Hyvä kirjoitus kuntataloudesta

Pelastakaa edes kunnat | Uusi Suomi Puheenvuoro

Näin Coronan aikana (melkein) kaikilla menee huonosti, mutta ehkä itse olisin eniten huolissani kuntien tilanteesta. Kuntien talous on viime vuosina, joita kuitenkin voisi luonnehtia jonkinlaisiksi…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

Suomen kunnat velkaantuvat vuosi vuodelta ja tilanne ei muuttunut edes nousukauden aikana. Aina kun verotulot nousevat syystä tai toisesta, menopuoli kasvaa vielä enemmän. Sen ymmärtää siltä osin kun puhutaan pakollisista, lakisääteisistä, välttämättömistä menoista. Mutta kun ne ovat vain osa kokonaisuutta.

Vähän aikaa sitten oli jossain mediassa juttua siitä kun kuntapoliitikot saivat korvamerkitä rahaa omiin hankkeisiinsa. Mitä sieltä tuli? Pitkospuita ja liikuntapaikkojen kunnostuksia. Pitkospuut ovat toki kivoja, mutta vain siinä vaiheessa kun kunnalla on ylimääräistä rahaa käytettäväksi. Jos käytössä on vain lainarahaa, jätetään ne pitkospuut rakentamatta.

 

On vaikea ymmärtää, miten kunnat, joiden verotulot ovat vain muutaman kymmenen prosenttia tuloista kykenevät selviytymään tulevaisuudessa, kun ne ovat järjestään nopeasti heikkenevän huoltosuhteen kuntia (väki vähenee ja samalla ikääntyy). Aika tyypillisesti ongelmakuntien naapurit ovat myös ongelmakunta, joten kuntien yhdistäminen ei paljon auta. Ainoa, mikä tietenkin auttaa, on se, että valtio ottaa kuntien tehtävät kantaakseen, mutta en tiedä, onko mitään järkeä pitää yllä itsenäisiä kuntia, joilla ei ole enää mitään roolia palveluiden tuottajina. Väliportaan hallinnon luominen on sekin epäilyttävä ratkaisu: se ei millään tavoin auta itse perusongelmaan: alueellisen kehityksen suurin eroihin,

Suomen systeemi on aina ollut vähän kummallinen. Puhutaan kuntien itsenäisyydestä ja kunnallisdemokratiasta ikään kuin se olisi oikeasti joku arvo. Ikään kuin sillä olisi oikeasti mitään väliä, että 2000 asukkaan perähikiänperä saa itsenäisesti päättää jostain koulukyydeistä tjms. Asiat menisivät heti persiilleen, jos päätökseen osallistuisi myös naapurissa olevan hikiperän 1200 asukasta.

Samalla logiikalla Helsingissä voisi muodostaa aina muutaman lähiökerrostalon asukkaista valtuustoja, jotka sitten päättäisivät omasta pienestä budjetistaan. Pelkästään Kontulaan saataisiin useampi kymmenen valtuustoa tappelemaan siitä pääsevätkö mummot uimahalliin puoleen vai täyteen hintaan. Ja joka valtuustoon pitäisi tietenkin palkata täysipäiväinen johtaja pyörittämään sen oman pienen valtakuntansa asioita.

 

Samalla logiikalla Helsingissä voisi muodostaa aina muutaman lähiökerrostalon asukkaista valtuustoja, jotka sitten päättäisivät omasta pienestä budjetistaan. Pelkästään Kontulaan saataisiin useampi kymmenen valtuustoa tappelemaan siitä pääsevätkö mummot uimahalliin puoleen vai täyteen hintaan. Ja joka valtuustoon pitäisi tietenkin palkata täysipäiväinen johtaja pyörittämään sen oman pienen valtakuntansa asioita.

Ahvenanmaa on kuvailemasi paukka: siellä on melkein joka saarella oma kunnanvaltuusto ja me mannersuomalaiset maksamne sen lystin.

 

Samalla logiikalla Helsingissä voisi muodostaa aina muutaman lähiökerrostalon asukkaista valtuustoja, jotka sitten päättäisivät omasta pienestä budjetistaan. Pelkästään Kontulaan saataisiin useampi kymmenen valtuustoa tappelemaan siitä pääsevätkö mummot uimahalliin puoleen vai täyteen hintaan. Ja joka valtuustoon pitäisi tietenkin palkata täysipäiväinen johtaja pyörittämään sen oman pienen valtakuntansa asioita.

Ja sinne Kontulaan olisi myös rakennettava se oma uimahallinsa. Ei enää kävisikään päinsä, että uimahalli löytyy Vuosaaresta ja Itäkeskuksesta, vaan suurkontulan 30 000 asukkaalle pitäisi saada oma uimahallinsa. Tietenkin. Ja sitä varten valtion rahaa. Tietenkin.