Hyvinnukkuvasta vauvasta hyöriväksi taaperoksi - mitähäh?

Eli meillä täytettiin kk sitten vuosi, ja sen jälkeen kaikki on mennyt ihan alamäkeä. Neiti ei suostu menemään suosiolla nukkumaan, ei illalla eikä päikkäreille, huutaa vaan vaikka olisi kuinka väsynyt. Yöt sitten pyöritään ja hyöritään, ja perhepedissä tämä sitten vaikuttaa koko perheen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Kesällä meille tulee toinen lapsi, ja neiti pitäisi sitä ennen saada omaan sänkyyn nukkumaan. En halua tehdä siirtoa juuri ennen vauvan syntymää, ettei yhdistä sitä vauvaan, vaan ajattelin aloittaa jo nyt. Mutta mitäs teet kun ei neidille riitä edes 160x200cm sänky pyörimiseen... Olen niin väsynyt, en yhtään tiedä miten öistä saisi taas rauhallisia.

Onko kohtalotovereita, ja mitä nyt pitäisi tehdä?
 
huoneessa ja tuo sama pyöriminen vaikuttaa myös meillä perheen jaksamiseen. meillä viivi on myös 1v 1kk. nukkuu nyt matkasänkyssä koska sielt ei saa jalkoja ja käsiä ulos niin kuin pinnasängystä.

ja meilläkin riittää itkua vaikka on aina nukkunut omassa säängyssä on varmaan vaan niin kova tahto ettei anna periks. herää yöllä viel 1-4krt

alkuun vois varmaan nukkua pinniksessä teidän vieressä. se on varmaan tosi kamalaa mut laittaa vaan sinne ja nukuttaa voi mennä aikaa ja itkua riittää mut kyl se varmaan ajan kanssa helpottaa.
 
Mulla ei nyt vinkkiä ole antaa,mutta meillä kanssa pojalla alkoi 1v kieppeillä ns.iltahulinat. Ennen nukahti heti kun vain sänkyyn laittoi (omassa sängyssä nukkunut aina ) mutta sitten tosiaan 1v kun oli täyttänyt niin pian alkoi iltaralli. Nyt jo helpottamaan päin (poika 1v3kk ) mutta aika kauan sitä jatkui. Saattoi huutaa sängyssä ja kiipeili koko ajan pois sängystä ja monesti homma meni niin,että ei suostunut nukahtamaan lainkaan ennenkuin me vanhemmat mentiin myös nukkumaan. Tähän auttoi vain aika ja kärsivällisyys. Minä palautin pojan sen 20x takaisin sänkyyn ja joo,annoin huutaakin. Nyt jo hieman helpommin käy nukahtaminen iltaisin,mutta kyllä poika muutaman kerran koittaa aina,että mitä tapahtuu jos sängystä tulee pois.
 
Meillä tuohon auttoi se, että siirrettiin perhepedistä omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Perhepedissä pyöriskely alkoi käydä jo vaaralliseksi ja pelättiin, että lapsi joku yö pyörii meidän yli sängystä ulos.

Omaan sänkyyn tottui yllättävän äkkiä, oikeastaan ihan ihmeellisen äkkiä. Enemmän sitä itse oli pelännyt miten käy, mutta lapsi ei ollutkaan moksiskaan. En tiedä sitten oliko tuossa vaiheessa muutenkin joku irtaantumiskausi menossa kun tuntui tosiaan, että lapsikin rauhoittui kun pääsi omaan sänkyynsä.

Eli suosittelen siirtämään lapsen omaan sänkyyn nyt heti. Pinnasänkyyn, tai semmoiseen, missä on kunnon laidat. Tietysti pitää varautua siihen, ettei lapsi vastustelematta siirry omaan sänkyynsä, mutta kun siitä tekee mukavan paikan, säilyttää kaikki tutut iltarutiinit ja joku unikaveri mukaan, niin eiköhän se teilläkin onnistu. Meillä vieläkin puolen vuoden jälkeen lapsi nukutetaan, vaikka monethan ovat sitä mieltä, että lapsi pitäisi opettaa nukahtamaan itsekseen. Minä en kuitenkaan halua jättää lasta odottamaan unta yksin pimeään huoneeseen, vaan meillä tosiaan aina jompi kumpi vanhemmista odottaa sängyn vieressä, että lapsi nukahtaa. Aluksi piti aina silitellä yms. mutta nykyään riittää kun laittaa lapsen sänkyyn ja istuu huoneessa, ensin lauleskelee unilaulut ja sitten ihan hiljaa. Lapsukainen kyllä tietää, että emme me siellä koko yötä ole, ja yöllä jos herää, ei hätäänny, vaan huhuilee äitiä tai isää kunnes jompi kumpi tulee paikalle.
 
Meilla alkoi vuoden jalkeen kanssa vaikeudet laittaa tyttoa nukkumaan, saatiin toista tuntia nukutella ja aina vaan pyrki pois ja kiukutteli.. Meni hermot moiseen ja pidettiin vahan unikoulua. En uskonut asiaan mutta epatoivoisena tekee mita vaan.. Kylpy, laulu ja petiin, ja sitten jatimme tyton yksin nukutteleen. Ekana iltana kiljui 40min, seuraavana 30min jne edelleen kunnes viidentena iltana laskin lapsen sankyyn, han hymyili ja huokasi tyytyvaisena ja alkoi nukkumaan. Nain ollaan menty siita asti jo muutama kuukausi ja tytto nukkuu paljon rauhallisemmin kuin aikaisemmin. Ihme ja kumma!
 

Yhteistyössä