Ihastumisesta??!?!?!

[kirppu]

Mistä johtuu, että onnellinen, perheellinen nainen ihastuu aina niin helposti? Niin...ja arvaattehan sen, että puhun tietysti itsestäni.

Elämä on kaikinpuolin mallillaan. Rakastava aviomies, terveet lapset, oma koti, hyvä työpaikka ja tasapainoinen ja hyvä suhde mieheni kanssa.

Olen aina ollut sellainen, että ihastun miehiin yksi toisensa jälkeen...tai en nyt ihan, mutta melkein. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja minun on ollut aina helppo ystävystyä miesten kanssa.

En ole koskaan pettänyt miestäni, enkä todellakaan hyväksy sellaista. En myöskään näitä ihastumisia ole vienyt eteenpäin milläänlailla, vaan pitänyt sen tiedon vaan itselläni.

En vaan ymmärrä, miksi minut on niin helppo valloittaa? Myönnän siis olevani heikko miehiin

Niin...siinäpä se....kommentoikaa, jos jaksatte....

 

[pienenhetken]

no mutta eihän siinä ole mitään pahaa =)

 

[sini]

Ihan samaa mietin täällä... Ja kaikenlisäksi mä oon mustasukkanen tästä miehestä ja mua kyrsii jos se ei huomioi mua. Joo, menen hoitoon.

 

[Kirppu]

Ihan samaa mietin täällä... Ja kaikenlisäksi mä oon mustasukkanen tästä miehestä ja mua kyrsii jos se ei huomioi mua. Joo, menen hoitoon.

Eli säkin ihastut toisiin miehiin? Kiva Oikeesti, luulin jo että saan paskaa niskaan tästä. Niin...ihastun ja ihastun ja ihastun taas. Nyt kylläkään en oo pitkään aikaan ihastunut, mutta nyt huomasin olevani ihastunut työkaveriini. Jah...luulen, että sekin taitaa olla muhun?!?! EN KYLLÄ SILTIKKÄÄN AIJO VIEDÄ TÄTÄKÄÄN IHASTUSTA ETEENPÄIN!!!!

 

[Tallu -]

Olen aina ollut sellainen, että ihastun miehiin yksi toisensa jälkeen...tai en nyt ihan, mutta melkein. Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja minun on ollut aina helppo ystävystyä miesten kanssa.

Onko sinusta ystävystyminen ja ihastuminen sama asia? Entä voisiko se olla vain viehättymistä toisen ihmisen persoonallisuudesta?