Huono omatunto tuli miehen sanomasta

[Endless Sacrifice]

Eilen kotiuduttiin töistä ja rupesin siinä normaaleihin touhuihini (pyykkiä koneeseen, tiskari päälle, ruoan laittoa...). Mies tuli siihen ja nappas multa lastan kädestä ja tokas: "oonhan mäkin täällä, ei sun tartte tehdä kaikkee yksin". Sit se töni mut sohvalle teemukin kanssa (potemaan huonoa omaatuntoa). Mä en vaan osaa olla tekemättä mitään.

Vaikeeta tää elämä kun koskaan ei ole hyvä. Välillä harmittaa kun kukaan muu ei tee mitään ja jos tekee niin se vaan varastaa mun hommat ja sit mä en enää ole tarpeellinen lainkaan. :headwall:

 

[ursa]

mies on oikeassa. olet ominut kaikki hommat, tajuatko itsekään? moni nainen on kotona kuin projektipomo, organisoi ja hoitaa kaiken. mies raukalle ei jää mitään sijaa omassa talossaan. ajattelepas asiaa miehen kannalta: hän voi tuntea itsensä tarpeettomaksi, omassa kodissaan, omassa elämässään! kammoa. moni nainen ottaa sen asenteen, kun on mammalomalla, että hän tekee kaikki kotihommat, ku kerran mies on töissä. töissäkäynti EI ole mikään tekosyy olla tekemättä hommia omassa kodissaan yhteiseksi hyväksi. naisten pitää luopua osasta hommista ja luottaa siihen, että vaikka mies tekee hommat erilailla, se ei haitttaa. olette oikealla polulla, jatka samaa rataa eli sinä välillä sohvalle ja mies hommiin tai sitten kuten me: ripustamme pyykit yhdessä.

 

[Nytkyn]

oispa meilläkin tuollaista...välillä menetän hermoni ja sanon että en mie kaikkee saa itse laitettua (mies ja poika sotkee sitä mukaa) niin johan ollaan taas pari viikkoo mielin kielin ja tekee omat hommansa (roskien vienti ja tiskarin tyhjennys, muita hommia en anna, joskus tekee ruokaa) mut sitten taas huomaan tekeväni kaikki itse...nytkin kämppä on kuin pommin jäljiltä, ollu jo pari päivää, niin ei mies oo tehny mitään...kohta hommiin :wave:

 

[Endless Sacrifice]

mies on oikeassa. olet ominut kaikki hommat, tajuatko itsekään? moni nainen on kotona kuin projektipomo, organisoi ja hoitaa kaiken. mies raukalle ei jää mitään sijaa omassa talossaan. ajattelepas asiaa miehen kannalta: hän voi tuntea itsensä tarpeettomaksi, omassa kodissaan, omassa elämässään! kammoa. moni nainen ottaa sen asenteen, kun on mammalomalla, että hän tekee kaikki kotihommat, ku kerran mies on töissä. töissäkäynti EI ole mikään tekosyy olla tekemättä hommia omassa kodissaan yhteiseksi hyväksi. naisten pitää luopua osasta hommista ja luottaa siihen, että vaikka mies tekee hommat erilailla, se ei haitttaa. olette oikealla polulla, jatka samaa rataa eli sinä välillä sohvalle ja mies hommiin tai sitten kuten me: ripustamme pyykit yhdessä.

Pakko on "omia" hommia, kun mies reissaa töitten takia eli välillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin että minä teen (tai sit jää tekemättä ). Enkä mä ole ollut mammalomalla/hoitovapaalla enää neljään vuoteen.

Nyt vaan kun se on kotona niin mä teen vieläkin, kun oon siihen tottunu. Sitä on vaan tullu ittelle sellanen rutiini, että hoitaa tietyt jutut ennenkuin voi huokasta sohvannurkassa.

Kyse ei suinkaan ole siitä että en haluaisi miehen tekevän mitään kun ei kuitenkaan osaa. Mä vaan en yksinkertaisesti muista että tällä hetkellä joku muukin on paikalla tekemässä pakollisia hommia.

Tuon asian ääneen sanominen vaan pysäytti mut ajattelemaan, ettei mun ole pakko tehdä kaikkea yksin. Ja huono omatunto tuli just siitä että suljenko mä toimillani miestä ulos tästä taloudesta.

 

[Istafra]

Meillä miehen työtä on imurointi. En suostu siihen joka paikkaan juuttuvaan älämölökoneeseen tarttumaan. Roskia vie hän myös oma-aloitteisesti. Ja pesee pyykkiä. Ja hoitaa lapsia mielellään. Kieltämättä nyt kun olen kotona, teen kotitöitä enemmän kuin mieheni, mutta kaikkea en suostu tekemään. En ole mieheni-kusisten-kalsarien-pesulomalla ( mieheni on kyllä siisti, hiukan kärjistetysti todettu) vaan äitiyslomalla.