En liiemmin ole ostanut netistä yksityishenkilöiltä mitään, mutta ne kerrat kun olen esim. huutiksessa asioinut, niin kaikki on sujunut suht mallikkaasti.
En tiedä, mikä minuun nyt sitten meni, kun huusin sieltä muuan merkkihuivin. Hinta oli siinä mielessä kohdallaan, että se oli n. 70% alkuperäisestä hinnasta, eli suunnilleen kolmasosan halvempi, mitä kaupassa normaalihintaisena. Kuvat tuotteesta oli hyviä ja yksityiskohtaisia, myyjällä oli 99% positiivista palautetta, pari neutraalia ja yksi negatiivinen. Tuotteen kuvaus oli laaja, ja myyjä vakuutti, että huivi on 100% aito. Niinpä sitten huusin sen itselleni.
Maksoin tuotteen hinnan heti myyjälle, koska en halua jättää laskuja roikkumaan, ja halusin huivin itselleni tietysti mahdollisimman pian. Parin päivän päästä posti sen sitten toikin. Avattuani paketin huomasin, että eihän huivi edes ole sama, mitä kuvassa. Väri oli paljon tummempi, sellaista väriä ei aitona ole olemassakaan. Logo oli surkea kopio ja hintalappu oli kuin jollain mustesuihkutulostimella tulostettu. "100% kamirvillaa" joopa joo, huivi tuntui käteen kuin se olisi kuivuneista oljista kudottu. Todennäköisesti myyjä on saanut jostain käsiinsä aidon huivin, kuvannut sen ja pistänyt ulkomaantuliaisensa postiin, ajatellen ilmeisesti etten huomaisi eroa.
Laitoin myyjälle sähköpostia että tuote ei vastaa kuvausta ja että tähän vedoten haluaisin purkaa kaupan. Myyjä heittäytyi hölmöksi ja väitti huivia samaksi. Kun sitten sanoin ihan suoraan, että huivi ei aito, niin vastaukseksi sain vain että hän ei tiennyt, joten se ei ole hänen ongelmansa. Tässä vaiheessa minulle valkeni kirjoitusasusta, että myyjä on ulkomaalainen, nimestä ei tosin saanut selvää, kuuluiko se miehelle vai naiselle. Myyjä heittäytyi aggressiiviseksi, jolloin aloin jo vähän pelkäämään, sillä en voinut tietää, minkä mafiapomon kanssa kävin kauppaa. Feikkihuivien myynti vaikutti järjestelmälliseltä bisnekseltä. Myyjä tiesi koko nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni, joten minun piti hillitä tuohtumustani, sillä en halua mitään pommia postilaatikkooni, ei muuten mutta täällä asuvat myös lapseni.
Vedin viimeisen oljenkorren ja luin myyjälle vähän lakia, että se ei ole mikään puolustus että hän ei mukamas tiennyt huivin olevan feikki. Pitkän väännön jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kauppa puretaan, vaikka rahojahan ei tietenkään voinut maksaa heti, ne kun tainnut poltella liikaa tilillä. Seuraavan kerran rahaa tulisi vasta parin viikon päästä. Ehtona kuitenkin oli, että hän saisi kaupankäynnistä positiivisen palautteen. Tähän minun oli pakko suostua. Rahat tuli kuin tulikin sittemmin tilille ja minä puolestani pistin huivin paluupostiin eikä asiasta ei ole sen koommin keskusteltu. Tyhmyyteni takia hävisin n. 10 euroa eli postarit kumpaankin suuntaan, mutta opinpahan kantapään kautta, ettei ihmisiin voi luottaa.
Jos olisin tiennyt etukäteen myyjän olevan ulkomaalainen, en todennäköisesti olisi tehnyt huivista tarjousta. Tätä ei kuitenkaan voinut arvata mistään, sillä tuotteen kuvaukset oli kirjoitettu hyvällä Suomen kielellä, ja käyttäjän nimimerkki antoi ymmärtää myyjän olevan suomalainen.
Mutta kuten tapaus osoittaa, niin positiivisiin palautteisiinkaan ei voi sokeasti luottaa. Vaikka nyt ilmiantaisinkin tämän yhden käyttäjän, niin todennäköisesti siinä kävisi vain niin, että jatkaa toimintaansa toisella tunnuksella tai toisessa paikassa. Siispä varokaa huijareita!
En tiedä, mikä minuun nyt sitten meni, kun huusin sieltä muuan merkkihuivin. Hinta oli siinä mielessä kohdallaan, että se oli n. 70% alkuperäisestä hinnasta, eli suunnilleen kolmasosan halvempi, mitä kaupassa normaalihintaisena. Kuvat tuotteesta oli hyviä ja yksityiskohtaisia, myyjällä oli 99% positiivista palautetta, pari neutraalia ja yksi negatiivinen. Tuotteen kuvaus oli laaja, ja myyjä vakuutti, että huivi on 100% aito. Niinpä sitten huusin sen itselleni.
Maksoin tuotteen hinnan heti myyjälle, koska en halua jättää laskuja roikkumaan, ja halusin huivin itselleni tietysti mahdollisimman pian. Parin päivän päästä posti sen sitten toikin. Avattuani paketin huomasin, että eihän huivi edes ole sama, mitä kuvassa. Väri oli paljon tummempi, sellaista väriä ei aitona ole olemassakaan. Logo oli surkea kopio ja hintalappu oli kuin jollain mustesuihkutulostimella tulostettu. "100% kamirvillaa" joopa joo, huivi tuntui käteen kuin se olisi kuivuneista oljista kudottu. Todennäköisesti myyjä on saanut jostain käsiinsä aidon huivin, kuvannut sen ja pistänyt ulkomaantuliaisensa postiin, ajatellen ilmeisesti etten huomaisi eroa.
Laitoin myyjälle sähköpostia että tuote ei vastaa kuvausta ja että tähän vedoten haluaisin purkaa kaupan. Myyjä heittäytyi hölmöksi ja väitti huivia samaksi. Kun sitten sanoin ihan suoraan, että huivi ei aito, niin vastaukseksi sain vain että hän ei tiennyt, joten se ei ole hänen ongelmansa. Tässä vaiheessa minulle valkeni kirjoitusasusta, että myyjä on ulkomaalainen, nimestä ei tosin saanut selvää, kuuluiko se miehelle vai naiselle. Myyjä heittäytyi aggressiiviseksi, jolloin aloin jo vähän pelkäämään, sillä en voinut tietää, minkä mafiapomon kanssa kävin kauppaa. Feikkihuivien myynti vaikutti järjestelmälliseltä bisnekseltä. Myyjä tiesi koko nimeni, puhelinnumeroni ja osoitteeni, joten minun piti hillitä tuohtumustani, sillä en halua mitään pommia postilaatikkooni, ei muuten mutta täällä asuvat myös lapseni.
Vedin viimeisen oljenkorren ja luin myyjälle vähän lakia, että se ei ole mikään puolustus että hän ei mukamas tiennyt huivin olevan feikki. Pitkän väännön jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että kauppa puretaan, vaikka rahojahan ei tietenkään voinut maksaa heti, ne kun tainnut poltella liikaa tilillä. Seuraavan kerran rahaa tulisi vasta parin viikon päästä. Ehtona kuitenkin oli, että hän saisi kaupankäynnistä positiivisen palautteen. Tähän minun oli pakko suostua. Rahat tuli kuin tulikin sittemmin tilille ja minä puolestani pistin huivin paluupostiin eikä asiasta ei ole sen koommin keskusteltu. Tyhmyyteni takia hävisin n. 10 euroa eli postarit kumpaankin suuntaan, mutta opinpahan kantapään kautta, ettei ihmisiin voi luottaa.
Jos olisin tiennyt etukäteen myyjän olevan ulkomaalainen, en todennäköisesti olisi tehnyt huivista tarjousta. Tätä ei kuitenkaan voinut arvata mistään, sillä tuotteen kuvaukset oli kirjoitettu hyvällä Suomen kielellä, ja käyttäjän nimimerkki antoi ymmärtää myyjän olevan suomalainen.
Mutta kuten tapaus osoittaa, niin positiivisiin palautteisiinkaan ei voi sokeasti luottaa. Vaikka nyt ilmiantaisinkin tämän yhden käyttäjän, niin todennäköisesti siinä kävisi vain niin, että jatkaa toimintaansa toisella tunnuksella tai toisessa paikassa. Siispä varokaa huijareita!
