hyviä synnytys kokemuksia

kerrottasko vaihteeksi näin päin. noista otsikoista tuli nimittäin aivan sellainen kuva ettei hyvää synnytys kokemusta voi olla. ja jos ensimmäistä olisin menossa synnyttään ja tollaset jutut lukisin niin kyllä pelottas.jostain syystä synnytyksistä yleensä kerrotaan kauhutarinoita.
mulla kolme alatie synnytystä takana ja kaikkista päällimmäisenä hyvät muistot. en tarkota että ne välttämättä ois ollu kivuttomia tai edes nopeita. mutta omalla tavallaan hyviä kokemuksia.

 

Hyviä on!!! Jopa eka perätilasynnytys oli (pitkään kestävyydestään huolimatta) siedettävä... ja kaikki kolme sujuivat suurimmitta ongelmitta...
Ei sitä pelätä niin kannata, luonnollinen toimitushan se!
Mä olen pärjännyt hyvin, kun olen ajatellut, että se kipu EI ole vaarallista, ja että jokainen supistus on yksi supistus VÄHEMMÄN, ja lähempänä vauvan syntymää... =)

 

Mulla erittäin hyvä kokemus synnytyksestä vaikka kipeetä tekikin ennen epiduraalia. Mutta mulla ei ainakaan mitään mistä olisi jäänyt jotain hampaankoloon, synnyttäisin milloin vain uudestaan!

 

Upea kokemus! ei voi muuta sanoa!

Supistukset olivat järkyttäviä mutta kun sai epiduraalin, se oli TAIVAS! Sain nukuttuakin pari tuntia. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 10h 13 min ja nuo 13 min oli ponnistusta

KAikki meni niin hienosti etten olisi osannut kuvitellakaan vastaavaan. Pelkäsin aluksi ponnistusvaiheen kipua, mutta ei sellaisia kerennytkään siellä ajattelemaan eikä se loppujen lopuksi edes NIIN paljon sattunut kuin oletin. Tuntui enemmänkin inhottavalta!

 

Kohta 8 kuukautta tyttären syntymästä ja jo silloin kun tyttären syliini sain ensikertaa sanoin että eikun uudestaan vaan Eli kyllä kaikkine kipuineen ja jälki särkyineen synnytys oli mitä upein kokemus minun elämässäni.
Synnytin 13 tuntia ilokaasun ja ammeen sekä ihanan mieheni voimin ja toivottavasti vielä joskus ...mahdollisimman pian pääsen kokemaan synnytyksen uudestaan

 

Mulla on hyvä synnytyskokemus! Uudestaan synnyttäisin vaikka jonkun puolesta Ponnistusvaihetta pelkäsin ennen synnytystä, mutta turhaan. Tosin voin sanoa, että ponnistusvaihe olis takuulla pitkittynyt ja ollut ei niin mieluisa jos kätilö ei olisi ehdottanut synnytysjakkaraa

 

Mulla oli myös helppo ja nopee synnytys. Vauva oli pienikokoinen, joten aikas helpolla pääsin. Kivut oli kovat, sillä epiduraalista ei ollut mulle juuri mitään hyötyä (yleensä tuntuu ihmisillä auttavan, en tiä miks ei mulla...) ja muuta puudutusta en kerennyt saamaan, mutta onneksi ne kivut oli aika äkkiä ohi.

Ihan heti en tosin uudestan menis synnyttään, mutta kyllä ton vois kerran viä tehdä, ku vähä unohtuu miltä ne oikeet supistukset tuntukaan!

-Krisse ja tyttönen 6 vko-

 

Synnytys oli hieno kokemus, vaikka koskikin.Pelkäsin etukäteen synnytystä ihan mahdottomasti, luulin että se on ihan hirveä kokemus.Otin vain ilokaasua, sekin on näköjään mainettaan parempi aine,olin ihan sekaisin ja ajantaju meni, mikä oli tietysti hyvä asia.Tuntui että vastahan tässä sairaalaan tultiin kun vauva oli syntynyt =)

Synnytys on hieno kokemus, jos kaikki menee "normaalisti".On aivan uskomaton tunne, kun on synnyttänyt vauvan. :flower:

 

Molemmat synnytykset ihania kokemuksia, joskin aivan erilaisia. Esikoisen synnytys oli pitkähkö, ja olin kovasti väsynyt jälkeenpäin, kuopus syntyi nopsaan, seuraavana päivänä olo oli kuin en ois ees synnyttäny. Mahtavia kokemuksia, voisin mennä vielä uudelleenkin synnyttämään =)

 

Hyvin meni synnytys näin jälkeenpäin katsottuna
Synnytys oli nopea ensisynnyttäjäksi: 6tuntia 40 minsaa(siis supistusten alkamisesta!)
Jouduin kyllä olemaan ensin vajaan vuorokauden sairaalassa, koska lapsivedet alkoivat ensin tihkumaan.
Illalla sairaalassa alkoivat sitten supistukset yhtäkkiä kun olin laittamassa nukkumaan. Ajattelin vain että tällainenko se supistus sitten on: kyllä sen alussa kestää
Niin, paikat avautuivat todella nopeaa. Viimeiset kaksi tuntia sain sitten ponnistella (tunti passiivista ponnistelua ja tunti oikeaa synnytys ponnistusta!).
Kipulääkitystä en tarvinnut. Ilokaasua en halunnut; en halunnut olla tokkurassa ja pelkäsin sen aiheuttavan pahoinvointia.. olin oksentanut tullessani synnytyssaliin.
Istuin sitten terapiapallon päällä sänkyyn nojaten, lämmin kauratyyny ristiselässä miehen hieroessa selkääni.)
Ihanaa irkkumusaa olin tuonut mukanani ja synnytyshuone oli viihtyisä.
Juuri ennen oikeaa synnytysponnistusta päätin ottaa kohdunkaulan puudutuksen, se puolitti supistukset samaan tiaan missä vielä kestin ne!
Eli ihan tuollainen lievä mutta sopiva kipulääke..
Kätilö ei kyllä suositellut mitään kivunlievennystä..
Ja tottahan se on että puudutukset voivat vaikuttaa vauvaan.
Epiduraalia en missään tapauksessa halunnut: Pelkään tuollaisia anestesia lääkityksiä enkä ottaisi mitään neulaa selkärankaani!!
Siinä on mielestäni halvaantumisriski ja tapasinkin yhden tytön osastolla jolle epiduraali oli laitettu väärin: kovat olivat kivut. huh.

 

Ensimmäisen jälkeen olin varmaan puol vuotta "shokissa" tapahtuneesta kun ei tietty tienny mitä joutuu kokemaan. Mutta toinen synnytys oli kyllä positiivinen kokemus mitään järkyttäviä kipuja en joutunu sietää kiitos spinaalin ja nopean ponnistusvaiheen (verrattuna ekaan). Olin seuraavana päivänä jo sitä mieltä että kolmas tulee varmasti vielä

 

Vaikka synnytys olis ollut "helppo" niin tavallisesti siitä aina kerrotaan ne pahimmat jutut. Mä olin oikeestaan tosi ihmeissäni synnytyksen jälkeen kun se ei sattunutkaan niin paljon kun kuvittelin.

Kyllähän esimerkiks supistukset sattuu mutta kerrottuna se kuulostaa tietysti paljon pahemmalta kun onkaan.

Mun ensimmäinen synnytys kesti 10 tuntia josta ponnistusvaihe n. 15 minuuttia. Kaikki meni ihan mukavasti ja voisin synnyttää vaikka tänään uudestaan.

 

Tämä viimeisin kolme viikkoa sitten tapahtunut synnytys jäi oikein positiivisena mieleen Meni todella nopeesti ja vieläpä sattui oikein mukava kätilö meille =)

 

Kaksi alatiesynnytystä takana ja pelkkää hyvää kerrottavaa.

Ensimmäisestä lähdettiin sairaalaan kun supistuksia oli tullut pari tuntia 10min välein. Rauhoittelin itseäni matkalla hengittelemällä syvään, siitä kiitokseksi oksensin sairaalaan tultuamme. Makoilin sängyllä ja kätilö jutusteli mukavia, kalvot puhkaistiin ja anturi piirsi viivaa supistuksista.. Olin ehkä sentin-pari auki tullessamme sairaalaan mutta vajaan 2h kuluttua olin täysin auki. Ponnistin 10 min. ja sain tytön 3830g rinnalleni. Kohdunsuulle sain kai jotain puudutetta, ei repeämiä..

Toisesta samalla kaavalla sairaalaan, tosin nyt menin ilman miestä, Makoilin vain kaikessa rauhassa ja kuulostelin supistuksia, kalvot puhkaistiin niin kuin edelliselläkin keralla. kätilö kävi vain välillä vilkaisemassa vointia.. käski soittamaan kelloa kun alkaa ponnistuttamaan. Pohdiskelin joulukinkun kotimaisuutta kun alkoi olla hieman hankala olo, soitin kätilön paikalle joka jalkoväliini kurkistettuaan huudahti -Nyt aletaan ponnistamaan, tukka näkyy!! Maailmaan tuli tyttö 4425g, hieman joutui ottamaan happea naamarilla kun oli hieman ollut puristuksissa.. Kivuttomuuden vuoksi en edes älynnyt että vauva on jo synnytyskanavassa.

Synnytys ei siis välttämättä ole tuskaa ja hikeä, Nauttikaa siitä!

:wave:

 

Hyvät muistot myös täällä synnytyksestä! Luomuna meni, koska en ehtinyt saamaan epiduraalia. Kipeä olin, mutta luulin, että olisin tullut vieläkin kipeämmäksi... Mitään ei jäänyt hampaankoloon. Pahimpana jäi mileen maidonnousu rintoihin, jolloin tuntu, että rinnat räjähtää...

 

mulla oli iahn hyvä synnytyskokemus, koska sain sellaisen kun olin toivonut alusta saakka, eli keisarileikkauksen. vaikka mies ei mukana ollutkaan,niin silti oli tosi "kivaa" (jos niin voi sanoa..??) olla ja vain maata kun vauveli tuodaan suoraan syliin ja paraninkin tosi nopeasti. siinäpä se.. B)

 

\

mulla oli iahn hyvä synnytyskokemus, koska sain sellaisen kun olin toivonut alusta saakka, eli keisarileikkauksen. vaikka mies ei mukana ollutkaan,niin silti oli tosi "kivaa" (jos niin voi sanoa..??) olla ja vain maata kun vauveli tuodaan suoraan syliin ja paraninkin tosi nopeasti. siinäpä se.. B)

Tällaisen synnytyskokemuksen minäkin haluaisin! =) (Tosin mies tulee mukaan jos saa ja ellei pyörry heti kättelyssä)

 

Mulla ainakin jäi tosi positiivinen fiilis esikoisen synnytyksestä. Kesti 5 ja puoli tuntia, en ehtinyt saamaan edes epiduraalia. Sattui totta kai, mutta tavallaan se oli sellaista positiivista kipua, tiesi ettei siihen kuole. Ja niinkuin täällä on todettu, lopputulos pyyhkii pois kaikki kivut yms.

 

Hyvä synnytyskokemus oli minullakin, onhan synnytys subjektiivinen kokemus eikä toiset voi samaa kokea. En pelännyt ja aloitin synnyttämään alakautta, vaan päädyttiin hätäsektioon ja vauva oli valvontaosastolla ja minä tuskissani synnyttäneiden osastolla haavan kanssa. Toipuminen vei omasta mielestäni kauan aikaa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että oli positiivinen kokemus, jonka toivon kokevani uudelleen. Eihän minulla ole mihin verrata enkä hätäillyt tai pelännyt mitään. :heart:

 

Kaksi synnytystä takana ja molemmat ovat olleet hyviä kokemuksia. Esikoistyttö syntyi reilu kaksi vuotta sitten 6h26min kestäneen urakan jälkeen. Sain epiduraalin juuri sopivaan aikaan ja kaikki meni muutenkin hyvin. Nyt tulee keskiviikkona tasan kuukausi pojan syntymästä, kesto 5h25min ja täysin luomuna ähelsin pojan ulos. Kohdunsuu oli nimittäin jo 8cm auki, kun pääsimme sairaalaan, ei ehditty puudutella. Ja mie vasta odottelin kovia suppareita...liekö kovat kuukautiskivut valmentaneet koitokseen.Muutoin olen kyllä aika kipuherkkä ja tokihan kipeää teki, mutta on se sen arvoista! Oli ihmeellistä tuntea kunnolla, miten lapsen vartalo pään jälkeen "muljahteli"ulos!!! Molempiin synnytyksiin asennoiduin etukäteen niin, että luonto hoitaa oman osuutensa ja pyrin olemaan avoimella mielellä. Voisin synnyttää vielä kolmannenkin kerran...aika näyttää

 

Mulla ollu tosi "helpot" synnytykset. Eka 7h55min, josta sairaalassa 4h15min.Toka 4h10min, josta sairaalassa 1h45min. Ei puudutteita tapahtumien nopeudesta johtuen, mut en niitä kaivannutkaan, kun en ollu kipeä.Sairaalaan lähtöäkin viivyteltiin molempien kohalla, kun ei ollu kiirettä.Vasta kalvojen puhkaisun jäkeen "tuntui" , mut siitä kesti ekassa alle tunti syntymään ja tokassa puoli tuntia.Olisin tehny molemmilla kerroilla heti perään toisenkin! =)

 

minulla on ollut 3 ihanaa synnytystä,eka 6t 30min
toka 6t 45min,kolmas 3t15min,täysin luomuna omasta tahdosta ja näin aion synnyttää tämän neljännen lapsosemmekin noin viikon kuluttua.... :heart: :heart: :heart: :heart: jokaisessa synnytyksessä ollut mies mukana ja ihanat kätilöt,jotka kuunnelleet tarkkaan toiveitani synnytyksen suhteen(väliliha leikkausta toivonut jokaiselta,toiselta ei tarvinnut,kolmannelta leikattiin)Ilman mieheni läsnäoloa en synnyttäisi,eikä hän kyllä pois jäisikään mistään hinnasta!

 

Toinen synnytykseni on ollut kaikkein mukavin.
Samana yönä syntyi kahdet kaksoset joten koko henkilökunta oli liikkeessä. Saimme mieheni kanssa olla aivan rauhassa salissa.
Kivunlievitykseksi sain ilokaasua joka auttoi hyvin. Vasta kun kohdunsuu oli jo 9cm auki ehti lääkäri minua katsomaan (kätilö kävi tietysti välillä kurkkaamassa että kaikki on ok) ja heti kohta pääsin ponnistamaan. Vauveli syntyi viidessä minuutissa ja ainoa ikävä juttu oli tikkien ompelu.
Ed synnytyksestä oli vain vuosi joten kaikki oli muistissa ja tuttua, sali oli mukavan hämärä ja radiosta tuli rauhallista musiikkia. Kävelin osastolle je työntelin Onni vauvan kärryissään edellä.
Hyvä juttu oli myös se että vauveli syntyi yöllä joten pääsin osastolle lepäämään ja nukkumaan. kolmas vauvani syntyi päivällä ja osastolla oli täysi hulina päällä eikä huilaamisesta tullut mitään.

Kohta sitä taas mennään, toivottavasti tämä neljäs olisi yhtä hyvä kokemus.

 

Synnytys kesti 6t josta ponnistus 48min!! Ponnistus vaihe oli kivulias varsinkin silloin kun vauvan pää oli puoliksi ulkona mutta piti odottaa supistusta jotta voi taas ponnistaa. Mutta myönteinen kokemus oli ja synnytys-salissakin tuntui että kyllähän mä voin vastasuudessakin tulla synnyttämään oli luomu synnytys, ja mulla on aina ollut todella kivuliaat menkka kivut,en ole edes pystynyt syömään/kävelemään ja nyt huomasin että nehän on melkein kuin synnytys supparit mutta niissä ei tule taukoja!!!

 

\

Hyvät muistot myös täällä synnytyksestä! Luomuna meni, koska en ehtinyt saamaan epiduraalia. Kipeä olin, mutta luulin, että olisin tullut vieläkin kipeämmäksi... Mitään ei jäänyt hampaankoloon. Pahimpana jäi mileen maidonnousu rintoihin, jolloin tuntu, että rinnat räjähtää...

Yhdyn tähän, oli kuin olisin itse kirjoittanut
Minäkin tosiaan luulin että supparit olisi olleet paljon kipeämpiä ja viivyttelin sairaalaan lähtöä. Sairaalassa sitten saatiin torut että olisi aiemmin pitänyt tulla B) Sairaalassa ehdin sitten olla n. 10min kun sain poikani ensi kerran rinnalle :heart: Oikein ihana kokemus ja toisenkin kerran tulen tekemään, toivottavasti menee yhtä hyvin!