Ihastuin sitten kaverimieheeni:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja apple
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

apple

Vieras
Ollaan tunnettu 3-4 vuotta ja ikinä ei ole ollut ilmassa muuta kuin kaveruutta. Meillä on myös paljon paljon yhteisiä ystäviä, joiden kanssa ollaan vietetty aikaaja ihan kahdestaan ollaan oltu paljon. Hänen kanssa on tosi kiva olla, tullaan hyvin toimeen ja kaikesta voi puhua.

Nyt kuitenkin huomasin, että taidan olla vähän kiinnostunut.. En aluksi tunnistanut sitä tunnetta, mutta huomasin, että olen jotenkin jännittynyt hänen seurassaan ja haluan näyttää tavallista paremmalta jos mennään jonnekin, yritän käyttäytyä viehkeämmin.

Ennen vain vedin suurin piiretin verkkarit jalkaan, en meikkallut pahemmin häntä varten, käyttäydyin vapautuneesti jne. Nyt saatan valita kahvittelua varten vaatteita tunnin ja maalata naamaa toisen mokoman. Ihmettelin, mistä tällainen johtuu, mut ta sitten se iski tajuntaan: olen ihastunut.

Tämä on todella ärsyttävää, enkä enää osaa olla hänen kanssaan. Koen myös jonkinasteista mustasukkaisuutta hänen seuralaisistaan (ei kylläkään seurustele) ja jos hänellä on ollut jotain juttua jonkun naisen kanssa ja nähdään sen jälkeen, niin yritän olla erityisen kaunis ja hurmaava.

Tiedän kyllä, että hän on ollut kiinnostunut minusta ja taitaa olla vieläkin, mutta en silti oikeasti tahtoisi mitään sen enempää. Hänessä on vaan joku juttu, ei osaa selittää.

Mitä tässä pitäis tehdä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja mur-mur:
Joskun nuinhin käydä voi..uskaltaisitko antaa vain nyt tunteittesi vapaasti viedä!?:):heart:
..sittenhän sen näkee, mihin johtaa..

Ei! Kun en mä halua, en osaa selittää. En vaan ole noin yksinkertainen juttu. Kun tavallaan olen ihastunut, mutta tavallaan myös hiukan "ällöttää" (ei ehkä oikea sana, mut en keksinyt parempaakaan kuvaamaan nyt). Ulkonäöllisesti ei mun tyyppinen ollenkaan, ihmisenä tavallaan kyllä. On kohtelias ja osaa käyttäytyä ja olla ja jutella naisen kanssa. Vaikea tilanne.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mur-mur:
Joskun nuinhin käydä voi..uskaltaisitko antaa vain nyt tunteittesi vapaasti viedä!?:):heart:
..sittenhän sen näkee, mihin johtaa..

Ei! Kun en mä halua, en osaa selittää. En vaan ole noin yksinkertainen juttu. Kun tavallaan olen ihastunut, mutta tavallaan myös hiukan "ällöttää" (ei ehkä oikea sana, mut en keksinyt parempaakaan kuvaamaan nyt). Ulkonäöllisesti ei mun tyyppinen ollenkaan, ihmisenä tavallaan kyllä. On kohtelias ja osaa käyttäytyä ja olla ja jutella naisen kanssa. Vaikea tilanne.

Mäkin joskus olin erittäin ihastunut mun kaverimieheeni. Ois ollu monella tavalla mun unelmamies, mutta ei vaan "sytyttänyt" :( Suorastaan ketutti (ja ketuttaa vieläkin), että just se kipinä puuttui, mutta minkäs teet... Ei sitä voi toisen kanssa loppuelämää elää platonisessakaan suhteessa :D
 
Mä olin kanssa useamman vuoden ihastunut kaveri-miekkoseen (Vaikka seurustelinkin omalla tahollani ja hän omalla tahollaan..) Myönsi kerran mulle humalassa, että on ollut kiinnostunut minusta...Harmitti vietävästi, kun seurustelin silloin erään ihmisen kanssa...Suhde oli jumittunut paikoilleen ja seksielämä...tai jos sanoisi mikä seksielämä ei koskaan toiminut..
Asia haudattiin vaan humalaisten juttujen piikkiin...
Aikaa kului ja erottiin seurustelukumppanini ehdotuksesta..Ensin surin eroa kovasti, kunnes tajusin että olen vapaa!!!Erään tuttavani juhlissa kaverismieheni ja minun välit lähenivät...Puolitoista kuukautta kerkesin olemaan sinkkuna ja menimme yhteen :heart:
Ja tämä on ollut elämä ihaninta aikaa :heart:
Kaikilla ei tietenkään asiat vältsisti mene näin, joten kannattaa punnita tunteet tarkalleen...ettei mene ystävyys pilalle..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mur-mur:
Joskun nuinhin käydä voi..uskaltaisitko antaa vain nyt tunteittesi vapaasti viedä!?:):heart:
..sittenhän sen näkee, mihin johtaa..

Ei! Kun en mä halua, en osaa selittää. En vaan ole noin yksinkertainen juttu. Kun tavallaan olen ihastunut, mutta tavallaan myös hiukan "ällöttää" (ei ehkä oikea sana, mut en keksinyt parempaakaan kuvaamaan nyt). Ulkonäöllisesti ei mun tyyppinen ollenkaan, ihmisenä tavallaan kyllä. On kohtelias ja osaa käyttäytyä ja olla ja jutella naisen kanssa. Vaikea tilanne.

Mäkin joskus olin erittäin ihastunut mun kaverimieheeni. Ois ollu monella tavalla mun unelmamies, mutta ei vaan "sytyttänyt" :( Suorastaan ketutti (ja ketuttaa vieläkin), että just se kipinä puuttui, mutta minkäs teet... Ei sitä voi toisen kanssa loppuelämää elää platonisessakaan suhteessa :D

Mua kyllä sytyttää tavallaan, mut toisaalta myös "ällöttää". Vikea kuvailla tilannetta. Haluaisin myös harrastaa seksiä hänen kanssaan, mut sit taas toisaalta en..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja mur-mur:
Joskun nuinhin käydä voi..uskaltaisitko antaa vain nyt tunteittesi vapaasti viedä!?:):heart:
..sittenhän sen näkee, mihin johtaa..

Ei! Kun en mä halua, en osaa selittää. En vaan ole noin yksinkertainen juttu. Kun tavallaan olen ihastunut, mutta tavallaan myös hiukan "ällöttää" (ei ehkä oikea sana, mut en keksinyt parempaakaan kuvaamaan nyt). Ulkonäöllisesti ei mun tyyppinen ollenkaan, ihmisenä tavallaan kyllä. On kohtelias ja osaa käyttäytyä ja olla ja jutella naisen kanssa. Vaikea tilanne.

Mäkin joskus olin erittäin ihastunut mun kaverimieheeni. Ois ollu monella tavalla mun unelmamies, mutta ei vaan "sytyttänyt" :( Suorastaan ketutti (ja ketuttaa vieläkin), että just se kipinä puuttui, mutta minkäs teet... Ei sitä voi toisen kanssa loppuelämää elää platonisessakaan suhteessa :D

Mua kyllä sytyttää tavallaan, mut toisaalta myös "ällöttää". Vikea kuvailla tilannetta. Haluaisin myös harrastaa seksiä hänen kanssaan, mut sit taas toisaalta en..


Ymmärrän hirmuisen hyvin. Ei tätä voikaan tämän paremmin selittää.

 

Yhteistyössä