ihan hukassa....:(

[..]

Auttakaa mammat toista hädässä!!!
Tilanteemme on tämä,5 vuotiaat kaksostytöt ja pieni vauva ja itse kotona hoitelen lapset,mies päivät töissä.
Mulla on alkanut viimeaikoina menemään hermot ihan jokaiseen kiljahdukseen,huutoon,tappeluun yms vanhempien lapsien riekkumiseen,tuntuu et mitään mitä sanon,ei mene perille,ei sitten millään,argh!!!!
Aamusta kun herää,ahdistaa ihan sikana jo päivän "työ"...tiedän että lasten kasvatus ei ole aina niin helppoa,mutta jotenkin tuntuu että muilla tuonikäiset van kuuntelee ja tottelee kun pyydetään,huoh...
jäähynurkka on ollut käytössä mutta jotenkin sen tarkoitus on menny ihan metsään,siis joskus itsekin sanovat kun jotain tyhmää tekevät niin "joo äiti meen nurkkaan ite,ei tarvi viiä..."sit kun istuttu aika niin tulevat pois ja sanovat että totellaan taas ja menee 5 min ja uusi kina menoss jostain....ei jaksa ei...
Ja välillä kun itsellä pinna tiukalla niin jotenkin hämärtynyt itsellä myös se raja koska viedä jäähylle,tuntuu että joskus vien "löyhemmin"jäähylle joskus taas "joka" asiasta,en tiiä....
Miehen kanssa riitaa ihan joka päivä nykyisin kun hän jos huomaa että tytöillä riitä ja jäähyn paikka ja hoitaa asian niin munhan i pitäs asiaan puuttua mutta kun puutun,aina se mun mielestä asian hoitaa "väärin" ja minä sitten oikein....olen jotenkin ihan hukassa näiden jäähyjen/rangastuksien kanssa?!

Miten teillä toimitaa uhmisten kanssa,mitä keinoja teillä on käytössä,Mistä joutuu jäähylle yms...onko varoituksia tai jotain ensin....Auttakaa saamaan jotain tolkkua tähän meidän päiviin ja uhmailuihin....

olen niin loppu että teksi mieli jättää kaikki ukolle ja muutta ite poies kokonaan,hermot ei jaksa enää tällasta....

sekavaa avautumista mutta paljon asiaa ja nopsaa pitää tääkin kirjottaa...Kiitti jos jaksoit lukea..

 

[kkk]

oletko kokeillu etuuksien menetyksiä? Yleensä tepsii, esim. kuyn sanot että jos teet kerrankin vielä noin niin ei ole tällä viikolla karkkipäivää, ja jos tekee niin sitten tosissaan ei ole. Tai ei tuu viikkorahaa tai ei mennä jonnekkin.
Meillä ei monta kertaa tarttenu etuuksia menettää kun meni jo kaaliin yksinkertaset asiat.

 

[tilli]

minulla 2,5vee ja vauva ja tuo vanhempi ei usko miyään. jäähynurkkaa koitetaan soveltaa,mutta tuntuu että sekin menee hänellä vitsiksi.lelujen pois ottaminen ei toimi,koska antaa itse mieluusti lelut "jäähylle".

eli täälläkin väsynyt mamma, joka varmasti ymmärtää apn väsymyksen ja turhautumisen..välillä tuntuu, että minulla on varmasti se kurittominen taapero ja muiden lapset ovat vähintäänkin enkeleitä =(

 

[Maria79]

Itse olen huomannut ton 3 vuotiaan uhmaisen tytön kanssa sen, että jos minä huudan, niin tyttökin on mahdoton. Eli itse koittaa vaan pitää hermot kurissa, vaikka hyppisivät seinille. Ja kun alkaa mahoton meno, selittää miksi ei saa tehdä ja otat vaikka lapsen mukaan siivoamaan yms. Lapsi ottaa mallia vanhemmiltaan... Kehumista kehumista ja kehumista. Sitä lapsi tarvitsee. Meillä ainakin menee päivä paljon paremmin, kun huomioin tyttöä kehumalla, kun tekee jonkun asian oikein. Ja kun alkaa kiukuttaa, niin otan syliin ja annan kiukuta siinä. En siis laita lastani yksin kiukkuilemaan. Lapsi tarvitsee turvallisuuden tunnetta ja sitä, että välillä saa kiukkutella. Siitä ei pidä rangaista lasta, jos on huonolla tuulella. Jospa tästä jo jotain irtoaisi.

Voimia ap:lle, joskus on parempia päiviä kaikilla ja joskus huonompia, mutta kaikki pitää ottaa vastaan. :hug:

 

[tilli]

meillä se ns jäähynurkka on näkösällä, eli lasta ei jätetä yksinään.huutoa meillä ei harrasta muut kuin nuo lapset on vaan välillä turhauttavaa selittää samaa asiaa miljoona kertaa ja kohta taas tehdään sitä mitä ei saa..juostaan täysillä lasiovea päin, hypitään sohvalla lyödään siskoa tms...etenkin kun ilkityöt ajoitetaan imetyshetkeen,kun en yksinkertaisesti voi antaa huomiotani esikolle..

 

[..]

noista etuuksien menetyksistä...jos jompikumpi tai molemmet ovat toistuvasti olleet tottelemattomia,olen vi''''uspuuskissani saattanut sanoi että esim.ei lähdetäkkään kyläilemään kavereille (vaikka oltaisiin niin kaverin kanssa sovittu)jos ette tottele nyt.. ja tottakai ne on alkaneet testaamaan ja kunnolla pitääkö äiti päänsä ja ei viekkään kylästelemään ja sehän tässä ärsyttääkin,siis itsessä, että kun ite kuitenkin haluaisi lähteä kylään,saisi päiviin vähän vaihtelua itsellekkin,niin olempas siinä raivonpuuskassa ottanut sen kylästelyn "aseeksi"ja nämähän kokeilevat että tarkottaako äiti mitä sano niin yleensä vielä jaarittelen että "jos vielä kerran" ja "lupaatteko ollaa nyt nätistä" ja ja ja....
ihan itteä tästä saa syyttää mutta mulla tulee itelle hirveän huono olo jos pitää nurkkaan jäähylle viedä tai ottaa jokin "kiva"juttu pos joksikin aikaa...haluaisin että puhumalla saisi sen asian menemään perille.
ja ilmeisesti nuo ovat sen nyt huomanneet että eipä se äiti kuitenkaan pidä "uhkailujansa"ja saavat siten tahtonsa enikeis läpi....
mieski sanoo että ne vetää minua "kuusnolla" täällä kotona,ei mitään kunnioitusta mun sanomisia kohtaan ja myöskään mua kohtaan....

 

[..]

ja välillä tuntuu että olen liian tiukka noille mitä saa tehdä ja mitä ei....kun sisällä ei tarttis juosta koko ajan,hyppiä sohvilta ja sängyiltä ja varsinkaan KILJUA,jeesus että mulla kaali hajoaa joka kerta kun toinen likoista jokus ihan varottamatta KILJASEE ihan tajuttoman kovaa,mun pää ei kestä sitä ääntä yhtään....ite ja vauvaki säikähtää ja lujaa...ei mene perille kun sanon ja selitän että ei tarvis kiljua tuolla tavalla kun siskokin pelästyy ja se todella käy päähän...naureskelee vain ja juoksee pois,kait se on huomionhakemista tai ovat vain yhtä kovapäisiä kun itsekin olen....
Olen joskus kuullut että jos itse on ollut murkkuikäisenä v--mäinen vanhemmilleen niin saa takaisin itse kaiken sen omissa lapsissaan...näimpä näin...

 

[Autumn]

Toi oli vähän, kun meiltä. Mulla myös 4,5v kaksostytöt ja 5kk ikäinen vauva. Meillä myös jäähypenkki usein käytössä ja välillä tuntuu ettei noihin saa mitään tolkkua. Luulenpa, että osaksi meillä johtuu tuo kiukku,tappelut ja muut mielenosoitukset siitä kun tytöt eivät saakkaan enää kaikkea minun huomiotani vaan vauva vie siitä suurimman osan. Välillä päivät menee ihan hyvin ja välistä taas huonommin. Meidän kohdalla olen huomannut, että itse pitäisi koittaa olla rauhallinen eikä huutaa. Voimia sinne... :hug:

 

[mina]

Mun mielestä äidin oikeuteen kuuluu kilahtaa kunnolla. ja huutaa vatsansa pohjasta, jos siltä tuntuu. Kunhan tajuaa sitten lopettaa sen ajoissa . Meidän lapset lopettaa koettelunsa heti kun äiti kilahtaa tosissaan. Mut sit halitaan ja pusutellaan jälkeenpäin. Ja itellä on taas voimia kestää pidempään. En tiiä miks lapset opetetaan heti siihen, että saa tehdä mitä vaan, ettei se ketään haittaa tai silleen. Äidit vaan puree huulta ja itkee jossain piilossa.
Eri asia on tietty, jos huutaa koko ajan. se ei taas ole kivaa lapsille/itselle. Kohtuus kaikessa.

 

[..]

jatkan vielä kun vauhtiin pääsin
olen yleensä tehnyt niin että kun mies sitten tulee töistä kotiin niin otan isommat lpset mukaan vaikka kauppaan,kaupungille tai ulos muuten vain puuhastelemaan että saisivat äidiltäkin sitä huomiota kun päivisin jää monasti aika vähäiselle...kaikesta tulee nykyisin huono omatunto,kun ei riitä kaikille aika niin kuin haluaisi....
ja mies sitten...mitenkä sen nyt sanoisi...on kuitenkin jotenkin tottunut siihen että minä kuitenkin hoidan lapset ja kodin siinä sivussa,annan aikaa isommille iltasin enemmän ja hän saapi töistä kotiuduttua istua valmiiseen ruokapöytään ja sitten oll vauvan kanssa rauhassa iltaan kun tulen isompien kanssa kotiin jostain...miestä pitää joka kerta "käskeä/pyytää"että voisiko hänkin ystävällisesti ilman kehotuksiakin ottaa isommat huomioon kun tulee töistä ja sitten vasta vauvan kanssa alkaa touhuamaan,on kuitenkin isommilla ollut ikävä päivän mittaan isää ja kiva varmaan lapsille kun heti kun iskä kotona,menee syömään ja sit vauvalle juttelee ja heille "heit"sanoo...
olen jotenkin itsestäänselvyys hälle,kyllä se äiti kuiten asiat hoitaa vaikka aikansa naputtaakin...
Kiinnostus mieheen on tällä hetkellä todella nollassa....

 

[Maria79]

Mitä jos ottaisit kirjan käteen, kun menet imettämään ja lukisit samalla isommille kirjaa, kun vauva syö? Saisi rauhoittua kaikki hetken yhdessä ja isommat ei jäisi huomioimatta, kun olet vauvaa syöttämässä?

Tiedän tunteen, kun tuntuu ettei mikään sanominen tai selitteleminen mene jakeluun. Äitin työ on kovaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Odotan jo itse kauhulla, mitä tuleman pitää, kun tuo minun vauvani kasvaa niin isoksi, että siitä tulee "tappelu" kaveri isosiskolleen...