Itikka
Onko kenenkään pojalle tehty hypospadian korjausleikkausta? Kokemuksia kyselisin? Milloin?Missä? minkä ikäinen poika oli ja muutenkin ajatuksia olisi kiva kuulla. Ensi viikolla pojan kanssa tyksiin...
Meillä esikoisella oli Hypospadia (on nyt jo 10-vuotias) ja 1v8kk oli eka leikkaus. 10 päivää oli sidottuna käsistä ja jaloista sairaalasänkyyn. Vaikka olikin raskas kokemus (äidille, lapsi tyytyi osaansa erittäin hyvin), niin kaikki meni hyvin. Toinen korjausleikkaus oli, kun poika oli 3-vuotias. Silloin ei tarvinnut sängyssä olla kuin pari päivää ja koska oli jo "iso" poika, niin sitomisia ei tarvittu. Oli vaan sellainen "kaari" tuossa mahan päällä suojaamassa. Toisella korjausleikkauksella virtsa-aukko saatiin oikealle paikalleen (pojalla virtsa-aukko oli aivan peniksen tyvessä, eli korjaus oli käsittääkseni aika iso) ja mitään ongelmia ei ole ollut.
Tähystyksessä käytiin pojan ollessa eskarissa, ihan vaan varmuuden vuoksi, kun tuntui, että pissaa jää vessareissun jälkeen rakkoon. Mitään hämminkiä ei kuitenkaan ollut.
Ainoa nyt, kun poika on jo iso, niin miettii, että kun hällä on erilainen kikuli, kuin samanikäisillä kavereilla ja uimahallin pesutiloissa oli ollut vähän nolona. Selitettiin uudemman kerran, miksi hällä ei esinahkaa suojana ole ja että se ei esim. vaikuta hänen tulevaisuuteen millään tavalla (oli siis jo huolissaan mahdollisista tyttöystävistä ja mitä ne sanoo...).
Tsemppiä teidän pojan leikkaukseen!! Toivottavasti selviätte yhdellä leikkauskerralla!!
Kysele vaan lisää, koitan vastailla parhaani mukaan! Aikaahan tuosta tosin jo on, eli tuoretta tietoa minulla ei ole. On voinut muuttua kovastikin tuo leikkaus ja tietty siihen vaikuttaa, että miten paha hypospadia on.
T. Gerbera
Lisäilen vielä, että Kysissä tehtiin kaikki toimenpiteet.<br><br>
Tähystyksessä käytiin pojan ollessa eskarissa, ihan vaan varmuuden vuoksi, kun tuntui, että pissaa jää vessareissun jälkeen rakkoon. Mitään hämminkiä ei kuitenkaan ollut.
Ainoa nyt, kun poika on jo iso, niin miettii, että kun hällä on erilainen kikuli, kuin samanikäisillä kavereilla ja uimahallin pesutiloissa oli ollut vähän nolona. Selitettiin uudemman kerran, miksi hällä ei esinahkaa suojana ole ja että se ei esim. vaikuta hänen tulevaisuuteen millään tavalla (oli siis jo huolissaan mahdollisista tyttöystävistä ja mitä ne sanoo...).
Tsemppiä teidän pojan leikkaukseen!! Toivottavasti selviätte yhdellä leikkauskerralla!!
Kysele vaan lisää, koitan vastailla parhaani mukaan! Aikaahan tuosta tosin jo on, eli tuoretta tietoa minulla ei ole. On voinut muuttua kovastikin tuo leikkaus ja tietty siihen vaikuttaa, että miten paha hypospadia on.
T. Gerbera
Lisäilen vielä, että Kysissä tehtiin kaikki toimenpiteet.<br><br>
Meillä pojat 1 v ja 4 v. Molemmilla on hypospadia. Sama juttu on isällään, eli ilmeisesti on periytynyt suvusta, tiedä häntä.
Kävimme lastenlääkärillä sekä myös kirurgin (tämän asian spesialisti) vastaanotolla keskussairaalatason sairaalassa. Kerroin lääkärille mielipiteeni siitä, että miksi pitäisi alkaa leikkaamaan ja korjailemaan jos kaikki toiminnot kuitenkin ovat ok? (Onhan isälläänkin pippeli toiminut normaalisti vaikka sama "valuvika" on hänelläkin). Pissa tulee jne. Kirurgi oli sitä mieltä, että ei tarvitsekaan leikata jos vaan virtsasuihkun voimakkuus on normaali. Asia tutkitaan pojan täyttäessä 5 vuotta erityisellä virtsasuihkun testillä.
Itse en halua leikattavan jos kaikki toimii ok. Ennen koulua pitäisi kuitenkin sitten leikata, jos siihen on todellinen tarve.
****
Katselin tässä taannoin ohjelmaa "Akuutti" jossa kerrottiin kosmetiikkan sisältämien kemikaalien mahdollisista vaikutuksista poikasikiöiden sukupuolielinten kehittymiseen. Heti heräsi kysymys, että mahtoiko olla vaikutusta hypospadiaan, kun minäkin olen ikäni meikannut ja käyttänyt kaikenlaisia kosmetiikkatuotteita. Mutta mistä niistäkin sitten aina tietää. Kaikkihan sitä myrkyksi luokiteltua kohta on.
****
Kävimme lastenlääkärillä sekä myös kirurgin (tämän asian spesialisti) vastaanotolla keskussairaalatason sairaalassa. Kerroin lääkärille mielipiteeni siitä, että miksi pitäisi alkaa leikkaamaan ja korjailemaan jos kaikki toiminnot kuitenkin ovat ok? (Onhan isälläänkin pippeli toiminut normaalisti vaikka sama "valuvika" on hänelläkin). Pissa tulee jne. Kirurgi oli sitä mieltä, että ei tarvitsekaan leikata jos vaan virtsasuihkun voimakkuus on normaali. Asia tutkitaan pojan täyttäessä 5 vuotta erityisellä virtsasuihkun testillä.
Itse en halua leikattavan jos kaikki toimii ok. Ennen koulua pitäisi kuitenkin sitten leikata, jos siihen on todellinen tarve.
****
Katselin tässä taannoin ohjelmaa "Akuutti" jossa kerrottiin kosmetiikkan sisältämien kemikaalien mahdollisista vaikutuksista poikasikiöiden sukupuolielinten kehittymiseen. Heti heräsi kysymys, että mahtoiko olla vaikutusta hypospadiaan, kun minäkin olen ikäni meikannut ja käyttänyt kaikenlaisia kosmetiikkatuotteita. Mutta mistä niistäkin sitten aina tietää. Kaikkihan sitä myrkyksi luokiteltua kohta on.
****
Nostanpa tällaisen aiheen, jos saatais lisää kokemuksia.
Me käytiin tänään kirurgilla puolivuotiaan poikamme kanssa, ja päätös oli että leikataan loppuvuodesta :ashamed: Itkettää vaan niin kamalasti, kun ajattelenkin että tosi vilkas poika nukutetaan, leikataan, ja joutuu olemaan siteissä liikkumatta vuorokauden :'( ja pissaaminen työn ja tuskan takana siitä monta päivää. Miten kaikki tulee menemään..? Onnistuuko leikkaus..?
Onneksi meillä on kyse lievästä tapauksesta, mutta silti kamala olo :/
Me käytiin tänään kirurgilla puolivuotiaan poikamme kanssa, ja päätös oli että leikataan loppuvuodesta :ashamed: Itkettää vaan niin kamalasti, kun ajattelenkin että tosi vilkas poika nukutetaan, leikataan, ja joutuu olemaan siteissä liikkumatta vuorokauden :'( ja pissaaminen työn ja tuskan takana siitä monta päivää. Miten kaikki tulee menemään..? Onnistuuko leikkaus..?
Onneksi meillä on kyse lievästä tapauksesta, mutta silti kamala olo :/
Edelliset kirjoitukset näyttävät olevan heinäkuulta. Löytyisiköhän joku joka kertoisi hieman tarkemmin leikkauksesta ja jälkihoidosta. Me ollaan käyty kerran kirurgin juttusilla ja saatiin taas uusi aika tammikuulle ja leikkaus sitten sen jälkeen. Minua huolestuttaa kovasti juuri tuo sänkyyn sitominen. :'( Miten lasta syötetään ja saako häntä pidellä sylissä ja mitä muuta saa tai ei saa tehdä. Ja kuinka on leikkaukset muilla menny??
Meppi, jos sua yhtään lohduttaa, niin meidän todella vilkas esikoinen oli silloin aikoinaan saman toimenpiteen takia 1O vrk sidottuna sänkyyn, joten tuo 1 vrk kuulostaa aika miedolta! Ja vaikka vilkas olikin, niin kaikki meni todella loistavasti!
Cesi, minä sain kerran pitää poikaa sylissä pienen hetken tuon 10 vrk aikana. Syöntiajaksi sänkyä nostettiin pystympään. Kädet sai olla vapaana silloin kun itse olin paikalla (aikaisesta aamusta, myöhäiseen iltaan olin, välillä vaan kävin pikaiseen evästä nappaamassa).
Mutta kuten todettu, aika on tässäkin tehnyt tehtävänsä (onneksi!) ja itse toimenpide ja jälkihoitokin on varmasti erilaiset kuin meidän pojan leikkauksen aikaan! Aikaa kun siitä on pian 10 vuotta!
Tsemppiä vaan kaikille!! Niinkuin sanottu, niin toimenpide raastaa äidin sydäntä aika tavalla, lapsi sopeutuu kyllä!
Kiitos Gerbera tsempityksestä!
Ja tosiaan, hurjalta kuulostaa tuo 10vrk kahleissa, mutta kiva kuulla että ns. positiiviset muistot siinä mielessä, että teillä kaikki meni hyvin.
Mua jännittää myös se, kuinka pärjätään kotona ja kuinka osaan hoitaa. Ilmeisesti päästään siis kahden yön jälkeen kotiin, sidosten ja katetrin kanssa :/ Ne mennään sitten poistattamaan 5vrk:n jälkeen.
Ihme juttu että ei olla saatu enempää vastauksia tähän ketjuun, kun käsittääkseni tää ei niin harvinaista kuitenkaan ole. Meidänkin sairaalassa on kuulema joka viikko leikattu pikku hypospadia-potilas.. Olis tosiaan kiva kuulla lisää kokemuksia.
Ja tosiaan, hurjalta kuulostaa tuo 10vrk kahleissa, mutta kiva kuulla että ns. positiiviset muistot siinä mielessä, että teillä kaikki meni hyvin.
Mua jännittää myös se, kuinka pärjätään kotona ja kuinka osaan hoitaa. Ilmeisesti päästään siis kahden yön jälkeen kotiin, sidosten ja katetrin kanssa :/ Ne mennään sitten poistattamaan 5vrk:n jälkeen.
Ihme juttu että ei olla saatu enempää vastauksia tähän ketjuun, kun käsittääkseni tää ei niin harvinaista kuitenkaan ole. Meidänkin sairaalassa on kuulema joka viikko leikattu pikku hypospadia-potilas.. Olis tosiaan kiva kuulla lisää kokemuksia.
Heips Kaikille!Ekaa kertaa tänne kirjoittelen.Minulla on nyt 4,5-vuotiaat kaksospojat jotka syntyivät pieninä keskosina ja pienemmällä joka painoi syntyessään 940gr todetttiin heti teho-osastolla hypospadia.meidän pojan hypospadia on pahimmasta päästä laatuaan eli ilman leikkauksia pissa tulisi edelleen pippelin alatyvessä olevasta reiästä.Poika on nyt leikattu 3 kertaa ja rankkoja reissuja ovat olleet.Kaksi ekaa kertaa oltiin 2 viikkoa sängyssä sidottuna ja viimeisellä kerralla oltiin viikko sängyssä kiinni.Sen haluaisin sanoa vinkkinä että ei kannata hötkyillä sen sängystä nousemisen kanssa.Kirurgit antavat aika nopeastikin luvan lähteä kärryillä(tietysti katetri mukana)liikkeelle, mutta omasta mielestäni lapsen takaisin sänkyyn pakottaminen oli tuskallisempaa kuin se että otettiin lapsi sängyssä mukaan ja mentiin leikkiosastolle.Meillä on lähdetty "kärryilemään" vasta sitten kun kotiinpääsy on alakanut olla lähellä.Ja toista kertaa en katetrin kanssa lähde kotiin(varsinkin kun siellä oli se samanikäinen vilkas kaksoisveli joka ei ymmärtänyt että veli ei voi liikkua).Olen sairaalassa sanonut että me pysytään sairaalassa niin kauan kun pitää pitää katetria.Vielä on ainakin kaksi leikkausta edessä,mutta ne on leikikiä edellisten rinnalla.
Meillä nyt reilu 4,5vuotias poika ja hänellä hypospadia, joka ensimmäisen kerran leikattiin hänen ollessa 1,5v Lastenklinikalla Hesassa.
5-6päivää olis sidottu käsistä ja jaloista siteillä, ensimmäisenä yönä sai katetrin katkeamaan, kun rimpuili niin paljon. Aamulla uudestaan saliin ja uusi katetri paikalleen ja sen jälkeen oli rauhallisemmin.
Siinä makuuasennossa piti syöttää( ruoka oli siis ihan sosetta), viihdyttää ja leikittää...
Sen makuuajan jälkeen pääsi istuskelemaan rattaisiin, sidottuna, suihkuun ja saatiin kävellä ympäri sairaalaa. pari päivää meni näin ja sitten päästiin kotiin, antibioottikuurin kera ja opeteltiin tasapainoilut uudelleen. Poikamme ei siis osannut kävellä enää itse kun pääsi pois sängystä, oli unohtunut se taito hetkellisesti, mikä ihan ymmärrettävää kun selällään maataan noin pienenä monta päivää.
puolen vuoden päästä käytiin jälkitarkastuksessa, kaikki oli mennyt hyvin, kirurgi sanoi että lopullisen arvion hän voi sanoa vasta 4-vuotistarkastuksessa, että silloin näkee onko kaikki hyvin.
4-vuotistarkastuksessa kävimme keväällä ja tuomio oli että uusi leikkaus tehtävä, ei ollut ihan tyytyväinen. Emme koskaan saa tietää onko "epäonnistumisen" syy se, että katetri meni poikki silloin ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen vai joku muu syy.
Leikkausjonoon laitettin syksylle, vieläkään ei olla päästy, syynä siellä vallitseva hoitajapula jonka vuoksi leikkauksia on lykätty ties minne asti.... Soitin sinne 2kk sitten ja ilmoitin että meillä myös tulevan lapsen laskettu syntymäaika 26.11, että silloin ei ainakaan loppuvuonna voida tulla sinne.
Vielä odottelemme vauvan syntymää, nyt viikon yli lasketun ájan ja odottelemme ja toivomme sitten keväälle leikkausta.
Tosi "mukava" on nyt ollut huomata että muitakin on ruvennut asiasta kyselemään ja kertomaan. Emme siis todellakaan ole yksi.
Silloin kun poikamme leikattiin, niin yhtäaikaa oli toinen samanikäine siellä. Olen hakemalla ja tiedustelemalla nyt sitten löytänyt kohtalontovereita
Palaan asiaan viimeistään kun leikkaus on tehty. Seuraan kyllä mahdollista keskustelua, jos uusia kirjoituksia vielä ilmenee.
5-6päivää olis sidottu käsistä ja jaloista siteillä, ensimmäisenä yönä sai katetrin katkeamaan, kun rimpuili niin paljon. Aamulla uudestaan saliin ja uusi katetri paikalleen ja sen jälkeen oli rauhallisemmin.
Siinä makuuasennossa piti syöttää( ruoka oli siis ihan sosetta), viihdyttää ja leikittää...
Sen makuuajan jälkeen pääsi istuskelemaan rattaisiin, sidottuna, suihkuun ja saatiin kävellä ympäri sairaalaa. pari päivää meni näin ja sitten päästiin kotiin, antibioottikuurin kera ja opeteltiin tasapainoilut uudelleen. Poikamme ei siis osannut kävellä enää itse kun pääsi pois sängystä, oli unohtunut se taito hetkellisesti, mikä ihan ymmärrettävää kun selällään maataan noin pienenä monta päivää.
puolen vuoden päästä käytiin jälkitarkastuksessa, kaikki oli mennyt hyvin, kirurgi sanoi että lopullisen arvion hän voi sanoa vasta 4-vuotistarkastuksessa, että silloin näkee onko kaikki hyvin.
4-vuotistarkastuksessa kävimme keväällä ja tuomio oli että uusi leikkaus tehtävä, ei ollut ihan tyytyväinen. Emme koskaan saa tietää onko "epäonnistumisen" syy se, että katetri meni poikki silloin ensimmäisenä yönä leikkauksen jälkeen vai joku muu syy.
Leikkausjonoon laitettin syksylle, vieläkään ei olla päästy, syynä siellä vallitseva hoitajapula jonka vuoksi leikkauksia on lykätty ties minne asti.... Soitin sinne 2kk sitten ja ilmoitin että meillä myös tulevan lapsen laskettu syntymäaika 26.11, että silloin ei ainakaan loppuvuonna voida tulla sinne.
Vielä odottelemme vauvan syntymää, nyt viikon yli lasketun ájan ja odottelemme ja toivomme sitten keväälle leikkausta.
Tosi "mukava" on nyt ollut huomata että muitakin on ruvennut asiasta kyselemään ja kertomaan. Emme siis todellakaan ole yksi.
Silloin kun poikamme leikattiin, niin yhtäaikaa oli toinen samanikäine siellä. Olen hakemalla ja tiedustelemalla nyt sitten löytänyt kohtalontovereita
Palaan asiaan viimeistään kun leikkaus on tehty. Seuraan kyllä mahdollista keskustelua, jos uusia kirjoituksia vielä ilmenee.
Mirnu:meillä poika syntynyt 01/03 ja leikattiin muistaakseni ekan kerran
vähän yli vuoden ikäisenä ja myöskin Lastenklinikalla,meillä leikkauksen teki Riiitta Fagerholm.
Meidänkin poika joutui opettelemaan kävelyn alusta kun joutui makamaan
sängyssä 2 viikkoa ja oli vähän ennen leikkausta vasta oppinut kävelemään.
Meillä on ollut hieman ongelmia myöskin leikkausten jälkeen, yhdellä kertaa
jouduttiin siteet poistaman aikaisemmin kun tuli tulehdus.
Viime kerralla katetri oli mennyt tukkoon ja poika huusi tuskissaan.Hoitajat ja päivystävä lääkäri ei saanut tukosta auki vaan joutuivat soittaman Seppo Taskiselle kotiiin että mitä tehdään.Katetri jouduttiin sitten poistamaan suunniteltua aikaisemmin.
Nyt ollaan jonossa kivesten ja kivespussien leikkaukseen.Leikkaus on
suunniteltu tälle talvelle,mutta ainakaan vielä ei ole tullut mitään tietoa.
Tällä kerralla leikkaus pitäisi olla "helppo nakki" verrattuna edellisiin,mutta
voi olla että tätäkään leikkausta ei voida tehdä yhdellä kerta vaan siitä joudutaan tekemään mahdollisesti kaksivaiheinen leikkaus.
Aika näyttää.Meille kirurgi on sanonut että korjatan niin kauan kuin
siitä saadan hyvä.
Olen itse kiirehtinyt leikkauksien kanssa,koska haluan että mahdollisimman paljon saadan korjattua ennen kouluikää.
vähän yli vuoden ikäisenä ja myöskin Lastenklinikalla,meillä leikkauksen teki Riiitta Fagerholm.
Meidänkin poika joutui opettelemaan kävelyn alusta kun joutui makamaan
sängyssä 2 viikkoa ja oli vähän ennen leikkausta vasta oppinut kävelemään.
Meillä on ollut hieman ongelmia myöskin leikkausten jälkeen, yhdellä kertaa
jouduttiin siteet poistaman aikaisemmin kun tuli tulehdus.
Viime kerralla katetri oli mennyt tukkoon ja poika huusi tuskissaan.Hoitajat ja päivystävä lääkäri ei saanut tukosta auki vaan joutuivat soittaman Seppo Taskiselle kotiiin että mitä tehdään.Katetri jouduttiin sitten poistamaan suunniteltua aikaisemmin.
Nyt ollaan jonossa kivesten ja kivespussien leikkaukseen.Leikkaus on
suunniteltu tälle talvelle,mutta ainakaan vielä ei ole tullut mitään tietoa.
Tällä kerralla leikkaus pitäisi olla "helppo nakki" verrattuna edellisiin,mutta
voi olla että tätäkään leikkausta ei voida tehdä yhdellä kerta vaan siitä joudutaan tekemään mahdollisesti kaksivaiheinen leikkaus.
Aika näyttää.Meille kirurgi on sanonut että korjatan niin kauan kuin
siitä saadan hyvä.
Olen itse kiirehtinyt leikkauksien kanssa,koska haluan että mahdollisimman paljon saadan korjattua ennen kouluikää.
Onneksi löytyy samanlaisia tapauksia.Meillä on nyt 1,5v poika ja hänellä on lievä hypospadia.Kävimme juuri kirurgin luona,mutta en oikein saanut selvää vastausta,onko leikkaus välttämätön.Miten olette tehneet päätöksen leikkaamisesta?Mieheni on täysin leikkausta vastaan,enkä itsekään sitä haluaisi,jos tietäisin varmasti,että isona ei seuraa ongelmia.
Mitä leikkauksessa tarkalleen tehdään?Ja miten olette ajatelleet kertoa asiasta lapselle isompana?Joka tapauksessa pippeli tulee olemaan eri näköinen leikattiin tai ei.Mistä te olette saaneet tietoa asiasta?
Mitä leikkauksessa tarkalleen tehdään?Ja miten olette ajatelleet kertoa asiasta lapselle isompana?Joka tapauksessa pippeli tulee olemaan eri näköinen leikattiin tai ei.Mistä te olette saaneet tietoa asiasta?
Hei, meillä on 2v poika jolla todettiin lievä hypospadia jo synnytyssairaalassa. Vielä ei ole yhtään operaatiota tehty ja itse mietin kovasti tullaanko tekemäänkään, sillä meidän vaiva on ainakin tällä hetkellä lähinnä kosmeettinen.
Tietoa tästä vaivasta on tosiaan niukasti saatavilla, mutta ainakin omia kokemuksia voi jakaa yahoon keskusteluryhmässä joka on tarkoitettu vartavasten hypospadia ja epispadia poikien perheille:
http://health.groups.yahoo.com/group/hypospadiasuomi/
Tervetuloa mukaan
Tietoa tästä vaivasta on tosiaan niukasti saatavilla, mutta ainakin omia kokemuksia voi jakaa yahoon keskusteluryhmässä joka on tarkoitettu vartavasten hypospadia ja epispadia poikien perheille:
http://health.groups.yahoo.com/group/hypospadiasuomi/
Tervetuloa mukaan
Minä voin kertoa paljon mukavemman kuuloisia uutisia meidän leikkauksesta, kuin edellä mm. miniihminen ja Mirnu kertoivat.
Eli leikkauksen jälkeen oltiin yksi yö siteissä sängyssä, jonka jälkeen laitettiin sellainen vaippasysteemi (mihin siis katetrista tullut pissa pääsi). Poika pääsi siis heti leikkausta seuraavana päivänä liikkeelle, ja riehui ja touhusi aivan entiseen malliin, mikä ainakin minut yllätti täysin! Vaipan sisällä kuitenkin oli leikkaussidos ja se katetri, niin yritin kovasti estää poikaa riehumasta... Kahden sairaalayön jälkeen päästiin kotiin niiden vaippojen ja katetrien kanssa, ja kun viikko leikkauksesta oli kulunut, poistettiin edellämainitut onnistuneesti.
En suurimmissa kuvitelmissanikaan olisi voinut uskoa, että kaikki sujuu noin "kivuttomasti" ja mallikkaasti! Poika ei tainnut päästää yhtäkään kipuitkua koko aikana, oli todella reipas. Ja siis leikkausta seuraavana päivänä jatkoi sairaalahuoneensa lattialla kävelyharjoituksia, kun mitään ei ikinä olis ollutkaan.
Jälkitarkastus on meillä helmikuussa, eli sitten saadaan kuulla miltä leikkausjälki näyttää. Vähän jännittää..!
Meillä poika oli 10kk ikäinen kun leikattiin (Jorvissa) ja kyseessä lievä hypospadia. Leikkaus oli siis viime lokakuussa, eli aika tuoreita ja uudenaikaisia olivat hoitomenetelmät, luojankiitos... Jos joku haluaa lisää kysellä, vastailen mielelläni niin hyvin kuin osaan. Nyt väsyttää, eikä teksti taida olla kovinkaan loogista, sorry.
Eli leikkauksen jälkeen oltiin yksi yö siteissä sängyssä, jonka jälkeen laitettiin sellainen vaippasysteemi (mihin siis katetrista tullut pissa pääsi). Poika pääsi siis heti leikkausta seuraavana päivänä liikkeelle, ja riehui ja touhusi aivan entiseen malliin, mikä ainakin minut yllätti täysin! Vaipan sisällä kuitenkin oli leikkaussidos ja se katetri, niin yritin kovasti estää poikaa riehumasta... Kahden sairaalayön jälkeen päästiin kotiin niiden vaippojen ja katetrien kanssa, ja kun viikko leikkauksesta oli kulunut, poistettiin edellämainitut onnistuneesti.
En suurimmissa kuvitelmissanikaan olisi voinut uskoa, että kaikki sujuu noin "kivuttomasti" ja mallikkaasti! Poika ei tainnut päästää yhtäkään kipuitkua koko aikana, oli todella reipas. Ja siis leikkausta seuraavana päivänä jatkoi sairaalahuoneensa lattialla kävelyharjoituksia, kun mitään ei ikinä olis ollutkaan.
Jälkitarkastus on meillä helmikuussa, eli sitten saadaan kuulla miltä leikkausjälki näyttää. Vähän jännittää..!
Meillä poika oli 10kk ikäinen kun leikattiin (Jorvissa) ja kyseessä lievä hypospadia. Leikkaus oli siis viime lokakuussa, eli aika tuoreita ja uudenaikaisia olivat hoitomenetelmät, luojankiitos... Jos joku haluaa lisää kysellä, vastailen mielelläni niin hyvin kuin osaan. Nyt väsyttää, eikä teksti taida olla kovinkaan loogista, sorry.
Tähän vastaan vielä sen verran, että meidät sai kirurgi "ylipuhuttua" leikkaukseen sanomalla, että leikkaus kannattaa tehdä nyt varhaisessa vaiheessa, sillä myöhemmin on paljon hankalampaa. Ja jo taaperona pissasuihku saattaisi tulla jaloille, jos leikkausta ei olisi tehty. Meillä siis myös lievä tapaus..Alkuperäinen kirjoittaja emu77:
Miten sitten olisi tullut käymään, ken tietää.
Itse ajattelen operaatiota ns. kauneusleikkauksena... Eli nyt pojan pippeli näyttää normaalilta, kun ennen leikkausta se ei näyttänyt alaosastaan siltä. Toivon todella, että saadaan puhtaat paperit jälkitarkastuksissa, ja että voitaisiin unohtaa koko asia...
Haluan kertoa myös oman kokemukseni teille. Pieni poikani leikattiin hypospadian takia 1 vuotiaana ensimmäisen kerran. En tiennyt silloin mitä odottaa...netissä ei ollut asiasta yhtään mitään tietoa. Poikani on nyt 7 v. Leikkaus oli kamala kokemus juuri sen jälkihoidon takia...vietimme aikaa minä,iskä ja mummu pojan vierellä 24 tuntia vuorokaudessa. Kamalinta oli kun poika oli sidottu 10pv sänkyyn. Oikeastaan se meni hienosti se aika lapsen kannalta...hän raukka"tyytyi kohtaloonsa" hyvin pian eikä edes yrittänyt nousta sängystä ylös. Olin itse ekat 3 päivää pojan kanssa ja sitten iskä ja sen jälkeen mummi. ÄLKÄÄ JÄTTÄKÖ LASTA SAIRAALAAN YKSIN! Isi toi hampurilaisen heseltä ja leikki yöllä taskulampulla, äiti jutteli ja kertoi satuja. Mummi toi myös jotain vaihtelua siihen rutiiniin. Se oli hirveän stressaavaa ja ikävää aikaa meille kaikille. Onneksi se menee nopeasti ohi vaikka aluksi itkettää ja tuntuu maailmanlopulta. Tämän leikkauksen jälkeen meni 1 vuosi kun jouduimme sinne uudelleen....pojalle oli tullut fistelli, eli virtsa oli etsinyt jonkun muun tien kulkea, ja silloin se vasta itkettikin. poika oli silloin varmaan 3v. Sen takia haluaisin että olisitte yötä päivää lastenne kanssa koska itse olin tyksissä jossa keskellä yötä poika alkoi huutaa ja itkeä yhtääkkiä kuin hullu....en tiennyt mitä olisin tehnyt, hänellä oli kateri yms. siinä. Hoitaja vaan käväisi eikä reagoinut mitenkään mutta kun aloin itse itkemään he vasta reagoivat. Pojalla oli (siitä viikon makaamisesta) tullut vatsa niin kovaksi että hän huusi tuskissaan. Hoitaja laittoi letkun peppuun...ja alkoi tulla kamaa ja poika rauhoittui. Luojan kiitos että olin siellä, muuten poika olisi varmaan huutanut tuskissaan kauan.
Nostan tän ketjun tuolta kaukaa kun meillä on nyt tää leikkaus ajankohtainen. Kuukauden päästä mennään Tampereelle leikkaukseen ja kovasti jo jännittää! Uskon että siellä saadaan hyvää hoitoa ja kipuhoito on kehittynyttä mutta silti pitää pelätä oman pienokaisen puolesta. Jos joku viitsii vielä ruveta kelailemaan näitä asioita niin sellaista ainakin haluaisin kysyä tosta katetroinnista, tehdäänkö se pojan ollessa hereillä? Se ottaa ihan tosi kipeetä ja säälin pientä jos se hereillä tehään. Onko jollakin Tampereen sairaalasta kokemusta tän leikkauksen kohdalla et vois hermustuneisuutta lievittää =) Entä siitä omaisten majatalosta mikä sijaitsee vissiin aika lähellä sairaalaa? Kiitos kamalasti jo etukäteen! Kauheeta kun pitää pelätä Olen muuten uusi tulokas, eka viesti täälä!
Olen muuten uusi tulokas, eka viesti täälä!Yllättävän vanhana teidän lapselle tehdään tuo leikkaus jos hän on jo 5v. Meidän poika on lähes 1,5 kun leikataan. Mielelläni kuulisin kokemuksia lisää. Aina vaan hirvittää enemmän ja enemmän! Se lähestyy uhkaavasti. Inhottaa kun pitää sääliä niin jos raasuun ottaa kipeetä. Tehän ystävät voitte mua infota kuinka se on sattunut ja muutenkin vertaistuki auttais jaksamaan :flower:
Lohduttakaa ja tsempatkaa nyt vähän, kauhun hetket sen kuin lähestyy. Sanokaa että pelkään turhaan!!
Hyvin se menee, tsemppaan sitten itse itseäni!
Hyvin se menee, tsemppaan sitten itse itseäni!
hyvä kasikakkonen... meidän pojalle tehdään korjausleikkaus nyt 5-vuotiaana, 1,5-vuotiaana leikattu alunperin ja kun 4-v tarkastuksessa käytiin niin kirurgin mielestä vaatii vielä korjausta. Tänään posti toi uuden ajan eli 28.5 oltais sitten menossa :/ Nyt rupes jännittämään
Hyvin teillä varmasti ja toivottavasti menee, ajankohta on sellainen että saatattekin olla sisällä jo :hug: :hug:
Hyvin teillä varmasti ja toivottavasti menee, ajankohta on sellainen että saatattekin olla sisällä jo :hug: :hug:
Pojallani myös tämä epäily synnärillä. Kontrolli 1 vuotiaana. Mietin tässä että mahtoiko tämän "vian" aiheuttaa raskausaikana syömäni useat antibioottikuurit. Miten teidän muiden äitien raskausaika aikanaan meni...käytittekö lääkkeitä tms? Mistä tiedän millaiselta pikkupojan pelin pitäisi näyttää, kun en oo muita nähnyt kuin tämän meidän vesselin? Tästä syystä en tiedä mikä siinä nyt on nyt sitten niin poikkeavaa verrattuna muihin...