... Ihastusta ilmassa, tekstaria pukkaa mieheltä, joka on myös varattu (seurustelee). Toisaalta en edes usko todeksi, toisaalta tuntuu, että se oli seikkailu, jonka en anna toistua. En uskalla ehkä tavata, vaikka laitoin tekstariinkin että koko ajan ajattelen, missä ja milloin nähtäisiin...

Oli ihanaa kokea perhoset mahanpohjassa kuin teinitytöllä, kun vieras mies suuteli... Ja puhui tietenkin mukavia, mitä oli myös mukava kuulla. Raastaa tieto siitä, että mies on oman tyttöystävänsä luona.

Toisaalta on morkkis, vaikka suhde omaan mieheen on kuollut, tuskinpa miestäkään juuri liikuttaisi jos saisi tietää.

Miksikö olen yhdessä aviomieheni kanssa? Tottumuksesta, helpon lastenhoidon ja talolainan takia.

 

[sama tilanne aikanaan]

Oli minulla. 2 lasta silloin ja olin naimisissa. Jotenkin vain kaikki hiipu,mieheni ei sytyttänyt minua enää sängyssä eikä muutenkaan. Puoli vuotta yritin väkisin pelastaa meidän liittoa mutta tajusin että tunteilleen ei voi mitään eikä itseään voi pakottaa mihinkään. Itse myös tutustuin paljon nuorempaan mieheen ja ja tunne oli niin ihana. Hän ei ollut kuitenkaan syy miksi erosimme vaan pikemmiten tämä ihminen sai minut ymmärtään että jos haluan toista miestä niin en enää rakasta omaani. EN voi uskoa että kun rakastat oikeasti niin pystyt ihastumaan toiseen..Kannattaa miettiä että elämän on niiin lyhyt ja kannattaa elää se täysillä ja tehdä elämässään sen mikä tekee sinut onnelliseksi? Mieti elätkö itseäsi vai muita varten?

 

[no joo]

Oli minulla. 2 lasta silloin ja olin naimisissa. Jotenkin vain kaikki hiipu,mieheni ei sytyttänyt minua enää sängyssä eikä muutenkaan. Puoli vuotta yritin väkisin pelastaa meidän liittoa mutta tajusin että tunteilleen ei voi mitään eikä itseään voi pakottaa mihinkään. Itse myös tutustuin paljon nuorempaan mieheen ja ja tunne oli niin ihana. Hän ei ollut kuitenkaan syy miksi erosimme vaan pikemmiten tämä ihminen sai minut ymmärtään että jos haluan toista miestä niin en enää rakasta omaani. EN voi uskoa että kun rakastat oikeasti niin pystyt ihastumaan toiseen..Kannattaa miettiä että elämän on niiin lyhyt ja kannattaa elää se täysillä ja tehdä elämässään sen mikä tekee sinut onnelliseksi? Mieti elätkö itseäsi vai muita varten?

Tässä taidetaan nyt kyllä elää tunteitaan varten.

Miksiköhän lapsia saadessa ihmiset vakuuttavat, että tämän pienen ihmisen puolesta minä teen mitä vain. Siihenkö se loppuu, kun lapset ovat vielä pieniä ja ensimmäisen kerran alkaa ulkopuolinen huomio kutkuttaa kihelmöinniksi asti?

Kun ihminen on riittävän vihainen ja pettynyt, hän selittää itselleen mitä tahansa ok toiminnaksi. Mitä enemmän toisesta välittää, sitä vihaisempi ja pettyneempi on kun suhteessa on ongelmia.