O
"Onnekas"
Vieras
Tähän ketjuun toivotan tervetulleiksi kaikki ne, joiden mielestä oman lapsen kanssa vietetty aika on parasta aikaa maailmassa. Unohdetaan vähäksi aikaa kaikki kotivanhemmuuden negatiiviset puolet, kun niitä on niin paljon mediassa ja palstalla käsitelty.
Minä aloitan. Lapseni on 1v8kk ja täysin kotihoidettu. Välillä hän on ollut kotona isän, välillä äidin kanssa. Kerhoissa toki käymme. Hän on maailman empaattisin olento ja hyvin taitava kotitöissä. Lempileikkinään hän syöttää ja hoivaa lelujaan tai musisoi. Hän ei edes osaa lyödä, nipistellä tai ottaa tavaroita toisten käsistä.
Olen kuullut monta kertaa kavereilta ja neuvolasta, miten lapsi ei ikinä totu olemaan erossa vanhemmistaan, kun hoivaamme häntä liikaa emmekä anna hoitoon. Nyt hän oli juuri ensimmäisen kerran yökylässä läheisten ihmisten luona, ja kaikki meni loistavasti. Toisten lasten kanssa leikkiessään hän on tosi usein se leikinrakentaja, jonka ympärille toiset kerääntyvät.
Ihanaa että yhteiskunta on antanut perheellemme mahdollisuuden viettää aikaa kotona lapsen kanssa.
Minä aloitan. Lapseni on 1v8kk ja täysin kotihoidettu. Välillä hän on ollut kotona isän, välillä äidin kanssa. Kerhoissa toki käymme. Hän on maailman empaattisin olento ja hyvin taitava kotitöissä. Lempileikkinään hän syöttää ja hoivaa lelujaan tai musisoi. Hän ei edes osaa lyödä, nipistellä tai ottaa tavaroita toisten käsistä.
Olen kuullut monta kertaa kavereilta ja neuvolasta, miten lapsi ei ikinä totu olemaan erossa vanhemmistaan, kun hoivaamme häntä liikaa emmekä anna hoitoon. Nyt hän oli juuri ensimmäisen kerran yökylässä läheisten ihmisten luona, ja kaikki meni loistavasti. Toisten lasten kanssa leikkiessään hän on tosi usein se leikinrakentaja, jonka ympärille toiset kerääntyvät.
Ihanaa että yhteiskunta on antanut perheellemme mahdollisuuden viettää aikaa kotona lapsen kanssa.