Huomenta. Mieliala yrittää pysytellä matalana, mutta aktiivisesti yritetään rämpiä vähän ylöspäin. Unet olivat taas niin mielenkiintoisia, että aamulla tahtoi vain ylös niistä. Olin Afrikassa seuraamassa ja auttamassa ystävieni kanssa, kun sen asukkaat parantavat aktiivisesti olojaan. Ryhmä kyläläisiä rakensivat itselleen tiilitaloja, jotka näyttivät puoliksi perinteisiltä majoilta ja puoliksi suomalaisilta tiilitaloilta. Olivat kuitenkin näreissään, kun luvattuja parannuksia ei alkanut tulla. Joivat mm. edelleen likaista vettä, koska luvattua kaivoa ei alettukaan rakentaa. Valitus loppui 20-luvun gansteri tappoi kylällisen afrikkalaisia ja kaikki ystäväni. Piilouduin tukkien taakse huohottaen. Piilottelin ja pakenin sitten jonkin tovin gansteria ja tämän kätyreitä, jotka jatkoivat sinnikästä ihmisjahtiaan.
Uutisten kautta tuli siirtymä toiseen paikkaan. Siinä puhuttiin, kuinka amerikkalaiset vaativat valtiolta korvauksia hirmumyrsky Mimosan tuhoista. Kamala hätäinen kiljunta ja huuto, veteen uppoavia siltoja, joiden päällä seisseet autot veden kita nielaisi ihmisineen kaikkineen. Näin kuinka ihmiset murskaantuivat ympärilläni palkkien, betonimöhkäleiden ja muiden isojen irtokappaleiden lyödessä heidät laitojen, seinien tai minkä tahansa muun väliin puristuksiin. Jossain vaiheessa ihmiset tekivät työtä yhdessä pelastautuakseen. Olimme kaikki valtavan pitkän rautapalkin puristuksissa. Aallot löivät yli ja painoi rautaa entistä kovemmin meitä vasten. Tunsin selvästi miten rintakehäni antaa periksi hiljalleen, luut rutisten. Inhottava ääni. Sen erän tosin ihmiset voittivat. En kuollut. Mutta loppu uni olikin siltikin pakoa ja uimista. Ja kolikoiden keräämistä. Jostain syystä keräsin kaikki kolikot mitä löysin ja tungin taskuuni.
Fiksua, etenkin jos joutuu uimaan paljon. Lisälasti on aina hyväksi... Kunto kasvaa kohisten...
Täytyy kohta lähteä opiskelemaan. Kirjastoon. :wave: