Ihan uhallakin kysyn... Mitä tehdä tässä tilanteessa?

[moona81]

Noin kolme vuotta olemmen nyt asuneet tässä. Hieman muuton jälkeen tutustuimme samassa rapussa asuvaan yksinhuoltaja äitiin, jolla on 2 lasta. Poika joka on vuotta nuorempi kuin oma poikani ja tyttö joka on vuotta nuorempi kuin oma tyttöni.

Lapset viettivät paljon aikaa yhdessä. Monesti homma toimi vuorottain, jos tällä äidillä oli meno, hänen lapset saivat tulla meille. Tai sitten saivat olla heillä leikkimässä, tietäen että voivat tulla meille sanomaan jos olisi joku hätä. Tai ihan mitä vaan.

Pojilla leikit sujuukin ja yhdessä touhuaminen. Tytöillä onkin sitten ongelmia. Kumpikin tyttö on ns. tuittupäitä. Sitä en missään nimessä kiellä oman lapseni kohdallakaan. Tulistutaan helposti, sovitaan nopeasti. Näin on asiat aina menneet.

Mutta nyt on tultu siihen pisteeseen, tämä toinen tuo tulistumisen helposti esille esim, lyömällä, potkimalla, hiuksiin tarttumalla. Jota oma lapseni ei sulata. Ja varmasti omani on osannut provosoida myös. Meillä leikkejä seuratessa, nämä riitatilanteet tulee esiin siitä, kun tytöt eivät onnistu päättämään mitä tehtäisiin. Kummallakin on oma näkemys, ja siitä ei periksi anneta. Meillä olen nähnyt juurikin tätä ns. väkivaltaista käyttäytymistä tämän toisen tytön puolesta, omani (vaikka kuullostaakin siltä oma lapsi on oma lapsi ja sen tekemisille on sokea) en ole koskaan nähnyt tai edes kuullut hänen fyysisesti kajoneen tähän toiseen tyttöön. Tai sitten tämä toinen juoksee huutamaan ja useimmin itkemään äidilleen jos asiat ei mene hänen mielen mukaan. Oma tyttö on kyllä sen verran itsepäinen, että ehdottomasti pitää omasta mielipiteestään kiinni leikkien suhteen.

Tämän toisen kyseisen lapsen äiti on myös tietoinen tästä tyttöjen välisestä tilanteesta. Koska olemme siitä usein puhuneet. Tytöt tulistuu, riitelee ja sopii.

Mutta mikä tässä tilanteessa oikeasti korpeaa minua on se, että nyt on ruvennut ilmenemään tälläistä. Tyttö tulee kesken leikkien kotiin, ilmoittaen ettei leikit onnistuneet. Toisinaan sanoo, että toisen tytön äiti käski kotiin. No tottakai jos leikit ei onnistu pidetään pieni paussi. Mutta se, kun poikani on monesti jo kertonut tälläistä. Sen jälkeen kun tyttöni tulee kotiin, tämä äiti paasaa kovaan ääneen lapsilleen ja miun pojalle. On se hyvä kun tämä tyttö lähti, kun se on aina niin kauhea. Tai onneksi tämä tyttö lähti, miksi se haluaa aina pilata kaiken. Kylläpä tämä kyseinen tyttö on oikeasti tyhmä kun ei anna periksi hänen lapselleen.

Jep aina ei suju. Ja kyllä meidän tyttökin suuttuu, ei aina mene ehdottomasti niinkuin toinen tahtoo....

Mutta ymmärtäisin nuokin kommentit jos kyseinen äiti olisi tosissaan. Silloin tuskin lapset leikkisivät yhdessä. Mutta taas seuraavana päivänä viimeistään seisotaan oven takana kysymässä tulisitko leikkimään meidän tytön kanssa.

Mitä luultavammin taas kerran itse ylireagoin. Joten mitenkäs toimia. Tähän asti olen ollut vaan ihan hiljaa.

 

[moona81]

Huh tulipa pitkä selostus :ashamed:

 

[Hankalakinkai]

Mä menisin ihan suoraan kysymään tosta kommentoinnista. Hulluksi tulisin jos itekseni koittaisin pähkäillä juttujen pointtia noin. Lisäks koittaisin lanseerata jotain joustavuusohjelmaa tytöille tuon leikkimisongelman kanssa. Oma poikani on myös semmoinen että joko leikitään hänen leikkiä tai sitten hän ei leiki ollenkaan ja sen kanssa on kyllä saanu miljoonasti vääntää siitä, että ei se homma niin toimi. Mielipiteitä saa olla, mutta kun on kyse leikkimisestä niin jokasen osallistujan pitää osata joustaa tai siitä tulee vaan riitaa. Vieläkin poika on toisinaan semmoinen jääräpää, että hermo meinaa paukkua kun sanelee omaa tahtoaan kuin pyhää lakia. On vaan pakko mennä puuttumaan siihen, että hiukan vähemmän sitä kuninkuutta ja enemmän yhteistä päätöksentekoa.

 

["Vieras"]

Sen jälkeen kun tyttöni tulee kotiin, tämä äiti paasaa kovaan ääneen lapsilleen ja miun pojalle. On se hyvä kun tämä tyttö lähti, kun se on aina niin kauhea. Tai onneksi tämä tyttö lähti, miksi se haluaa aina pilata kaiken. Kylläpä tämä kyseinen tyttö on oikeasti tyhmä kun ei anna periksi hänen lapselleen.

Ehkä se toinen äiti sanoo tuollaiset asiat vitsillä omalle lapselleen, jotta hänen oma tyttärensä tajuaisi toimivansa itse aivan samoin...

 

["Jenis"]

Muuten asiaan puuttumatta - en tykkää että lapsille marmatetaan tuolla tavalla.

 

[Namppis88]

Mitä jos pitäisitte naapurin äidin kanssa palaverin hyvässä hengessä ja kertoisit mitä lapset ovat sanoneet ja pohtisitte yhdessä kuinka leikit voisivat sujua.

Ymmärrän että naapurin kommentit omasta lapsesta ärsyttää ja aikuisen pitäisi osata pitää tuollaiset "mustanmaalaukset" omassa päässään eikä sanoa lapsille niitä. Pystyisitkö kysymään tältä naapurilta onko hän sanonut jotain tällaista vai onko lapset ymmärtäneet väärin? Perään voisit esittää toiveen ettei hän sanoisi näitä ajatuksiaan ehkäpä ääneen vaan riitatilanteessa viheltäisi pelin vain poikki ilman jälkipuheita tai sanoisi korkeintaan että leikkiin tulee nyt tauko kun se ei riitelemätta onnistu. Järkevä ihminen ei varmastikaan tällaisesta keskustelusta loukkaannu.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";28063089]Ehkä se toinen äiti sanoo tuollaiset asiat vitsillä omalle lapselleen, jotta hänen oma tyttärensä tajuaisi toimivansa itse aivan samoin... [/QUOTE]

... ja osoittaakseen omalle tyttärelleen, että tuollainen käytös johti vain siihen, että leikit piti lopettaa...

 

[moona81]

[QUOTE="Jenis";28063102]Muuten asiaan puuttumatta - en tykkää että lapsille marmatetaan tuolla tavalla.[/QUOTE]

Mitä marmatusta tarkoitat? Miun viesti nyt oli niin täynnä marmatusta, että nyt on pakko kysyä tarkennusta

 

[Namppis88]

Mitä marmatusta tarkoitat? Miun viesti nyt oli niin täynnä marmatusta, että nyt on pakko kysyä tarkennusta

Mä ymmärsin että jenis tarkoitti juuri tuota naapurin tapaa sanoa sinun tytöstäsi muille lapsille marmatuksella.

 

["Jenis"]

Mitä marmatusta tarkoitat? Miun viesti nyt oli niin täynnä marmatusta, että nyt on pakko kysyä tarkennusta

Joo, siis tarkoitin nimenomaan tota mistä Namppis sanoi, että valitetaan pojille siitä miten kamalasti joku toinen lapsi (muka) käyttäytyy.

 

["..."]

mun mielestä jos ollaan jatkuvasti kun kissa ja koira ja tappeluksi menee aina, niin on syytä miettiä tarvitseeko tyttöjen enää leikkiä keskenään. riitoja nyt tulee välillä, mutta että aina ja raivon vallassa käydään käsiksi. oma äitini on joskus joutunut tekemään mun kohdalla radikaalin ratkaisun josta vanhempana jo kiitin häntä. mullahan oli muka "paras ystävä" jonka kanssa leikit oli yhtä riitaa ja pahaa mieltä. aina oli leikit kesken kun tukkanuottasille päädyttiin. ja me ehdittiin kasvaa niin isoiksi että se meni pilapuheluiden soitteluiksi ja muuksi härnäämiseksi, miettimiseksi miten sais toiselle pahan mielen huomenna. meikattiinkin muka yhdessä ja aina jompikumpi haukkui toisen rumaksi jollaintapaa. mun 2 vuotta kestänyt joka viikkoinen päänsärky (oli ihan oikeasti JOKA VIIKKO pää kipeänä) loppui siihen kun äitini "erotti" meidät. meidän "ystävyyttä" oli kestänyt monta vuotta läpi ala-asteen ja se sai pisteen kuudennella luokalla.
äitini oli pakko.
ja siitä olin vasta ylä-asteen loputtua äidilleni kiitollinen, olin saanut kuudennella luokalla toisen hyvän ystävän jonka kanssa mulla oli oikeasti hyvä olla. leikit sujui ja joskus myös tapeltiin, mutta ei noin pahasti. ja läpi ylä-asteen senkun keräsin uusia ystäviä. ja tuollainen ylimääräinen pahansuopuus jäi leikeistä ja elämästäni.
kaikkien ihmisten kanssa ei vain tule toimeen. vaikka olis kuinka naapuri ja olosuhteet kohillaan, se ei tarkota pätkääkään että tyttöjen henkilökemiat pelaa yhtään keskenään. tuo kuulostaa nimittäin jo pikkasen oudolta että joka leikki päättyy jonkun suuttumukseen, olipa kyseessä kuinka temperamenttisia lapsia hyvänsä, kyllä pitäisi ystävän kanssa edes joskus löytää yhteisymmärrys. leikki on lasten työ ja leikkimisestä heidän kuuluisi nauttia.

 

["Kolmen äiti"]

Siis tämä äiti puhuu lasten kuullen noin sinun lapsestasi? Kyllä tuollainen käytös jo meillä ainakin vaikuttaisi hyvin paljon väleihin, jos kaveri on käymässä kiinni kiista tilanteissa. Ilmeisesti tämän tytön äiti ei osaa/halua puuttua oman lapsensa käytökseen? Omalle lapselleni tekisin selväksi että jos toinen käy kiinni, eikä siihen aikuinen puutu poistuu paikalta. Mutta tuon ottaisin kyllä puheeksi äidin kanssa, eihän tilanne etene mihinkään jos syyttää tytön kavereita siitä etteivät anna periksi varsinkin helposti tulistuvan lapsen kanssa sen aikuisen pitää olla enemmän kuulolla siinä ja mennä väliin. Tavallaan hän oikeuttaa lapsensa käytöksen, ja ruokkii sitä tilanneta jos ilmaisee että ei ole oikein ettei antanut periksi ja suututti herkästi tulistuvan lapsen. On ihan hyvä ettei tyttösi myötäile kaikessa kaveriaan, mutta kyllä itsellä varmaankin tuossa tapauksessa alkaisi ne käynnit harventua.

 

[moona81]

Mitä jos pitäisitte naapurin äidin kanssa palaverin hyvässä hengessä ja kertoisit mitä lapset ovat sanoneet ja pohtisitte yhdessä kuinka leikit voisivat sujua.

Ymmärrän että naapurin kommentit omasta lapsesta ärsyttää ja aikuisen. pitäisi osata pitää tuollaiset "mustanmaalaukset" omassa päässään eikä sanoa lapsille niitä. Pystyisitkö kysymään tältä naapurilta onko hän sanonut jotain tällaista vai onko lapset ymmärtäneet väärin? Perään voisit esittää toiveen ettei hän sanoisi näitä ajatuksiaan ehkäpä ääneen vaan riitatilanteessa viheltäisi pelin vain poikki ilman jälkipuheita tai sanoisi korkeintaan että leikkiin tulee nyt tauko kun se ei riitelemätta onnistu. Järkevä ihminen ei varmastikaan tällaisesta keskustelusta loukkaannu.

Erittäin hyvä idea Turhaan tietenkin täälläkään kiukuttelen. Koska itse olen todella arka puuttumaan tälläiseen toimintaan. En haluaisi loukata tätä toista äitiäkään. Joten pitkän aikaan olen pitänyt nuo mölyt sisälläni. Koska suurempaa vahinkoa ei ole vielä sattunut. Koska he tulevat yleensä tyttöäni pyytämään leikkimään.

Ainoa mikä nyt alkaa hieman painamaan on se, että tyttäreni ymmärtää tämän tilanteen myös. Sen kun hänet käsketään kotiin, ilman että hän itsensä mukaan olisi tehtnyt mitään väärää. Tai kun veli kotiin tullessaan kertoo näistä kommenteista ajattelematta niin että tyttökin kuulee.

Joka kerta kun kesken leikin tyttö on tullut kotiin käyn läpi tilanteen hänen kanssaan kuka teki ja mitä ja kuka sanoi ja mitä. Mihin tähän asti suht totuuden mukaisesti lapsi onkin vastannut. Tarkistuksena usein toimii poikani ns. lausunto tilanteesta. Ja jos tilanne on mennyt siihen. että tyttöni on oikeasti loukannut tätä toista tyttöä. olemme yhdessä menneet pyytämään anteeksi.

Mutta taas onko tästäkään mitään iloa, jos sitä anteeksipyyntöä toiselta puolelta ei tule koskaan vaikka siihen olisikin syytä?

 

[Namppis88]

Mutta taas onko tästäkään mitään iloa, jos sitä anteeksipyyntöä toiselta puolelta ei tule koskaan vaikka siihen olisikin syytä?

Sitten laittaisin tylysti leikit vain tauolle. Niin kuin joku tuossa aiemmin sanoikin, aina ei henkilökemiat toimi vaikka ulkoiset puitteet olisi kohdallaan. Lisäksi kaikilla ihmisillä ei ole valitettavasti riittävää tilannetajua että ymmärtäisivät pyytää anteeksi tai laittaa lapsensa tekemään sen vaikka aihetta olisi. Silloin myös pitäisin vähän etäisyyttä koska eihän sellaisesta tule kun paha mieli jos riidan aloittaja pääsee aina kun koira veräjästä vaikka toinen pyytää aina vääryydet anteeksi.

 

[Namppis88]

Anteeksi jos teksti on välillä tönkköä, palstailen kännykällä enkä jaksa aina pohtia niin tarkkaan kirjoittamaani.

 

["Kolmen äiti"]

On se aika epäreilua jos tyttöllesi ei anteeksipyyntöä tule, ensikerralla voisitte mennä sinne selvittämään tilannetta yhdessä. Ja sanoa tälle kaverin äidille ja kaverille että nyt tuli pahamieli kun näin kuulemma oli käynyt. Mitä iloa sellaisesta ystävyydestä on, jossa toinen yrittää jyrätä tahtonsa lävitse? Eikä ilmeisesti siellä toisessa päässä tilanteeseen juurikaan puututa? Tuollainen lapsille marmattaminen ja toisen tyhmäksi haukkuminen on ikävää käytöstä aikuiselta jos sen tosissaan tekee. Ja siihen saa kyllä ihan oikeutetusti puuttua. Itse varmaankin nostaisin tämän asian esiin, ja käynnit harvenneittaisiin jos eivät menisi parempaan. Tyttösi saa varmaan kavereita muualtakin, ja tuossa tilanteessa voisi olla hyväkin rohkaista lasta olemaan muidenkin kanssa kaveria ja nähdä harvemmin tätä naapurin lasta. Jos sitten tämä tytön äitikin ymmärtäisi että kun homma ei toimi, niin jotain on tehtävä.

 

[moona81]

[QUOTE="Kolmen äiti";28063195]On se aika epäreilua jos tyttöllesi ei anteeksipyyntöä tule, ensikerralla voisitte mennä sinne selvittämään tilannetta yhdessä. Ja sanoa tälle kaverin äidille ja kaverille että nyt tuli pahamieli kun näin kuulemma oli käynyt. Mitä iloa sellaisesta ystävyydestä on, jossa toinen yrittää jyrätä tahtonsa lävitse? Eikä ilmeisesti siellä toisessa päässä tilanteeseen juurikaan puututa? Tuollainen lapsille marmattaminen ja toisen tyhmäksi haukkuminen on ikävää käytöstä aikuiselta jos sen tosissaan tekee. Ja siihen saa kyllä ihan oikeutetusti puuttua. Itse varmaankin nostaisin tämän asian esiin, ja käynnit harvenneittaisiin jos eivät menisi parempaan. Tyttösi saa varmaan kavereita muualtakin, ja tuossa tilanteessa voisi olla hyväkin rohkaista lasta olemaan muidenkin kanssa kaveria ja nähdä harvemmin tätä naapurin lasta. Jos sitten tämä tytön äitikin ymmärtäisi että kun homma ei toimi, niin jotain on tehtävä.[/QUOTE]

Meidän tyttö on sosiaalinen, kavereista ei ole pulaa. Onneksi, ja kaikkien kanssa tilanne ei edes kärjisty näihin mittakaavoihin kun tämän tytön kanssa. Joten ei se syy yksin voi olla meidän tytössäkään vaikka ainahan äiti omansa puolta pitää.

Ja tytön kuullen ei tämä äiti ole lastani haukkunut, mutta taas poikani kuullen on. Joten hieman sekava tilanne miten tähän puuttua.

Tyttöä olenkin alkanut tukemaan etsimään seuraa toisista kavereista.

Esimerkkinä viime viikolta. Olimme sopineet, että he lähtevät porukalla luistelemaan. Sitä ennen lapset menivät heille leikkimään. Tyttöni tuli 15 minuutin päästä takaisin kotiin. Syy, kaverin äiti oli käskenyt kotiin. Koska tyttöni tahtoi leikkiä leikkiä josta oli sovittu, toinen halusi muuttaa leikin aivan toiseksi. Ja tyttäreni ei heti siihen suostunut. Kaverin lapsi meni äidilleen valittamaan. Äiti käski tyttöni kotiin. Poikani taas kerran oli jäänyt leikkimään. Tämä kyseinen äiti oli lapsilleen ja pojalleen valittanut kuinka tyttäreni tahallaan tahtoo pilata päivän. Tätä ennen tämän äidin lapsi oli ilmoittanut ettei edes tahdo lähteä luistelemaan. Joten aloimme tyttöni kanssa katsomaan hänen kavereitaan läpi. Ja tyttöni sopi luokkakaverinsa kanssa leikeistä. Kun aika tuli milloin oli tarkoitus läheteä luistelemaan tuli poikani kotiin vaihtamaan vaatteita ja ilmoittamaan että tyttärenikin saa tämän kerran lähteä mukaan luistelureissulle. Onneksi tyttöni oli juuri kerennyt lähteä toisen kaverin kanssa leikkimään.

Joten ilmoitin tälle äidille, tyttöni ei nyt tällä kertaa lähde mukaan. Koska kerkesi sopia jo muuta. Koska ei ollut tervetullut luistelemaan. Äiti totesi aha... äidin tytär suuttui koska tyttäreni ei ollut kotona odottamassa ja valmis lähtemään luistelemaan.

 

["sipsi"]

Oma tyttö on jo niin iso, että valoitsee itse kaverinsa (pojat myös ), mutta sinun tilanteessasi laittaisin varmasti pelin hetkeksi poikki. Eli keskittyisin tukemaan olemista toisten kaverien kanssa. Jos tuo yhdessä leikkiminen ei kerran oikein tahdo sujua.

 

["sipsi"]

Vielä jatkan... Tai jospa tytöt olisivat enemmän teillä? Näkisit, mitä tapahtuu, ja voisit sitten jututtaa tyttöjä. Uskon, että kurja tilanne kaiken kaikkiaan. Jospa helpottaa, kun kasvavat isommiksi.

 

["viiraska"]

Toinen äiti on laiska äiti, ja ratkaisee riidat helpoimmin lopettamalla leikin. Voi myös olla, että hänellä on jonkinlaista antipatiaa tytärtäsi kohtaan, se on ihan tavallista, mutta hänen toki pitäisi yrittää selvitä siitä itse eikä syytää sitä lapsille. Tokihan lapsi reagoi siihen, alkaa pitää itseään parempaan ja oikeammassa olevana, jolloin riitatilanteita on mahdotonta ratkaista.

Pidä palaveri, missä käytte läpi säännöt tyttöjen ohjaamisesta. Kun erimielisyyttä tulee, miten toimitaan. Esimerkiksi kun leikistä päättäminen ei onnistu, äiti määrää leikin. Tai kumpikin leikkii vähän aikaa omaa leikkiänsä (yleensä yhteinen leikki löytyy melko pian). VOi myös antaa tytöille sanoja suuhun: kumpikin sanoo, mitä haluaisi leikkiä, ja sitten sovitaan, kumman leikkiä leikitään ensin. Tai että vieras saa päättää (jos ovat yhtä paljon molemmissa paikoissa).

Tyttöjen riitely vain kehittää heitä, ja tosiaan kannattaa panostaa siihen, että ratkaisevat riita-asiat ja puhuvat voimatoimien sijasta. Mutta jos äidit ovat kovin puolueellisia, kannattaa ehkä pysyä vähän kauempana riidoista (ja kaverista). Itse olisin varmaan niin äkäinen, että sanoisin ettei Minna nyt pääse teille, kun teillä on niin paljon riitaa/ teillä ei tykätä hänestä tms.

 

[moona81]

Kiitos rakentavista kommenteistanne =)

 

[Neljän Äiti]

Itse en antaisi tyttäreni leikkiä lapsen kanssa joka käy toistuvasti käsiksi.
Varmasti myös kertoisin syyn lapsen äidille.