Hyvät neuvot kalliit:10-vuotias ei kunnioita eikä tottele yhtään

[uusavuton joo]

10-vuotias poika, esikoinen, on koetellut rajoja jo pitkän aikaa. Hän ilmeilee, näsäviisastelee, esittää nukahtavansa kesken lauseen, jos hänen kanssaan yrittää jutella, ei katso silmiin, vastailee vain "ei huvita, no kun ärsyttää, et sä sitä voi päättää, tää on mun elämä".

Poika ei tee mitään pieniäkään kotihommia, esim. lautanen tiskipöydälle, omat likaiset vaatteet pesukoriin, oman huoneen siivous tms, koska kuulema ärsyttää. Huijailee ja valehtelee pienissä asioissa. Näpistelee kodin herkkukaapista karkkeja salaa. Läksyt kyllä hoitaa ja koulussa ongelmia ei ole.

Olen yrittänyt palkinnoilla ja hän tietää kyllä, että hyvästä käytöksestä seuraa hyvää. Palkintoja ei kuulema tarvi, ne on äidiltä ja tyhmiä. Rangaistukset eivät haittaa, kun ei oo mitään väliä.

Minusta poika on aina ollut herkkä ja ajattelevainen ja hän kyllä katuukin sitten lähes joka ilta ja itkeskelee. Mutta seuraavana päivänä sama meno jatkuu.

Yhteinen aika pojan kanssa ei ole tuottanut tuloksia, vaan kaiken mukavan yhteisen jälkeen pari seuraavaa päivää ovat vielä kahta kauheampia. Kiittämättömyys ja kunnioittamattomuus ovat silloin erityisesti valloillaan. Tätä kokeiltiin kesällä useita kertoja.

Isää poika näkee noin kerran kuukaudessa viikonlopun. Isä on enemmän auktoriteetti, mutta samantyyppistä käytöstä on silti sielläkin.

Tämä heijastuu arkeen ja pikkuveljestäkin on kurjaa, kun isoveli aina "pilaa tunnelman". Mitä tehdä?

 

["vieras"]

Kannykkä takavarikkoon, tietokone takavarikkoon, pyörä takavarikkoon, kaverit takavarikkoon jne... jos ei osaa käyttäytyä, takavarikko iskee ja se sitten pitää kun se iskee. Esim. Näsäviisastelu: varoitus ellei tuo lopu nyt heti, menee puhelin päiväksi takavarikkoon. Ei lopu, puhelin takavarikkoon...ellei vieläkään lopu: varoitus ellei tuo lopu et pääse Eeron synttäreille, ei lopu ja ei mennä synttäreille, lopulta voipi käydä niin että pojalta menee kaikki takavarikkoon vaatteita myöten, mutta ei tarvi sen koommin kuin varoittaa.

 

[***]

Okei, mitä sinä teet kun se lautanen ei mene tiskiin? Montako kertaa pyydät, vietkö itse?

 

["vieras"]

Jos meillä tuo 3-vuotias ei suostu esim. siivoamaan legojaan pois, niin sitten otan häntä kädestä kiinni ja yksitellen pakotan ottamaan legon käteensä ja viemään lelulootaan. Parin legon jälkeen kyllä huomaa, että oon tosissani ja nopeammin tapahtuu kun itse omatoimisesti ne legot kerää.

Miten aloittaja toimii kun 10-vuotias ei vie sitä lautasta? Otappas kuule poikaa kädestä kii ja viekää yhdessä niin alkaa pikkuhiljaa lapsikin tajuamaan että te ootte tosissanne.

 

["a p"]

Lähes kaikki onkin jo takavarikossa. Tietää kyllä, että palautuisivat, jos jaksaisi olla.

En vielä lautasta itse. Seuraava ruoka tulee sitten siihen samaan.

 

["a p"]

Yhdessäkin on yritetty. Hän lällättälee vain vieressä, että ei mun tarvii tämmöstä, tää on ärsyttävää, ai muka lautanen tiskiin plääh plääh.

Vaatteet eivät päädy pesuun, vaan ovat mytyssä siellä sun täällä. Aamuisin iskee paniikki, kun ei ole mitään vaatteita. Sukkia kähveltää pikkuveljen laatikosta. Minua hävettää, että on koulussa niin rumissa vetimissä, mutta olen ajatellut, että hän oppii kyllä, jos on kylmä tai epämukavaa. Ei tunnu kuitenkaan toimivan.

 

["vieras"]

No annapa niille takavarikoiduille tavaroille aika olla siellä takavarikossa, eihän sillä lapsella loputtomiin riitä takavarikoitavaa. Kun aika on ummessa, tavara takasin ja taas 10 minuutin päästä laittaa uudestaan, kun ei uskota. Keppiä ja porkkanaa, ei vain keppiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";29062020]Yhdessäkin on yritetty. Hän lällättälee vain vieressä, että ei mun tarvii tämmöstä, tää on ärsyttävää, ai muka lautanen tiskiin plääh plääh.

Vaatteet eivät päädy pesuun, vaan ovat mytyssä siellä sun täällä. Aamuisin iskee paniikki, kun ei ole mitään vaatteita. Sukkia kähveltää pikkuveljen laatikosta. Minua hävettää, että on koulussa niin rumissa vetimissä, mutta olen ajatellut, että hän oppii kyllä, jos on kylmä tai epämukavaa. Ei tunnu kuitenkaan toimivan.[/QUOTE]

Kaverille ei mennä kylään tai kukaan tule teille kylään ennenkuin huone on siivottu, poikia ei paljon vaatteet kiinnosta onko ne puhtaita tai hienoja.

 

["a p"]

Porkkanoita on kivoja juttuja: leffaan, karkkeja, muita yllätyksiä, mutta ei kiinnosta. Kännykän menettää usein jo siinä vaiheessa, kun olen hakemassa sitä hänelle takaisin.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";29062029]Porkkanoita on kivoja juttuja: leffaan, karkkeja, muita yllätyksiä, mutta ei kiinnosta. Kännykän menettää usein jo siinä vaiheessa, kun olen hakemassa sitä hänelle takaisin.[/QUOTE]

Muista varoittaa, ja kun pelkkä puhelin ei tehoa, niin kaveriksi sitten tietokoneen käyttö tms. joka yhdessä tehoaa.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";29062027]Kaverille ei mennä kylään tai kukaan tule teille kylään ennenkuin huone on siivottu, poikia ei paljon vaatteet kiinnosta onko ne puhtaita tai hienoja.[/QUOTE]

Tämä kaveriasia on hyvä, mutta käytössä jo. Hyvin on vähäistä ollut kavereiden kanssa olo tänä syksynä. Harrastuksista on joutunut jäämään pois myös useamman kerran. Olen sanonut ettei harrastuksiin pääse, jollei osaa olla nätisti.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";29062020]Yhdessäkin on yritetty. Hän lällättälee vain vieressä, että ei mun tarvii tämmöstä, tää on ärsyttävää, ai muka lautanen tiskiin plääh plääh.

Vaatteet eivät päädy pesuun, vaan ovat mytyssä siellä sun täällä. Aamuisin iskee paniikki, kun ei ole mitään vaatteita. Sukkia kähveltää pikkuveljen laatikosta. Minua hävettää, että on koulussa niin rumissa vetimissä, mutta olen ajatellut, että hän oppii kyllä, jos on kylmä tai epämukavaa. Ei tunnu kuitenkaan toimivan.[/QUOTE]

Miten ootte yrittäny yhdessä? Oletko ottanut kädestä kiinni ja ihan pakottamalla laittanut ottamaan sen lautasen käteensä ja viemään pois?

Selvästikään ei haittaa syödä likaisesta lautasesta, joten miksi jatkaa tuolla linjalla?

 

["a p"]

On yritetty ihan yhdessä kädestä pitäen. On vaikeaa saada poika suostumaan siihen kuitenkin. Hänellä on parempaa tekemistä, vaikkapa istua tai lukea.

 

["vieras"]

Sinun tulee tarttua asiaan joka kerta, kerran annat olla niin se on siinä, luulee että on sallittua, eli vaikka juuri olisi asiasta rangaistu niin uusi varoitus ja rangaistus joka kerta, ellet muuta keksi niin paa poika itse miettimään sopiva rangaistus itselleen. Nyt on tulossa syysloma, onko siihen jotain suunnitelmia, pääsee matkalle mukaan jos... meillä neiti 6v kerää merkkejä että pääsee laivalle mukaan, hampaidenpesun kanssa takkuaa, ellei ole merkkitaulukko täynnä jää isän kanssa kotiin, ollaan kaveriperheen kanssa menossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";29062042]On yritetty ihan yhdessä kädestä pitäen. On vaikeaa saada poika suostumaan siihen kuitenkin. Hänellä on parempaa tekemistä, vaikkapa istua tai lukea.[/QUOTE]

On tietenkin vaikeaa, mutta jos joku asia on vaikeaa niin sunko mielestä se kannattaa jättää sitten tekemättä? Ja mistä se lapsi sen kirjan saa?

 

["vieras"]

Sinulla on pahasti auktoriteetti hukassa sen lapsen kanssa. Valitettavasti lasten kanssa on tartuttava jämptillä otteella pienestä pitäen ja vaadittava kunnioitusta ja tehtävien tekemistä, kuikas sen kanssa ajattelit pärjätä murkkuiässä, kun jo nyt poika tekee mitä itseä sattuu huvittamaan? Tilaa aika perheneuvolaan.

 

["vieras"]

Meillä oli samanlaisia ongelmia pojan kanssa muutama vuosi sitten. Mikään ei tehonnut kunnes sain pojan puhumaan. Hänellä oli ongelmia koulussa, ei muiden oppilaiden kanssa vaan opettajan. Tätä selviteltiinkin vuosi. Lopulta muutettiin ja poika muuttui totaalisesti.

Koita saada poika puhumaan.

 

[Samassa veneessä]

Poika testaa sinua. Keskeinen kysymys hänen päässään on: rakastaako äiti minua vaikka olisin ihan kauhee. Toinen kysymys kuuluu jopa näin: pärjääkö äiti vaikka en ole enää pieni, kasvan isoksi ja haluan vähän jotain omaa.

Kokemukseni mukaan pojilla, jotka elävät pääosin äidin kanssa on vaikeaa juuri tässä iässä.

Ohjeita: Puhu asioista silloin, kun poika siihen pystyy. Älä hyökkää iholle silloin, kun olo on ärtynyt ja vaikea. Anna tilaa, joskus jopa periksi. Jos poika ei kykene viemään lautasta juuri nyt, sano, että voit viedä sen sitten kun olet vähän rauhoittunut.

On kaksi tapaa kasvattaa: autoritäärinen ja auktoritatiivinen. Ensimmäinen on vaativa ja alistava "teet niinkuin minä sanon" - tapa. Toinen on ohjaava ja hyviin asioihin keskittyvä. Auktoritatiivinen kasvatus ohjaa lasta itseään tekemään parempia valintoja.

Jutelkaa hyvänä hetkenä. Sano pojalle, että olet huomannut että hänellä alkaa murkkua puskea ja toisinaan ärsyttää. Siitäkin huolimatta on tiettyjä asioita joita edellytät hänen hoitavan. Sano myös, että poikasi on fiksu ja kaikkein tärkein poika maailmassa juuri sellaisena kuin hän on.

Voisit vielä kysyä, tuleeko pojalle itselleen hyvä olo siitä, kun koko ajan ollaan napit vastakkain. Aivan taatusti poika sanoo, että siitä ei tule hyvä olo vaan päin vastoin surullinen, ahdistunut ja pelokas.

Osoita pojalle että luotat hänen kykyynsä tehdä oikeita valintoja ja toimia oikein. Siitä se lähtee, ihan varmasti. Ei ehkä tänään, mutta jo huomenna.

 

["a p"]

Poika testaa sinua. Keskeinen kysymys hänen päässään on: rakastaako äiti minua vaikka olisin ihan kauhee. Toinen kysymys kuuluu jopa näin: pärjääkö äiti vaikka en ole enää pieni, kasvan isoksi ja haluan vähän jotain omaa.

Kokemukseni mukaan pojilla, jotka elävät pääosin äidin kanssa on vaikeaa juuri tässä iässä.

Ohjeita: Puhu asioista silloin, kun poika siihen pystyy. Älä hyökkää iholle silloin, kun olo on ärtynyt ja vaikea. Anna tilaa, joskus jopa periksi. Jos poika ei kykene viemään lautasta juuri nyt, sano, että voit viedä sen sitten kun olet vähän rauhoittunut.

On kaksi tapaa kasvattaa: autoritäärinen ja auktoritatiivinen. Ensimmäinen on vaativa ja alistava "teet niinkuin minä sanon" - tapa. Toinen on ohjaava ja hyviin asioihin keskittyvä. Auktoritatiivinen kasvatus ohjaa lasta itseään tekemään parempia valintoja.

Jutelkaa hyvänä hetkenä. Sano pojalle, että olet huomannut että hänellä alkaa murkkua puskea ja toisinaan ärsyttää. Siitäkin huolimatta on tiettyjä asioita joita edellytät hänen hoitavan. Sano myös, että poikasi on fiksu ja kaikkein tärkein poika maailmassa juuri sellaisena kuin hän on.

Voisit vielä kysyä, tuleeko pojalle itselleen hyvä olo siitä, kun koko ajan ollaan napit vastakkain. Aivan taatusti poika sanoo, että siitä ei tule hyvä olo vaan päin vastoin surullinen, ahdistunut ja pelokas.

Osoita pojalle että luotat hänen kykyynsä tehdä oikeita valintoja ja toimia oikein. Siitä se lähtee, ihan varmasti. Ei ehkä tänään, mutta jo huomenna.

Kiitos.
Olemme yrittäneet jutella ja olen yrittänyt jutella. Olen pyytänyt häntä kirjoittamaan tai piirtämään, mikä harmittaa ja miksi on niin vaikeaa. Olen kysynyt, josko hän tietäisi sopivia rangaistuksia tai palkintoja. Minkälaista elämää sinä haluaisit? Hän sanoo vain, että ärsyttää ja on tyhmää, mutta tulee paha mieli, kun on hankala.

Joka aamu jutellaan ja sovitaan, että tästä tulee hyvä päivä ja hän varmasti osaa tehdä oikein ja päivästä tulee kaikille kiva. Iltapäivällä, kun tulen töistä, niin kuitenkin on sama juttu taas: kaikki on levällään, mikään ei huvita, minä olen tyhmä ja mulla on tyhmiä juttuja.

Koulussa kuitenkin viihtyy hyvin ja juttelimme juuri opettajan kanssa. Hänkin oli tyytyväinen. Aistin silti itsekin, että joku poikaa painaa, mutta hän ei osaa pukea tunteita sanoiksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";29062263]Kiitos.
Olemme yrittäneet jutella ja olen yrittänyt jutella. Olen pyytänyt häntä kirjoittamaan tai piirtämään, mikä harmittaa ja miksi on niin vaikeaa. Olen kysynyt, josko hän tietäisi sopivia rangaistuksia tai palkintoja. Minkälaista elämää sinä haluaisit? Hän sanoo vain, että ärsyttää ja on tyhmää, mutta tulee paha mieli, kun on hankala.

Joka aamu jutellaan ja sovitaan, että tästä tulee hyvä päivä ja hän varmasti osaa tehdä oikein ja päivästä tulee kaikille kiva. Iltapäivällä, kun tulen töistä, niin kuitenkin on sama juttu taas: kaikki on levällään, mikään ei huvita, minä olen tyhmä ja mulla on tyhmiä juttuja.

Koulussa kuitenkin viihtyy hyvin ja juttelimme juuri opettajan kanssa. Hänkin oli tyytyväinen. Aistin silti itsekin, että joku poikaa painaa, mutta hän ei osaa pukea tunteita sanoiksi.[/QUOTE]

Pakko sanoa, että ei lapselta kysytä minkälaisia rangaistuksia hän haluaa! Sehän se juuri tuo turvattomuuden tunnetta, jos lapsen tulee päättää asioistaan itse siihen asti, että jopa rangaistukset saa valita! Laita lapselle rajat, pysy niissä ja pidä kuria (samalla rakastaen). Ei tuon ikäinen tarvitse eikä kykene edes kasvattamaan itse itseään, se on sun tehtävä.

Eikö lapsella ole isää?

 

["a p"]

Lapsen isä asuu 500 kilometrin päässä ja on hyvin vähän läsnä. Välit häneen ovat kuitenkin hyvät.

Vasta sitten, kun lapsi alkoi vastustaa kaikkea kyselin myös, olisiko hänellä ehdotuksia toimintasuunnitelmaksi. Muutoin olen kertonut säännöt ja rangaistukset. Johdonmukaisuudesta lapsi on itse sanonut,että ihan epäreilua, että minä sitten myös toteutan rangaistukset, kun muiden vanhemmat vaan uhkailee.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras";29062177]Meillä oli samanlaisia ongelmia pojan kanssa muutama vuosi sitten. Mikään ei tehonnut kunnes sain pojan puhumaan. Hänellä oli ongelmia koulussa, ei muiden oppilaiden kanssa vaan opettajan. Tätä selviteltiinkin vuosi. Lopulta muutettiin ja poika muuttui totaalisesti.

Koita saada poika puhumaan.[/QUOTE]

Tätä tulin itsekin sanomaan. Puhu pojan kanssa. Mikä on syy henkiseen pahaan oloon?

 

[Ken guru]

[QUOTE="a p";29062308]Lapsen isä asuu 500 kilometrin päässä ja on hyvin vähän läsnä. Välit häneen ovat kuitenkin hyvät.

Vasta sitten, kun lapsi alkoi vastustaa kaikkea kyselin myös, olisiko hänellä ehdotuksia toimintasuunnitelmaksi. Muutoin olen kertonut säännöt ja rangaistukset. Johdonmukaisuudesta lapsi on itse sanonut,että ihan epäreilua, että minä sitten myös toteutan rangaistukset, kun muiden vanhemmat vaan uhkailee.[/QUOTE]

Ehkä paha olo liittyy tähän. Koska olette eronneet?

 

["a p"]

Olemme eronneet vuosia sitten ja välit ovat olleet jo useamman vuoden ajan erittäin hyvät. Isä vain asuu kaukana. Sielläkin on samoja ongelmia, ettei mitään huvittaisi tehdä ja on vaikeaa totella.

 

["Pöh"]

..eiköhän tässä ole ainakin osaltaan kyse miehen (mallin?) puutteesta. Harrastaako poika mitään, josta mallia saisi tarpeeksi usein miesvetäjiltä (esim.kamppailulajit ovat hyviä)?

Myönnän suoraan, etten pärjäisi poikieni kanssa ilman isää ja "miesharrastuksia", vaikka jämäkkä olenkin. Kaikesta rankaisemisesta ja palkitsemisesta huolimatta tehokkainta tuntuu olevan isän esimerkki.