huonot fiilikset raskaudesta:(

Mä en tiedä mikä mulla on? KOlmatta lasta odotan. Kahdesta aiemmasta raskaudesta ei mulla ole ollut tällaisia pelkoja. Vähänväliä mietin meneekö tää kesken? Onko kaikki hyvin? Pelottaa mennä Np-ultraan.... haluaisin niin nauttia tästä viimeisestä raskaudesta, mutta en kykene, oikein
hernostuttaa ja pelottaa.
Vai oisko syynä se että ei tullut kahdessa aiemmassa raskaudessa luettua kaikkia ikäviäkin asioita täältä netistä?? vai vaistoanko että jotain pahaa tulee tapahtumaan?
Muilla kelleään samoja ajatuksia ollut koskaan??

 

vosiko johtua siitä että sulla on 2 edellistä menny hyvin. niin nyt ajattelet että se huono onni iskee suhun? kyllä mä luulen että sun olo helpottuu kun viikkoja tulee lisää ja alat tuntea liikkeitä. neuvolassakin saa mennä kuuntelee sydänäänii mutta totuus on että jos menee kesken niin sitten menee. siihen ei voi vaikuttaa.. yritä nyt jotenkin kuitenkin nauttia. auttaako jos puhut esim. sun miehen kanssa niistä peloista? :hug:

 

mä odotan nyt viidettä ja samanlaisia ajatuksia on tullut käytyä läpi Mutta kahden ultran ja veriseulan mukaan odotan vauvaa jolla on kaikki hyvin. Vielä kun koittaisi se synnytys että voisi hengähtää kaikenmaailman pähkäilyistä :/
Yritä neutralisoida mielesi :hug:

 

Jep. Mä olin ihan hullu kajahtanut kolmatta odottaessa. Nautinkin kyllä, mutta pelkojen siivittämä se raskaus oli.

Alkuun pelkäsin keskenmenoa, sitten vuoroon mitäkin. Välillä pelkäsin, jos söin salaattia, välillä pelästyin kylässä vahingossa syötyä tuorejuustoa, välillä olin varma että sairastan milloin mitäkin syöpää. Tuo ajatus myös, että kaksi tervettä lasta jo niin ei voi käydä taas hyvä tuuri jne jne. En edes muista enää kaikkea hullua mitä mietin.

Mutta täysin terve ja ihana 9kk meillä on tuo kolmonen ja synnytyskin oli kahden helpon synnytyksen jälkeen naurettavan helppo.

 

vosiko johtua siitä että sulla on 2 edellistä menny hyvin. niin nyt ajattelet että se huono onni iskee suhun? kyllä mä luulen että sun olo helpottuu kun viikkoja tulee lisää ja alat tuntea liikkeitä. neuvolassakin saa mennä kuuntelee sydänäänii mutta totuus on että jos menee kesken niin sitten menee. siihen ei voi vaikuttaa.. yritä nyt jotenkin kuitenkin nauttia. auttaako jos puhut esim. sun miehen kanssa niistä peloista? :hug:

tää mullekkin tuli mieleen - mä nimittäin odotan neljättä vk 23, ja mulla oli aikalailla samat fiilikset alkuraskaudesta. nyt ei edes käyty alkuraskaudenultrassa (kun tuntui ettei rahat riitä), ja siksi mullakin oli melkein paniikki ennen np-ultraa. kun np-ultrassa selvisi että kaikki on niinkuin pitää, niin tämäkin raskaus muuttui ihan yhtä ihanaksi (raskausajan kremppoineen) kuin aiemmat. tosiaan mietin ettei meitä voi lykästää että taas menisi hyvin (toki on mulla 2 km ollut esikoisen jälkeen). eli ehkä se sullakin ihan kohta helpottaa

 

Hei, kiitos kaikille tsemppauksista! Tiedän että mitään en voi jos jotain sattuu tai menee pieleen. Kait sitä nyt pikkasen "kuuluu" olla tämmönen pösilö, kun tietää et viimosta kertaa raskaana ollaan; toivottavasti siis. Miehelle olen puhunut peloistani, mutta sekin jännittää mun kanssa enemmän kuin koskaan.....

 

Minulla on neljä lasta. Ekaa odotin ihan luottavaisin mielin, ei mitään pelkoja, ei edes käynyt mielessä, että entäs jos... Toisen kanssa tuli jo joskus harvoin ajatus, että entäs jos se ei olekaan terve. Ennen kolmatta raskautta tuli km, joten olin todella peloissani, että se tulee kesken. Silloin myös hiipi jo enemmän ajatuksia päähän, että jospa lapsi ei olekaan terve. Ennen neljättä lasta kaksi keskenmenoa, joten arvata saattaa, millaista kyttäämistä raskaus oli alusta ihan loppuun asti ja hirveät pelot päällä. Eli yhteenvetona voisin sanoa, että mitä monennes raskaus sitä enemmän pelkäsin... Tsemppiä sulle!

 

Sama pelko kalvaa täälläkin. Ensimmäinen raskaus meni kesken lähes vuosi sitten 10+2 eli ultraan en edes kerinnyt. Nyt on menossa 11+3 ja parin päivän päästä olisi eka ultra.

Koko raskauden ajan olen ollut ihan mielettömän peloissani.. nähdyt öisin unia siitä kuinka saan keskenmenon ja sitten kun olen herännyt olenkin saanut huokaista helpotuksesta ettei se ollutkaan totta. Joka kerta vessaan mennessä olen pelännyt että pyyhkiessä tulee verta. Olen koko ajan kuunnellut kehoani ja ajatellut että "nyt loppui oireet, en ole enää raskaana".. mutta en tiedä onko se vaan kuvittelua.

Pelottaa kyllä ihan hirveästi jos mahasta ei löydykään sykettä. Mitä olen netissä keskusteluja lukenut, monet sanovat aistineensa että vauvalla ei ole kaikki hyvin... Tosin toivon että tämä olisi turhaa pelkoa ja että johtuisi vain edellisestä huonosta kokemuksesta. Pakko se on kai pari päivää vielä jaksaa odottaa.. olipa totuus mikä hyvänsä niin eipä tarvitse enää olla epätietoisuudessa.

Varmasti tulossa pari unetonta yötä ennen ultraa