menneisyyden haamu
Aina tämä ihminen on ollut hankala, mutta kaikessa hankaluudessaan hurmaava ilopilleri. Hän oli ennen lapsia hauska, reipas sekä elämänjanoinen.
Lapsen myötä (olemme molemmat nykyään äitejä) elämänilo on kadonnut ihmisestä, ja henkilö on muuttunut kateelliseksi pikkusieluiseksi, TYLSÄKSI, ja jotenkin tylsämieliseksi. Ihan suoraan sanottuna v..upääksi. On ikävä hyvälle miehelleen, jopa pettänyt tätä. Ja tiuskii milloin mistäkin kavereilleen. Heidän täysin tasapainoton ja käytöshäiriöinen lapsensa on maailman napa, eikä eukon elämään ja päähän enää muuta mahdu. Muiden lapset eivät ole mitään.
Kaiken tekeminen on hankalaa, ja kaiken pitäisi tapahtua heidän räkänokkansa aivan uskomattomien aikataulujen mukaan. Ei se mitään, jos reissuun on lähdössä 4 muuta lasta, vain heidän pikku pomonsa mielihaluilla on väliä.
Olen vähentänyt yhteydenpitoa rajusti, ja taidan lopettaa sen kokonaan. Ei kai sitä, mikä jokus on meillä oli, enää saa takaisin.
Muilla kokemuksia vastaavasta?
Lapsen myötä (olemme molemmat nykyään äitejä) elämänilo on kadonnut ihmisestä, ja henkilö on muuttunut kateelliseksi pikkusieluiseksi, TYLSÄKSI, ja jotenkin tylsämieliseksi. Ihan suoraan sanottuna v..upääksi. On ikävä hyvälle miehelleen, jopa pettänyt tätä. Ja tiuskii milloin mistäkin kavereilleen. Heidän täysin tasapainoton ja käytöshäiriöinen lapsensa on maailman napa, eikä eukon elämään ja päähän enää muuta mahdu. Muiden lapset eivät ole mitään.
Kaiken tekeminen on hankalaa, ja kaiken pitäisi tapahtua heidän räkänokkansa aivan uskomattomien aikataulujen mukaan. Ei se mitään, jos reissuun on lähdössä 4 muuta lasta, vain heidän pikku pomonsa mielihaluilla on väliä.
Olen vähentänyt yhteydenpitoa rajusti, ja taidan lopettaa sen kokonaan. Ei kai sitä, mikä jokus on meillä oli, enää saa takaisin.
Muilla kokemuksia vastaavasta?