Huonosti käyttäytyvä "sydän"ystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Unhoitettu ystävä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Unhoitettu ystävä

Vieras
Mitäs olette mieltä:
Minulla on "ystävä" jonka mielsin parhaaksi ystäväkseni pitkään, mutta en enää...
Elämässämme tapahtui muutoksia peilikuvina, eli minä menin naimisiin ja sain lapsia ja kaverini erosi.
Se ei alkuun tuntunut haittaavan, olimme läheisiä ja jaoimme asioita, mutta nyt me emme ole enää valitettavasti hyvissä väleissä vaikka myös minä olen nyt eroamassa :( .
Kaverini puhuu kokoajan miten ihanaa on että ollaan kavereita, ja miten meidän täytyisi olla enemmän yhteyksissä ja jakaa kokemuksia.
Kuitenkin luen hänen elämänsä muutoksista facebookista (muutto, jne). Hänen työkaverinsakin tuntuvat tietävän asian ennen minua kun toivottelevat onnea facebookin kautta, vaikka olen hänen sanojensa mukaan ainoa sydänystävä-- ja ainoa ystävä laatuaan. Lisäksi kaverini ei lähtenyt samalle matkalle erääseen ulkomaan kohteeseen kuin me muut porukassa lähdimme, syynä oli työkiireet ja rahapula, mutta ystäväni lähti samaiseen kohteeseen muutaman viikonpäästä ja hehkutti matkaa facebookissa statuksessaan vaikka minulle niin harmitteli puhelimessa kun ei voi lähteä ja muuten lähtisi kyllä, mutta rahapula estää.
Mun tekisi mieli lähettää joku tympeä viesti ihmiselle ja sanoa mitä todellisuudessa ajattelen. Mutta en halua alkaa lapselliseksi. En kuitenkaan halua alkaa mykkäkouluun, kun haluaisin jotenkin kertoa ihmiselle että pahoitti minun tunteitani---- MUTTA Miten sen tekisin?!
 
no kuulostaa vähä samalta kuin mun ex ystävä, hänestä tuli käytöksen takia sellainen. kun erosi viimeisestä ukostaan, niin hän muuttui mua kohtaan täydeksi piruksi. kaikesta naljaili ja keksi päästään kaikenlaisia juttuja, joilla kiusata mua.
 
Olen kyllä ihan "hyvän"ikäinen aikuinen jo. Kysyin siksi just että ei mene mihinkään teinimeininkiin "miksi sä et ole mun kaveri blää blää blää".
Koitin just muotoilla viestini että ei vaikuta kovin teinix-meiningiltä, siinä ilmeisesti kovin hyvin onnistumatta;)
Mun mielestä tuo minun "ystävän" meininki ei ole kovin aikuismaista. Ja se tässä harmittaakin. En velvoita ketään olemaan ystäväni, mutta se tuntuu sitten vielä niin kovin tyhmältä jos joku koko ajan puhuu miten kiva on että voidaan jakaa kokemuksia ja minä sitten jaan kokemuksia lukemalla niitä jostain ihan muualta;)
Lähinnä vaan ajattelin jos joku olisi vastaavassa tilanteessa niin miten selvitti asiaa, olisiko jotain vihjeitä. Onko mykkäkoulu ja yhteydenottamisen lopettaminen paras, vaiko suora kirje kaverille? Puhelimessa ei tule oikein puhumisesta mitään kun kaveri aina myötäilee ja selittelee asioita...
 

Yhteistyössä