Ihan normaalia vai olisko masennuksenpoikanen?

[taustalla]

Meidän esikoinen täyttää huomenna 1v ja täällä on äidillä tunteet pinnassa..
Tuntuu että aika on mennyt niin nopeasti ja olo on todella haikea.
Nyt pari päivää olen tässä jo itkenyt kuinka iso poika meillä jo on, ja miten ihana tämä vauvavuosi on ollut.
Onko muilla vauvavuoden päättävillä tämmöisiä tuntemuksia, voimakkaitakin?
Miestä jo ärsyttää kun koko ajan tivaan että muistatko kun tultiin synnäriltä ja blaa blaa blaa.
Ei sillä, toki on ihanaa kun vauvasta kasvaa taapero jne. mutta jotenkin olo on vain niin surullinen.
Toisesta vauvastakin haaveilen..

 

[taustalla]

Aika normaalilta alakulolta tuo kuulostaa.

 

[Tiuhka]

Tutulta kuulostaa =) Meillä tyttö täyttää 1v 5.6 ja tunteet on pinnassa täälläkin.
Mutta tosiaan, ihanahan se on katsoa kun pieni kasvaa ja kehittyy, ja nauttia vaan joka päivästä, pieniähän nämä vielä ovat

 

[ohi on]

Meidän tyttö täyttää vuoden kesäkuulla ja jo nyt mietin, että
ns. vauvavuosi alkaa olla ohi. Tyttö kyllä istuu vaan paikallaan tällä erää...
Onhan se ihanaa aikaa seuraavakin vuosi...kun puhetta alkaa tulla :heart:

 

[kevätkeiju]

\

Meidän esikoinen täyttää huomenna 1v ja täällä on äidillä tunteet pinnassa..
Tuntuu että aika on mennyt niin nopeasti ja olo on todella haikea.
Nyt pari päivää olen tässä jo itkenyt kuinka iso poika meillä jo on, ja miten ihana tämä vauvavuosi on ollut.
Onko muilla vauvavuoden päättävillä tämmöisiä tuntemuksia, voimakkaitakin?
Miestä jo ärsyttää kun koko ajan tivaan että muistatko kun tultiin synnäriltä ja blaa blaa blaa.
Ei sillä, toki on ihanaa kun vauvasta kasvaa taapero jne. mutta jotenkin olo on vain niin surullinen.
Toisesta vauvastakin haaveilen..

Sinun kirjoituksesi oli ihan kuin minun suustani! Ihana kuulla, etten ole ainoa jolla on haikea ja surullinenkin olo, kun aika vauvan kanssa on mennyt niin nopeesti. Meillä poika kohta 9 kk ja aika paljon muistelen haikeana pojan odotusaikaa, synnytystä, kotiin tuloa ja alkuaikoja. Ekan kohdalla se kaikki on vain niin uutta ja ihmeellistä ja ainutlaatuista, että jotenkin luopuminen siitä ja tieto ettei sitä koe enää ehkä toisen kanssa samalla lailla, aiheuttaa haikeutta, ihania muistojahan ne on totta kai.

Itsekin haluan miehen kanssa aika ajoin muistella sitä hetkeä ku poika syntyi ja oli ihan pieni, äidin mieli on kai tällainen, että pitää muistella ja saahan sitä muistella ja tuntea voimakkaitakin tunteita.