M
Moona
Vieras
Tällä hetkellä minulla on niin kurja olo etten osaa sitä edes sanoin kuvata. olen huono äiti esikoiselleni.
esikoinen on aika vaativa ja kitisevä varhaisteini-ikäinen, joka päivisin kiusaa sisariaan ja valittaa ja aukoo päätä minulle. öisin pelkää ja nukkuu vieressäni. nykyisin ei uskalla päivälläkään mennä pidemmälle asuvien kavereiden luo edes syntymäpäiville, koska pelkää etten hänät hae tai että minulle jotain tapahtuu. olen siis täysin sidoksissa lapseen, enkä pääse mihinkään ilman häntä. ja tosiaan päivisin valittaa, huutaa, raivoaa, paiskii ovia.
varmaan olen jo niin loppuun palanut hänen kanssaan, että olen alkanut hänelle huutamaan aivan kauheuksia ja ottamaan tukasta kiinni silloin kun kiusaa pienempiä sisaruksiaan.
olen lisäksi huutanut hänelle typerä paskapää, pölö, vammainen, sietäisi mennä lastenkotiin kasvamaan ja että sillä hetkellä vihaan häntä.
olen myös vienyt hänet omaan huoneeseen, mutta kun 40kiloinen pistää vastaan, siitä tulee repiminen omaan huoneeseen.
tiedän, en saisi tehdä näin ja olen todella masentunut ja vihainen itselleni kun näin olen tehnyt. olen huono äiti ja lapsi ehkä kärsii minun tyhmydestäni loppuelämänsä. itkettää, en minä osannut lapsiani hoitaakaan, vaikka kuvittelin että olen heille parasta maailmassa.
olen tehnyt väärin ja lapseni on nyt joutunut jo jonkin aikaa elämään täys paskan äitinsä kanssa. ei mikään ihme että oireilee enemmän.
mitä ihmettä voin tehdä? mikä meille auttaa? miten tuon varhaisteinin saan käyttäytymään, että minäkin pystyisin käyttäytyä?
olen tehnyt niin paljon väärin ja pelkään, että se aiheuttaa lapselle myöhemmin jotain...
esikoinen on aika vaativa ja kitisevä varhaisteini-ikäinen, joka päivisin kiusaa sisariaan ja valittaa ja aukoo päätä minulle. öisin pelkää ja nukkuu vieressäni. nykyisin ei uskalla päivälläkään mennä pidemmälle asuvien kavereiden luo edes syntymäpäiville, koska pelkää etten hänät hae tai että minulle jotain tapahtuu. olen siis täysin sidoksissa lapseen, enkä pääse mihinkään ilman häntä. ja tosiaan päivisin valittaa, huutaa, raivoaa, paiskii ovia.
varmaan olen jo niin loppuun palanut hänen kanssaan, että olen alkanut hänelle huutamaan aivan kauheuksia ja ottamaan tukasta kiinni silloin kun kiusaa pienempiä sisaruksiaan.
olen lisäksi huutanut hänelle typerä paskapää, pölö, vammainen, sietäisi mennä lastenkotiin kasvamaan ja että sillä hetkellä vihaan häntä.
olen myös vienyt hänet omaan huoneeseen, mutta kun 40kiloinen pistää vastaan, siitä tulee repiminen omaan huoneeseen.
tiedän, en saisi tehdä näin ja olen todella masentunut ja vihainen itselleni kun näin olen tehnyt. olen huono äiti ja lapsi ehkä kärsii minun tyhmydestäni loppuelämänsä. itkettää, en minä osannut lapsiani hoitaakaan, vaikka kuvittelin että olen heille parasta maailmassa.
olen tehnyt väärin ja lapseni on nyt joutunut jo jonkin aikaa elämään täys paskan äitinsä kanssa. ei mikään ihme että oireilee enemmän.
mitä ihmettä voin tehdä? mikä meille auttaa? miten tuon varhaisteinin saan käyttäytymään, että minäkin pystyisin käyttäytyä?
olen tehnyt niin paljon väärin ja pelkään, että se aiheuttaa lapselle myöhemmin jotain...
