Ihana kamala äiti...

[sommarcat]

En tiedä mistä alottais, mutta kyseessä siis 2v2kk poika. On kotihoidossa, eli päivät pitkät minun kanssani.

Poika nurisii, nirisee, natisee ja vaatii milloin mitäkin taukoamatta. Huom! Taukoamatta. Parhaimmillaan tunnin vinkui ja narisi maitoa, en antanut. Pitää osata pyytää kauniisti jos jotain tahtoo.
Äidin kanssa kahdestaan ollessa ei voi leikkiä hetkeäkään yksin. Saatan istua sohvalla, ja kehottaa poikaa leikkimään itsekseen, mutta ei. Nurisee ja mönkii sylissä, selkänojilla jne.
Pyytää kauniisti sitten äidiltä, että pomppimaan sänkyyn. (meillä siis saa pomppia äitin ja iskän sängyssä ). Mennään pomppiin ja niin kauan menee hyvin, kun istun tai seison, mutta kun käyn sitten maaten, niin pomppiminen loppuu ja poika pyytää leikkimään. Sama toistuu joka kerta.
Samoten jos poika pyytää pikku-autoja, annan...hän sitten tahtookin leikkiä junaradalla jne. Mikään siis ei kelpaa, kun on äiti kyseessä.
Kotihommia pystyn tekemään niin, että poika siinä keittiössä on jaloissa tai vähintäänkin seuraa perässä jokaista askellustani. :/
Isänsä kanssa kahden ollessaan poika leikkii itsekseen ja mies voi rauhassa katsella tv:tä tai olla vaikka koneella!! Siis mitä ihmettä?
Mitä oikein on tekeillä? Poika on aina ollut äidin poika, mutta nyt puheissa kuitenkin on kovaa huutoa iskä ja pappa. Teot ovat sitten vallan toista.
Mä koen todella oloni välillä vaivaantuneeksi pojan kanssa kahden. Muiden ollessa paikalla poika on kuin ei äidillä niin väliä oliskaan...
Onko muilla tälläista vai olenko mä todella niin ainutkertaisen ihana kamala äiti, että mulle voi koenkkuilla ja nurista miten vain? Vai eikö muhun voi luottaa vai onko se just niin, että muhin voi luottaa ja kaiken uhmaikäisen pahan mielen purkaa vain minuun?
Ulkoillessa, sisällä joka paikassa sama toistuu. Mikään ei kelpaa. Hmmm... :/ Aika neuvoton olo.

 

[hapsie]

Oletko ajatellut hoitoon laittamista? Vaikka puolipäiväisesti? Jos on tekemisen puutetta, ja kaipaa jtn uutta? Ja jos kokee sinut turvallisemmaksi ja tutummaksi ja siksi kiukuttelee sinulle. Näin oli ainakin meillä, kun olin kotona ja mies töissä. Nyt kun poika hoidossa, niin molemmat saa kiukuttelua ja hymyjä tasapuolisesti

 

[sommarcat]

Hoitoon laittamista en ole ajatellut. Lapseni mummon kanssa on tehty diili, että kerran viikossa poika kyläilee mummolassa ja on sitten siellä koko päivän. Aloitetaan nyt ensi viikosta, koska poika on tottunut paljon olemaan mummollaan hoidossa ja nyt sitten on mennyt kuukausi, kun ei ole siellä ollut. Me tehtiin remppaa ja poika tosiaan oli enemmän mummolassa kuin kotonaan...Muuton jälkeen poika oli oikein aurinkoinen pari viikkoa, ja ajattelin sen johtuvan siitä, että normaali arki on taas palannut kuvioon. Mutta...sitten alkoi toi taukoamaton nuriseminen. Ehkä tosiaan poika nyt sitten kaipaa aktiviteettia. Toki eihän siellä mummolassa ole sen enempää mitään hienoa aktiviittia, leikkiä ulkoilua jne. Vai onko se sitten siinä, että ei ole kotona vain äidin kanssa.

 

[Halipupu]

Ihan normaalia käytöstä mun mielestä ton ikäseltä ja varsinkin jos ei ole sisaruksia. Viikonloppu ilman lasta tekisi varmaan hyvää teille molemmille ja muutenkin useammin vapaailtoja ja menoja sulle. Mun mielestä ton ikäinen vasta harjoittelee kauniita käytöstapoja, joten löysää vähän ja anna maitoa.

 

[sommarcat]

Ihan normaalia käytöstä mun mielestä ton ikäseltä ja varsinkin jos ei ole sisaruksia. Viikonloppu ilman lasta tekisi varmaan hyvää teille molemmille ja muutenkin useammin vapaailtoja ja menoja sulle. Mun mielestä ton ikäinen vasta harjoittelee kauniita käytöstapoja, joten löysää vähän ja anna maitoa.

tuota...palatakseni tähän...miksi siis poika sitten osaa kauniisti pyytää muilta sitä maitoa, mutta ei minulta? Ei edes yritä. Löysäisinkin mieluusti, mutta tiedän pojan osaavan pyytää nätisti. Minusta se saisi koskea minuakin.
Mulla on joka viikko oma harrastus (thank god ) ja onneksi tosiaan toi mummo ottaa pojan viikottain päiväksi huomaansa. Toivottavasti se auttaisi edes osaksi.

 

[väinötär]

Hei,
valitettavaa on tämä että me äidit usein ollaan ne joille kaadetaan kaikki moska niskaan ja vain siksi että olemme himpun verran läheisempiä. Tämäkin on vaihe ja ohi menee, taas on rankkaa olla vanhempi ja varsinkin kun olet vielä kotona. Mutta usko pois, kyllä hän osaa pyytää kauniisti myös sinulta, mutta sinulle voidaan näyttää myös ne kurjat ja nurjat mielen sopukat, se olisi vain jaksettava kokea. Toki hyvää käytöstä voit vaatia normaaleissa tilanteissa just esim. siinä jos haluaa maitoa, mutta voisit auttaa häntä. Esim. jos ärjyy maitoa niin voisit katsoa häntä nenut vastakkain ja ottaa vaikka hänen kädet käsiisi ja sanot "minä haluaisin maitoa" ja sitten annat sen hänelle vaikka ei toistaisikaan sitä. Annat hänelle mallin kuinka toimia, vaikka hän osaakin sen niin ei välttämättä pysty aina niin tekemään.

:hug: koita jaksaa, tätä se meidän äitien elämä on, meille näytetään kaikki tunteet ja tuntuu, että isit saa ne parhaimmat puolet. Mutta itse olen kiitollinen, kun saan nähdä lapseni tunteiden koko kirjon, myös ne kaikkein herkimmät tunnustukset joita isi ei taida koskaan kuulla.

 

[sommarcat]

kiitos väinötär!! Sulla on aina niin rohkaisevia sanoja ja hyviä neuvoja...Olen niitä muuten aiemminkin toteuttanut. =) Onnistunein tuloksin =)

Tänään on kumma kyllä, ollut tosi aurinkoinen poika ja ollut oma itsensä. Osannut pyytää jopa minulta kauniisti, on kelvannut äidin antamat lelut ja ruoat. Liekö vaikutusta isän kotona ololla vaiko sillä, että eilen oltiin illalla kyläilemässä mukavassa kyläpaikassa...Tiedä näitä arvoituksia.
Olen väinötär siinäkin kanssasi samaa mieltä, että on ihanaa nähdä tunteiden koko kirjo. Vaikka se kirjo ei aina niin mukavaa olisikaan. Välillä vaan tulee niin hitsin turhautunut olo, kun mikään ei auta ja mitään en enään keksi.
Tämä päivä kuitenkin antoi toivoa, että ei se äiti aina niin kamala voi olla..

 

[väinötär]

Kiitän kauniisti, hyvä jos osaan joskus auttaa =)

Hyvinkin totta tuo mitä sanoit, ymmärrän täysin sen ettei tuo tunteiden kirjo aina ole niin ihananaa juuri silloin kun sattuu ja tapahtuu, juu ei minustakaan :ashamed: varsinkin kun on napero pää punaisena huutanut 45min, tapahtuu harvoin onneksi, mutta silloin tekisi mieli olla jossain muualla..

Ihanaa kun teillä on ollut hyvä päivä, kyllä niitä taatusti mahtuu arkeen enemmän kuin kurjia, sitä vain unohtaa kurjuuden keskellä ne valopilkut. Onneksi nuo murut muistuttaa meitä niistä sitten sopivasti epätoivon keskellä ja luovat uskoa meihin.

Mukavaa ja nautinnollista viikonloppua!