huono äiti(ko)?

[Minä vaan]

Haluan nyt ihan ensimmäiseksi sanoa, että rakastan tytärtäni yli kaiken ja minusta hän on täydellisin olento, mitä maa päällään kantaa.
En vain tiedä, mikä minulla on, kun katselen kateellisena kaikkia niitä äitejä joilla esikoinen on ollut poika. Lähes koko raskausajan minulla oli tunne, että vatsassani polskuttelee pieni prinssi ja lähes sain raivarin, kun mieheni äiti sanoi, että tyttö se siellä on. Minusta olisi ollut hienoa synnyttää miehelleni poika. Olen puhunut tästä omalle äidilleni ja miehelleni ja he eivät tahdo ymmärtää, mikä minut on saanut ajattelemaan näin. Totta puhuen, en sitä ymmärrä itsekään. Onkohan kenelläkään muulla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia vai olenko minä ainoa?
Tyttömme on nyt neljä ja puoli kuukautta ja jokainen ilta kun katselen hänen suloisia pyöreitä kasvojaan, pikkuruisia varpaita ja sormia, tunnen itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi voidessani silittää hänen kultaisia hiuksiaan ja kuunnella mitä suloisinta vauvan tuhinaa. Sydämeni pakahtuu rakkudesta pientä tyttöäni kohtaan. Uskokaa tai älkää.

 

[tumpsuti]

Meillä mies toivoi poikaa,ja minä salaisesti tyttöä. Kaikille silti sanoin että aivan sama kumpi tulee. Saimme tytön

Tiedän,että mieheni haluaisi vieläkin poikaa,ja toivotaan,että jos vaan käy niin hyvin että lisää lapsia saadaan, tulisi myös poika.

Jos teillä ei ole lapsiluku vielä täynnä,niin on aina 50% mahdollisuus että se seuraava sitten on poika Vaikka tietenkin kaikkia lapsia rakastetaan yhtä paljon,kumpia ne sitten ovatkaan.
Älä anna tuollaisten ajatusten masentaa,ethän saa sitä mitenkään itse päättää että kumpi tulee. Paitsi jollain keinomunasoluhedelmöityspakastusirroitus-konstilla