Huono itsetunto

[Teardrop]

Huono itsetuntoni heijastuu odotukseen. Etenkin kehokuvaan. Minulla oli vaikeita epävarmuuskohtauksia jo ennen raskautta, mutta urheilemalla sain ne jotenkin hallintaan. Olen aina ollut normaalipainoinen, hieman allekin, mutta vertailen jatkuvasti itseäni kauniimpiin naisiin. Mieheni hermostuu moisesta ja ymmärrän sen täysin, olisin rasite kenelle tahansa.

Vatsa ei ole vielä kasvanut, mutta pelkään hetkeä, jolloin olen iso. Mieheni pitää siroista naisista ja pelkään että sitten kun olen raskaampi, hän tuijottaa hoikempia naisia. Mieheni yrittää vakuutella, että olen hyväksyttävä raskaanakin. En vain usko sitä. Sisimmässäni minulla on vaikeuksia luottaa miehiin, jopa omaani.

Epävarmuus säteilee myös äitiyteen. Pelkään, että minusta tulee huono äiti, etten osaa tarpeeksi hyvin käyntännön asioita jne. Olen kaukana keittiöihmeestä, siivoamistakin inhoan. Lapsenhoidosta kokemusta ei ole juurikaan.

Nostaako hormonimyrsky itseinhon tunteita pintaan? Pelkään, että minut tuomitaan täälläkin, etten saisi tehdä edes lapsia koska en ole henkisesti ehjä. Jos odottaisin eheytymistä, en ehkä koskaan ehtisi tehdä lapsia. Rakkaus on kuitenkin minulle arvo numero yksi, siksi haluan kokea äitiyden.

Muistaakseni e-pillereiden aikaan kärsin myös mustasukkaisuudesta ja riipivästä epävarmuudesta. Ehkä olen herkkä hormonivaihteluille. Mikä auttaisi loppuraskauden ajan? Saako neuvolasta psykologin palveluita?

 

[Jokunen]

Heip,

Jos todella koet epävarmuuden noin voimakkaasti ja et siihen itse tai läheistesi avulla saa helpotusta, niin toki suosittelen ""ammattiauttajan"" pakeille menoa. Jos siihen vaihtoehtoon päädyt niin kannattaa kyllä jostain vähän tiedustella kuka olisi hyvä. Psykologeissakin on paljon eroja.

Minä olen itse myös tarkka ulkonäöstäni, erityisesti paino on ollut aina eräänlainen ongelma. Olin koko varhaisnuoruuteni todella hoikka, mutta sitten reilu parikymmpisenä tuli kiloja yllättäin lisää. Ehkä se jotenkin häiden jälkeen repsahti. Nyt sitten viime vuonna laihdutin kymmenen kiloa. Olen nyt suht tyytyväinen itseeni. Aloimme tosisamme ""toivoa"" lasta alku kesästä ja tuolloin mietin aivan samoja asioista kuin sinäkin. Kuinka paljon tulee lisäkiloja, mitä mieheni tykkää jne...

Sitten sattui jotain joka muutti mieleni. Minä tulin raskaaksi, mutta sain nauttia siitä ihanuudesta vain hetken. Se nimittäin päättyi ikävästi. Kolaus oli kova ja suru suunnaton. Sen kuitenkin älysin, että jos vaan joskus tulen paremmalla onnella raskaaksi, sillä ei ole loppupeleissä jurikaan merkitystä kun tulee lisäkiloja ja sain huomata myös sen että mieheni tykkää minusta aivan varmasti myös sellaisen masun kanssa .

Tsemppiä sulle raskausaikaan.

 

[herne]

moi! kyllä kaikki tunteet voimistuu odotus aikana.
mulle ei kanssa sopineet yhtään e-pillerit just noiden itse inho,itku,raivo sivuoireiden takia. (muuten ei ole kun juuri ennen menkkoja.)
suosittelen sulle lämpimästi psykoterapiaa, jossa puhumalla käydään kiinni ongelman aiheuttajaan, ja sitten koitetaan purkaa se ongemla kokonaan pois päivänjärjestyksestä.
en tiedä saako neuvolan kautta aikoja just psykoterapiaan, kannattaa ihan reilusti ottaa toi aihe puheeksi neuvolassa, kyllä niillä varmaan löytyy terapeutteja.
(googlettamalla löydät varmaan paikkakuntasi hoitajat, ym. lisätietoa) myös uusimmassa ""hyvä terveys"" lehdessä oli juttua psykoterapiasta.
jos päädyt varaamaan ajan yksityiseltä, muista mainita että odotat, varsinkin jos päädyt kokeilemaan vaikka psygoloista vyöhyketerapiaa.
Oikeen paljon tsemppiä Sulle !

 

[Teardrop]

Kiitos kannustavista viesteistä.

Yritän varmaan hakeutua jotakin kautta psykoterapiaan. Minulla on masennustaustaa, masennus tosin oli lievä. Olen muutenkin äärimmäisen tunteellinen ja herkkä, raskausaika maksimoi tunteet ainakin näin alussa tuntuu siltä.

Olisi hienoa tykätä itse omasta vartalostaan ja luonteestaan, koska silloin esim. miehen väliaikainen epäviehättävänä pitäminen ei niin haittaisi...Ainakin näin olen mielessäni ajatellut.

Nykyään on valtavat ulkonäköpaineet, edes raskaana ei saisi näyttää raskaana olevalta naiselta. Lehdet ja televisio pursuavat täydellisiä naisia. Kuulostaa varmaan typerältä ja pinnalliselta.

Asiaa pahentaa se, että satuin lukemaan netistä miesten kommentteja synnyttäneistä tai raskaana olevista naisista. Jotkut kommentit olivat pilkkaavia ja ilkeitä. Jotkut miehet sanoivat avoimesti kuolaavansa teinien perään kun oma vaimo odottaa.

Tulin surulliseksi ja toivoin, etten olisi koskaan keskusteluja lukenut. Joskus toivoo, ettei olisi näin paljon ajatuksia ja pelkoja...Vähemmän herkkänä olisi helpompaa olla.

 

[evita]

hei, kuule tuo kirjoituksesi oli lähes kuin omasta suustani.
Itse kanssa kamppaillen tässä (tosin viimeisen raskauskuukauden kourissa) raskaana kilojen ja muotojen ja peilin ja miehen tunteiden kanssa.

Eli ollen ollut normaalipainossa ennen tätä raskautta ja pysynyt edelleenkin lähes kuosissa eli, tuollaset 9kg takapakki lisää tullut.
Toisena päivänä saatan rakastaa kuvaani mikä näkyy peilistä, mutta yks kaks inhoan kun jalkani ovat ""möhköt"" omien sanojeni mukaan.
Eli ennen raskautta harrastin jumppia paljon, kuntosalia j lenkkeilyä (10km:n lenkkejä 4-7krt viikko) mutta lenkkeillä pystyin täysiä taikka niin että nautin siitä, enkä läkähtänyt ja tullut armottoman väsyneeksi 6:lle kuulle saakka. Toki välillä saattaa olla päivä jona pystyn olemaan virkeä ja ulkoilla kunnolla. Mutta harvemmin...nyt!
Viimeiset pyörälenkit heitin tuossa ollessani 7lla kuulla eli n.kuukausi sitten mutta ylämäet taluttaen ja rauhallisesti. Toukokuussa viellä pyöräillen meni kevyesti 20km ja ei mitään väsymyksiä!!!!

Mutta nyt pikku hiljaa olen ajatellut että ajatella, miksi minä oikeasti riudutan itseäni, eli kun olen hankkimassa tähän maailmaan suloista pientä taaperoa ja annan tässä sisimmässäni sille tänä 9kuukautena ravintorikkaan elinympäristön ja muutenkin..

Niinpä, mutta tuo yllä edellenin teksti on hetkittäistä, eli ykskaks olenkin ruma ja läski ja että mieheni ei välitä minusta kuin vain urheilee itse minkä kerkeää töiltää..
Mutta taas toisessa kulmassa olen saanut ihanat rinnat ja masu on oikea törö ja minulla on muodokas takapuoli, niin nauttia tässä näistä pitäisi niin kauan kuin nämä vielä parit kuukaudet suodaan...

Eikös joo, että yritetään tsemitä toinen toistamme täällä ja kyllä se siitä, vauvan kanssa ehdit ulkoilemaan ja jopa vaikka jumpata kotona vauva painona, että ei se pallo nilkassa olo tila ole todellakaan tulossa...

Odotusta teille ja meille kaikille lukijoille!!!

 

[*]

Ajattele ennemminkin, että mitä tuollaiset kommentit näkemissäsi keskusteluissa kertovat niistä miehistä itsestään. Tuollaisia kommentoivat miehet ovat itse huonolla itsetunnolla varustettuja ikuisia lapsia, eivätkä vastuuntuntoisia isiä.

 

[Soft]

Tuohon ulkonäköasiaan haluaisin kommentoida, että on myös miehiä joiden mielestä raskaana olevat naiset ovat tosi seksikkäitä ja nainen on kauneimmillaan juuri raskaana ollessaan. Tämä tuli puheeksi yhdessä saunaillassa, kommentoijat olivat itse miehiä (jotka muuten tavallisesti taitavat katsella vain aika timmejä naisia). Miehiä on siis monenlaisia.

 

[Toisin päin]

Myös minä hieman mietin, miten suhtautuisin uuteen vartalooni raskausaikana. Olen aina ollut hoikka, mutta ei mitään itsetunto-ongelmia painon suhteen. Ihan alussa oli hankalaa, kun muodot muuttuivat, mutta raskautta ei kunnolla nähnyt. Mutta kaikki muuttui, kun masu tuli näkyviin.

Yllättäen pidänkin masustani ja pyöristyvästä olemuksestani tosi paljon. Ja myös mieheni! Hän haluaa koko ajan katsella paljasta masua, ja puhelee vauvalle ja suukottelee masua. Hän katsoo minua ihan uudella hellyydellä ja kaikki hänen olemuksestaan kertoo, kuinka onnellinen hän on tulevasta vauvastamme ja kuinka hän rakastaa minua, koska kannan hänen vauvaansa. En todellakaan ole tarvinnut olla maustasukkainen, tiedän, että kukaan muu nainen ei voi olla yhtä ihana mieheni mielestä kuin hänen lapsensa tuleva äiti. Hän myös kehuu mahaani. Hyväksyn nyt vartaloni aivan uudella tavalla, tämä tila on hyvin hyvin naisellinen olotila!

Joskus huomaan, kuinka joku vieras mies katsoo minua kaupungilla hieman hymyillen tai hellästi- hänellä on varmaan itsellään lapsia, ja näkee äitiyden ja odotuksen kauniina asiana.

 

[Teardrop]

Ihanaa kuulla, että sellaisiakin miehiä löytyy, joille raskaus ei ole kauhistus. Mieheni ei ole yhtään pinnallinen myöskään, päinvastoin. Hän on kiltti ja ymmärtäväinen, tavatessammekin hänelle oli tärkeämpää se mitä olin sisältä kuin mitä olen ulkoisesti. Silti hän ei kieltänyt ihastuneensa myös ulkokuoreen.

Kuulostaa surulliselta tuo, jos mies urheilee kaiket illat...Minäkin olen aika paljon iltoja yksin, tosin mies ei urheile. Olen lisäksi työtön, mikä varmaan osaltaan masentaa ja tekee yksinäiseksi ja laskee itsetuntoa.

On jotenkin noloa olla itsetunnoltaan näin heikko. Olen kuin ikuisessa murrosiässä vaikka iältäni olen lähes kolmenkymmenen.

Olen todella iloinen kun raskaus onnistui, mutta toivottavasti mieliala muuttuisi tästä raskauden edetessä hieman paremmaksi...Ajoittain epäilen jo raskaudenaikaista masennusta.

On helpottavaa kuulla muiden kokemuksia samasta asiasta ja myös valoisia kokemuksia, ehkä ajan kanssa opin luottamaan itseeni ja mieheeni.

 

[samahomma]

Mulla kans ollu n. 18 vuotiaasta lähtien itsetunto-ongelmia. Tuntuu etten ainoaaseenkaan mieheen voi luottaa, vaikkei kukaan mua varsinaisesti paskasti oo kohdellutkaan. Nyt raskaana ollessa pelkään niin ikään miehen vilkuilevan hoikempia (eli nuorempia) naisia. Olen 26v painoindeksi ennen raskautta 19, joten periaatteessa alipainon / normaalipainon rajoilla, mutta aina parempiakin löytyy.

Mun ajatukset lähes alkuperäisen kaltaisia... mies on joskus sanonut vihaisena että mee hoitoon...eli liian mustasukkanen oon. Toivon näiden mustasukkaisuuskohtausten vanhemmten vähenevän...mutta näin raskausaikana pelkään etten täysin voi tunteitani peitellä.

Mies on periaatteessa maailman ihanin... sillä on ollu n. 25 ikävuoteen asti vaa 5 petikaveria, kerran seurustellut kuukauden ennen mua...mua kohtaan älyttömän hellä ja rakastava...viettää omasta tahdostaan lähes kaiken vapaa-aikansa mun / urheiluharrastusten parissa..ei ainoatakaan 'tyttökaveria'... mulle täydellinen kiltti mies....käynyt baarissa ilman mua (tai mun kanssa) reilu vuosi sitte...ja joka nyt jo innolla odottaa mun masun kasvua (olen rv 16) ja sanoo että mitä enempi kiloja sitä enempi tykkää, sillä kasvatanhan yhteistä lastamme (josta ei tahdo riisitautista)...luulempa siis että kaikki epävarmuus johtuu omasta typeryydestä eikä mistään mitä mieheni ajattelee...

suurena syynä itsetunto-ongelmilleni ja luottamuksen puutteelle pidän nykyajan 'näin voit pettää ilman että jäät kiinni', '2/3 pettää' -juttuja sekä lehtien /television toinen toistaa uhkeampia / laihempia 'ihanne naisia'... ei 'anneta' elää onnellisesti parisuhteessa vaan hehkutetaan koko ajan ajatuksia kuinka asiat voisi olla paremmin...

toivottavasti joskus aikuistun tajuamaan että hyviäkin miehiä on ja minulla on yksi niistä...

alkuperäiselle ja muille voimia!!!! Ehkä raskauden myötä tajuamme kuinka paljon tärkeämpiäkin asioita on omasta ja miestemme mielestä kuin ulkonäkö / paino... meillä mies sanoi että 'tehdään vaan lapsi, sitten me ollaan oikea perhe'... ehkä se merkitsee kaikista eniten!!!!!

 

[Janis 9+5]

Heippa Teardrop,

Mitä jos istuisitte miehesi kanssa alas ja juttelisitte asiasta tarkemmin (riippuu tietysti paljon suhteesta)? Se voisi auttaa. Oma mieheni sanoi muutama päivä sitten, että hän oikein odottaa vatsani kasvavan ja että hän nyt jo miettii innolla rakastelua isovatsaisen vaimon kanssa.
Kohdallasi ei varmasti ole mitään ongelmaa siinä suhteessa, että miehesi etsisi hehkeämpiä nuoremmista. Jos kerran olet muutenkin itsestäsi huoltapitävä niin ei se raskaus asiaa niin paljon muuta, jos ei itse anna periksi.
Raskaus teettää sinussa varmasti vielä herkkiä mielealoja lisääkin, joten olen ehdottomasti samaa mieltä muiden kanssa, että mene ammattilaisen luokse. Se auttaa käsittelemään asioita useasti. Saat myös uutta perspektiiviä asioihin toisen näkökulmasta.
Toivottavasti saat mielesi virkeämmäksi ja pystyt nauttimaan uuden elämän maailmaantuomisesta, Janis

 

[Janis 9+5]

Heippa Teardrop,

Mitä jos istuisitte miehesi kanssa alas ja juttelisitte asiasta tarkemmin (riippuu tietysti paljon suhteesta)? Se voisi auttaa. Oma mieheni sanoi muutama päivä sitten, että hän oikein odottaa vatsani kasvavan ja että hän nyt jo miettii innolla rakastelua isovatsaisen vaimon kanssa.
Kohdallasi ei varmasti ole mitään ongelmaa siinä suhteessa, että miehesi etsisi hehkeämpiä nuoremmista. Jos kerran olet muutenkin itsestäsi huoltapitävä niin ei se raskaus asiaa niin paljon muuta, jos ei itse anna periksi.
Raskaus teettää sinussa varmasti vielä herkkiä mielealoja lisääkin, joten olen ehdottomasti samaa mieltä muiden kanssa, että mene ammattilaisen luokse. Se auttaa käsittelemään asioita useasti. Saat myös uutta perspektiiviä asioihin toisen näkökulmasta.
Toivottavasti saat mielesi virkeämmäksi ja pystyt nauttimaan uuden elämän maailmaantuomisesta, Janis

 

[voimia]

Toivotaan että lapsesi vie ajatuksiasi sen verran muualle, että käpertyminen omiin ongelmiin/ (muka)puutteisiin vähenee. Lapsensaanti voi myös (tai ainakin minulla kävi niin) vähentää omaan ulkonäköön liittyviä negatiivia ajatuksia tai yleensäkään siihen keskittymistä, kun koko arvomaailma muuttuu lapsen myötä (tyyliin muut asiat olennaisempia kuin kilot ja ulkonäkö..).

Lapsen hoidon myötä saat myös onnistumisen kokemuksia ja muista ettet rankaise itseäsi, vaikkei aina kaikki menisikään täydellisesti lapsen kanssa. Kukaan ei ole täydellinen! Lapsellesi olet kuitenkin numero ykkönen, maailman kaunein nainen ja jokapäiväisen ihailun kohde!!! Voimia sinulle! Kyllä kaikki hyvin menee. Ja mene psykologille juttelemaan, ei se ainakaan huonoa tee..