Toggle sidebar

Ihanaa muistamista ja tukea....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Armiliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

Armiliina

Vieras
Eilen ja tänään parhaat ystäväni ovat käyneet ja muistaneet minua. Voi kuinka lämmittää mieltä se myötäeläminen, mitä oon näiden ystävien taholta saanut kokea.

Ennen en uskonutkaan kuinka puhdistava vaikutus puhumisella on! Mitä useammin saan kerrata itselleni vaikean kokemuksen, sitä helpommaksi sen todeksi uskominen tulee.

Kuolema ottaa niskasta kiinni, eikä sen otteesta pääse irti. Tämän illan uskon olevan helpompi kuin eilisen, ehkä huominen on taas tätäkin helpompi.

Muistakaa rakkaat palstalaiset kertoa rakkaillenne, että he ovat tärkeitä. Koskaan ei tiedä milloin se viimeinen lähtö on!


 
Alkuperäinen kirjoittaja lumihiutale82:
anteeksi mutta kuka on kuollut? :hug: voimia kovasti
Click to expand...

Minun isäni sai yllättäen sunnuntaina iltapäivällä aivoverenvuodon, nukkui pois eilen aamulla, viisi minuuttia sen jälkeen kun ehdin sairaalaan katsomaan häntä.


Ei tätä voi oikeasti todeksi uskoa...
 
Tänään käytiin vastaanottamassa isän ruumis, kun se tuotiin hänen kotipaikkakunnalleen sairaalasta. Äidin ja siskojen ja veljen kanssa laulettiin isille 'Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa ja murheet lopettaa...'

Kyllä pelottaa, miten äiti tulee jaksamaan ilman isää. Yhdessä ovat olleet vuosikymmeniä, ikävä on aivan valtava...

Mutta jotenkin lohduttaa ajatus siitä, että isä itse koki kaiken olevan valmista kotona. Vielä viime viikolla oli isä todennut äidille katsellessaan kurkiparvea taivaalla: -Kyllä ne tietävät milloin täytyy lähteä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Armiliina:
Tänään käytiin vastaanottamassa isän ruumis, kun se tuotiin hänen kotipaikkakunnalleen sairaalasta. Äidin ja siskojen ja veljen kanssa laulettiin isille 'Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa, vaivoista vapahtaa ja murheet lopettaa...'

Kyllä pelottaa, miten äiti tulee jaksamaan ilman isää. Yhdessä ovat olleet vuosikymmeniä, ikävä on aivan valtava...

Mutta jotenkin lohduttaa ajatus siitä, että isä itse koki kaiken olevan valmista kotona. Vielä viime viikolla oli isä todennut äidille katsellessaan kurkiparvea taivaalla: -Kyllä ne tietävät milloin täytyy lähteä.
Click to expand...

Suru vie aikansa kaikilta, ite menetin isäni viime marraskuussa yllättäen :'( myös aivoverenvuodon seurauksena ja ikävä on edelleen ja tulee aina olemaan. Hän sai kohtauksen kotona, ehti olla sairaalassa 1½ viikkoa tajuihinsa tulematta ja se oli siinä, aiemmin täysin terve mies. Meillä kans äiti ei ollut koskaan ollut yksin, vanhempiensa luota aikanaan muuttanut yhteen isäni kanssa ja ehtivät olla naimisissa 30 vuotta. Hakekaa apua jos siltä tuntuu, älkää aristelko sitä. Äitini sai alkuun mielialalääkityksen 3 kuukaudeksi ja nyt ei enää niitä tarvitse. Meillä tilannetta ehkä helpotti tämän meidän masuasukin ilmoittaminen olemassaolostaan mutta mustia hetkiä varmasti tulee olemaan vielä pitkään.

Voimia surussanne! :hug:
 
Otan osaa, mun äiti kuoli lähes 5 vuotta sitten sydänkohtaukseen ja oli mulle kova paikka, mä kävin lääkärissä joka antoi mulle muutamaksi yöksi unilääkkeet että pystyin nukkumaan kunnolla.
 
Sitä miettii mistä ihmisen voimat löytyy tuollaisella hetkellä, kuinka siitä surusta ja tuskasta voikaan selvitä. Kaikkea jaksamista sinulle ja muille läheisille nyt on kova paikka :hug:
Näin se maailma mm. opettaa, ihmisestä kouliutuu sitä hyväsydämisempi ja ajattelevampi yksilö mitä enemmän on elämän aikana tapahtunut.
 
Otan osaa suruusi, oma isäni menehtyi syöpään 5 vuotta sitten ja välillä vieläkin tulee ikävä. Hänen sairautensa eteni nopeasti, joten emme mekään ehtineen paljoa tilanteeseen sopeutua kun isä oli jo poissa :'(

 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa