I`m alive vaikka välillä itkettää

[Minä vaan]

Keskenmenosta on 3,5 vko ja voin sanoa että hengissä ollaan. En uskonut että pääsisin jaloilleni näin äkkiä. On ollut ihania ihmisiä ympärillä, yksi heistä kokenut useamman km ja keskustelu hänen kanssaan oli yksi kääntöpiste. Toki tulee välillä itkukohtaus ihan yllättäen, mutta menee pitkiä aikoja että vallan unohdan asian.Positiivinen asenteeni elämään on varmaan yksi voimavaroistani. Usein asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
"Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten."
"Onnea ei ole että saat sen mitä haluat, vaan että haluat sen mitä sinulla on."
Voimia jokaiselle uuteen päivään. :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[Dora09]

Tuo sinun kirjotus voisi olla melkein kun omani. Minäkin luulin että menee tosi pitkä aika ennenkun tästä pääsee yli mutta ihmeen äkkiä olen toipunut. Vaikka sen tiedän että ikinä tämä ei unohdu ja joutuu varmasti monet itkut itkemään mutta elämä jatkuu. Nyt pystyn jo puhumaan asiasta itkemättä. Paljon voimia sinulle :hug:

NallePuh

 

[tiitiäinen]

Mulla kesken menosta jo viis vuotta ja vieläkin ahistaa välillä tosi paljon..sain onneks km jälkeen ihanan poika vauvan mutta siitä huolimatta olo on välillä surullinen kun ajattelen asiaa.En tule ikinä unohtamaan km.Eikä sitä kukaan muukaan ihminen vrmasti ikinä unohda omaa km.Voimia kaikille!